Fiskaalisen illuusion mittaaminen journalistisesta argumentaatiorakenteesta Ylellä

Olen julkaissut uuden käsitteellisteoreettisen tutkimuksen, jossa kehitän menetelmän fiskaalisen illuusion mittaamiseen poliittisessa journalismissa.

Tutkimuksen nimi on Fiskaalisen illuusion indeksi Ylen poliittisen journalismin analyysiin.

Tutkimuksen lähtökohtana on yksinkertainen ongelma: poliittinen journalismi voi välittää täysin oikeita yksittäisiä tietoja ja silti tuottaa vääristyneen kokonaiskuvan julkisen talouden kustannuksista ja hyödyistä.

Fiskaalisella illuusiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa julkisten menojen, verotuksen, velan tai muiden julkisen talouden päätösten todellinen taloudellinen kustannus jää kansalaiselle vaikeasti havaittavaksi. Tämä voi syntyä esimerkiksi silloin, kun politiikan hyödyt kuvataan konkreettisesti mutta niiden rahoitus, vaihtoehtoiskustannukset tai käyttäytymisvaikutukset jäävät vähemmälle huomiolle.

Tutkimuksessa tätä ongelmaa tarkastellaan nimenomaan journalismin argumentaatiorakenteen kautta.

Keskeinen kysymys ei siten ole, ovatko yksittäiset uutiset faktuaalisesti oikein tai edustaako toimittaja jotakin poliittista suuntausta. Tarkastelun kohteena on se, mitä taloudellisesti relevantteja tekijöitä uutisen argumentaatiossa tehdään näkyviksi ja mitä jätetään näkymättömiksi.

Kaksiosainen fiskaalisen illuusion indeksi

Tutkimuksessa esitän Ylen poliittisen journalismin tutkimiseen kaksiosaisen mittarin.

Ensimmäinen osa on fiskaalisen läpinäkymättömyyden indeksi O, jonka arvo vaihtelee välillä 0–100. Se mittaa sitä, kuinka suuri osa päätöksen taloudellisesti relevantista informaatiosta puuttuu journalistisesta esityksestä.

Toinen osa on argumentaation suuntaindeksi D, jonka arvo vaihtelee välillä −100…+100. Sen tarkoituksena on erottaa toisistaan kaksi eri asiaa: informaation puutteellisuus ja puutteellisuuden poliittistaloudellinen suunta.

Tämä erottelu on tärkeä. Mittari ei oleta etukäteen, että journalismi vähättelisi julkisia menoja tai korostaisi niitä. Sama menetelmä voi havaita myös päinvastaisen rakenteen, jossa kustannukset saavat paljon huomiota mutta politiikan hyödyt tai vaihtoehtoiset kustannukset jäävät käsittelemättä.

Indeksin tarkoituksena ei siis ole osoittaa ennalta määrättyä poliittista vinoumaa, vaan tehdä mahdollinen asymmetria mitattavaksi ja falsifioitavaksi.

Mitä journalismista voidaan mitata?

Tutkimuksessa esitetty koodauskehikko tarkastelee muun muassa seuraavia kysymyksiä:

  • tunnistetaanko julkisen menon tai veroratkaisun todellinen maksaja,
  • kerrotaanko, mihin vertailutasoon esitetty muutos perustuu,
  • erotetaanko staattiset ja dynaamiset vaikutukset toisistaan,
  • käsitelläänkö käyttäytymisreaktioita,
  • huomioidaanko vaihtoehtoiskustannukset,
  • erotetaanko budjettivaikutus kansantaloudellisesta vaikutuksesta,
  • vertaillaanko päätöstä realistisiin vaihtoehtoihin,
  • kuvataanko sekä hyötyihin että kustannuksiin liittyvä epävarmuus,
  • erotetaanko tulonsiirrot yhteiskunnallisista nettohyödyistä,
  • konkretisoidaanko kustannukset samalla tavalla kuin politiikan hyödyt.

Näiden muuttujien avulla poliittisen journalismin rakennetta voidaan tarkastella systemaattisesti ilman, että analyysin täytyy perustua subjektiiviseen vaikutelmaan uutisen poliittisesta sävystä.

Miksi juuri Yle?

Yleisradiolla on Suomessa poikkeuksellisen merkittävä asema poliittisen ja taloudellisen informaation välittäjänä. Julkisen palvelun tehtävän vuoksi sen journalistisen tuotannon episteeminen laatu on myös perusteltu tutkimuskohde.

Tutkimuksen tarkoituksena ei ole väittää, että Yle systemaattisesti tuottaisi fiskaalista illuusiota. Se tarjoaa menetelmän, jolla tällainen väite voidaan testata.

Empiirinen jatkotutkimus voisi esimerkiksi ottaa satunnaisotoksen Ylen verotusta, julkisia menoja, sosiaaliturvaa, yritystukia tai valtiontaloutta käsittelevistä uutisista ja koodata ne samalla menetelmällä usean riippumattoman arvioijan avulla.

Tällöin keskustelu voisi siirtyä yleisistä väitteistä mitattaviin kysymyksiin: kuinka paljon taloudellisesti olennaista informaatiota uutisista puuttuu, missä kohdissa sitä puuttuu ja onko puuttumisessa systemaattista suuntaa.

Journalismi voi tuottaa illuusion ilman yhtäkään väärää numeroa

Tutkimuksen ehkä keskeisin ajatus on, ettei fiskaalisen illuusion syntyminen edellytä virheellistä tietoa.

Uutisen kaikki numerot voivat olla oikein.

Silti kokonaiskuva voi vääristyä, jos esimerkiksi menon hyödyt konkretisoidaan mutta sen rahoituksen vaihtoehtoiskustannus jätetään mainitsematta, verotuotto esitetään staattisena ilman käyttäytymisreaktioita tai suunnitellun menojen kasvun hidastaminen kuvataan yksinomaan leikkauksena.

Journalismin episteemistä laatua ei siksi pitäisi arvioida pelkästään faktantarkistuksella. Olennaista on myös se, onko päätöksen ymmärtämiseksi tarvittava taloudellinen mekanismi mukana argumentissa.

Tätä varten fiskaalisen illuusion indeksi on tarkoitettu.

Tutkimus PDF-muodossa:
https://drive.google.com/file/d/1HLdsz0-khYkUpQfk7WGBSWvw35y7EqEU/view?usp=sharing

teuvomoisa
Liberaalipuolue Turku

Kauppatieteiden maisteri.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu