55-vuotiaana voi aloittaa alusta

55-vuotiaana voi aloittaa alusta

Kun täyttää 55 vuotta, moni saattaa ajatella, että työelämän suurimmat muutokset ovat jo takana. On tehty pitkä työura, hankittu kokemusta ja rakennettu oma paikka työelämässä. Tässä vaiheessa voisi olla helpompaa pysyä tutussa ja turvallisessa.

Minä tein toisin.

Pitkän työuran jälkeen vaihdoin alaa ja lähdin opiskelemaan aivan uutta ammattia. Nyt työskentelen vanhustenhoidossa.

En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut olevani tässä tilanteessa.

Uuden aloittaminen 55-vuotiaana ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aiempi elämä pitäisi pyyhkiä pois ja aloittaa tyhjästä. Päinvastoin. Kaikki aikaisemmin opittu kulkee mukana. Työkokemus, vastuun kantaminen, ongelmien ratkaiseminen, yhteistyötaidot ja elämänkokemus ovat asioita, joista on uudessa työssä paljon hyötyä.

Samalla joutuu hyväksymään, ettei kaikkea osaa.

Minäkin olen ollut jälleen tilanteessa, jossa pitää kysyä neuvoa, opetella uusia käytäntöjä ja tehdä asioita ensimmäistä kertaa. Se tekee ihmiselle hyvää. Se muistuttaa siitä, miltä tuntuu olla aloittelija ja kuinka paljon oppiminen vaatii rohkeutta.

Töitä on, jos niitä haluaa tehdä

Yksi asia on uuden alan myötä yllättänyt minut ehkä kaikkein eniten.

Olen huomannut, että töitä kyllä löytyy.

Ei tietenkään kaikkialta eikä kaikille. Työmarkkinoiden ongelmia ei pidä vähätellä, eikä jokaisen työttömän tilannetta voi selittää pelkällä asenteella. On aloja, joilla työpaikkoja on vähän, ja alueita, joilla niitä on vielä vähemmän.

Silti olen alkanut ajatella, että myös omalla asenteella on merkitystä.

Jos on valmis oppimaan uutta, kouluttautumaan, vaihtamaan alaa tai tarttumaan työhön, joka ei aluksi ollut oma ensimmäinen vaihtoehto, mahdollisuuksia alkaa löytyä enemmän.

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä.

Työn ei tarvitse ensimmäisestä päivästä lähtien olla juuri sitä, mitä kuvitteli tekevänsä loppuelämänsä. Joskus työ on välietappi. Joskus se on uusi alku. Ja joskus se yllättää myönteisesti.

Minut vanhustenhoito on yllättänyt.

Olen huomannut, kuinka suuri merkitys pienillä asioilla voi olla. Eräänä päivänä eräs asukas kiitti minua siitä, että pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan hänen tarinaansa. Tilanne oli pieni, mutta se jäi mieleen. Silloin ymmärsin jälleen, että usein kaikkein tärkeimmät hetket syntyvät tavallisissa kohtaamisissa.

Kun vanhus hymyilee.

Kun joku haluaa jutella.

Kun toinen sanoo kiitos.

Erityisen hyvältä tuntuu silloin, kun saa palautetta hyvästä hoidosta ja hyvästä kohtelusta. Silloin tietää tehneensä jotain oikein.

Ikä ei saa olla tekosyy eikä este

Meillä puhutaan paljon siitä, kuinka vaikeaa työelämään on päästä. Puhutaan työttömyydestä, työvoimapulasta ja ikääntyvien työntekijöiden asemasta. Nämä ovat tärkeitä keskusteluja.

Mutta ehkä meidän pitäisi puhua enemmän myös siitä, mitä ihminen itse voi tehdä.

Oma kokemukseni on osoittanut, että 55-vuotiaana ei tarvitse ajatella olevansa työelämän sivuraiteella. Voi opiskella, hankkia uuden ammatin ja aloittaa työssä, jossa ei vielä osaa kaikkea.

Ja voi huomata olevansa edelleen tarpeellinen.

Ehkä ikä tuo mukanaan myös jotain sellaista, mitä nuorempana ei vielä ollut: ymmärrystä siitä, ettei kaikkea tarvitse saada valmiiksi kerralla.

Elämä ei ole valmis 55-vuotiaana.

Työura ei ole valmis.

Eikä ihminen ole valmis paketti.

Uusi alku ei tarkoita nollasta aloittamista

Kun katson omaa tilannettani nyt, en ajattele aloittaneeni alusta.

Ajattelen, että jatkoin eteenpäin hieman eri suuntaan.

Kaikki aikaisempi kokemus kulkee mukana. Sen päälle rakentuu nyt jotain uutta.

Ehkä siinä on koko asian ydin.

Meidän ei pitäisi ajatella, että tietyn iän jälkeen pitää vain tyytyä siihen, mitä on. Jos työ ei enää tunnu omalta, voi etsiä uuden suunnan. Jos oma ala ei työllistä, voi opetella uuden. Jos elämässä tuntuu olevan tyhjä kohta, sen voi täyttää jollakin uudella.

Ja jos joku sanoo, että 55-vuotiaana on liian myöhäistä aloittaa alusta, voi vastata:

Ei ole.

Minä ainakin päätin kokeilla.

Ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että päätös oli oikea.

Ehkä uusi alku ei kysy ikää. Se kysyy vain sitä, uskallammeko ottaa ensimmäisen askeleen.

Sillä joskus uusi alku ei löydy silloin, kun sitä suunnittelee.

Se löytyy silloin, kun päättää lähteä liikkeelle.