Marseljeesi – vihatusta ”rakastetuksi”!

Juliste (kuvalähde: wikipedia/wikimedia.org) Ranskan ensimmäisen tasavallan ajalta ja periaatteista, jonka tunnuslaulu Marseljeesi oli vuodesta 1795 ja myöhemmin oikeiston vihaama aina ensimmäiseen maailmansotaan asti.

Marseljeesista, joka oli pitkään Ranskan oikeistolaisimpien vihaama tuli sen rakastama. Ensimmäisen tasavallan musiikillisesta tunnuksesta tuli oikeiston vihaama vasemmiston taisteluhaaste – Napoleonin noustua valtaan ja kuninkaanvallan palattua. Marseljeesi oli vuoden 1871 Pariisin kommuunin – noin kaksi kuukautta Pariisissa olleen vallankumoushallinnon — kuuluisa tunnushymni, eri sanoin kuin vuonna 1879, jolloin siitä tuli alkuperäisin sanoin (ei kommuuni-sanoin) Ranskan kolmannen tasavallan — kommuunin verisen kukistajan — kansallislaulu. 

Marseljeesista tuli Venäjän kansallislaulu uusine sanoituksineen maan vallankumousvuonna 1917, väliaikaisen hallituksen ja bolshevikkien valtaannousun aikaan – kunnes Internationaali syrjäytti sen (Neuvosto-Venäjän alueella vuoden 1918 alusta) vuodesta 1922 alkaen koko NL:n alueella). Työläismarseljeesi oli myös Suomen työväen ja kansanvaltuuskunnan eli punaisten lempilaulu. Tällä hetkellä se on Marine Le Penin tai tämän kannattajien lempilaulu. Vuonna 1917 laulu kuvasti Venäjän keisarikunnan yrityksiä siirtyä demokratiaksi, nykyään myös Ranskan äärimmäisessä oikeistossa Ranskan kansallislaulu-muunnelma on tullut myös suosituksi. 

Kansallishymniversion sanat ovat Suuren vallankumouksen ajalta, myös nykyisen äärioikeiston käyttämät, kun taas Pariisin kommuuni- version sanat olivat uudet samoin kuin Venäjän-vallankumous- versionkin. Vanhimmat – ja myös verisimmät ja sotaisimmat – ovat äärioikeiston mieleen, kuten sopii odottaakin. 

Vasta ensimmäisen maailmansodan aikaan Ranskan äärioikeisto hyväksyi Marseljeesin ja oman kansallislaulunsa rinnalle sen otti Vickyn hallitus – toisen maailmansodan aikainen sotaan puolueettomasti ja  Natsi-Saksaan ystävällismielisesti asennoitunut Ranska. De Gaulle vakiinnutti Marseljeesin muun tasavaltalaisen perinnön ja Jeanne d’Arc’in perinnön toisiinsa.

Marine Le Penin käymään hymykampanjaan presidentin vaalien vuoksi Marseljeesi ja muut oikeiston historiallisesti vihaamat symbolit sopivat kuin nenä päähän. Kuningasvalta on vaihdettu vahvaan presidenttivaltaiseen ja -keskeiseen tasavaltaan. Maan historia on kaapattu äärioikeiston haltuun, kuten se on tehty Venäjällä Putinin toimesta kätyreineen.

Ranskan ja Suomen eroavuutta ehkä kuvastaa se, ettei ole äkkiseltään aivan helppo kuvitella Suomeen PerusSuomalaisten puolueesta presidentti, jonka tunnuksena on Työläismarseljeesi.

Ranskan äärioikeiston orwellilainen hanke kirjoittaa uusiksi äärioikeiston historia

Ranskan äärioikeisto on jättänyt huomiotta Marseljeesin pitkän ja kunniakkaan historian vallankumouksellisena ja vasemmistotasavaltalaisena poliittisena melodiana ja sanoitusperinteenä. Äärioikeistolaisen ovat kaapannet sen oman kiihkokansallisen hankkeensa palvelukseen. Hankkeeseen kuuluu sinnikkäästi eli sisukkaan suomalaisesti, vakuuttaa vakuuttamasta, ettei kiihkoranskalaisuudessa ole mitään äärioikeistolaista.

Ranskassa juuri jyrkkä kiihkokansallismielisyys on ollut merkkinä jyrkästä oikeistolaisuudesta, ja tämä on säilynyt, vaikkakin asiat, joihin se kohdistuu, ovat voineet vaihdella. Monarkistiset piirteet ovat hiipumaan päin.

Perinteistä äärioikeistolaista on ajatus yhdestä henkilöstä ja johtajasta kansan ja sen yhtenäisyyden ilmentäjänä, joka on tyystin erottamaton kansasta ja jonka ajatukset ovat kansan yhteisiä ajatuksia, joihin yksilön saa tai pitää pakottaa, ellei hän ymmärrä niihin yhtyä.  Ranskan uuteen vahvan presidentin virkaan on mahdollista yhdistää absoluuttisen kuninkaanvallan ja roomalaisen keisarivallan vertaus- ja mielikuvat.

1790-luvun alun jakobiinihallintoa vastaan puhjenneet tai kiihotetut kapinat hurmeisine (verisine) yksityiskohtineen ovat olleet keskeinen osa äärioikeistolaisuuden vastavallankumousperinnettä. Tällä hetkellä pitkän linjan äärioikeisto kokenee ajan hengen itselleen suosiolliseksi.

Marseljeesin tie vallankumouslaulusta Marine Le Penin salonkikelpoistamisen viisuksi!

Uutta on, että ennen Charles de Gaullea Marseljeesiä ei liitetty vahvaan johtajuuteen, vaan laulua vastustivat niin kuninkaat, joilla oli perinteisesti tämä hallitseva asema, kuin myös keisarit Napoleon Bonapartesta tämän veljenpoikaan Ludwig Napoleon III:een. Jälkimmäisen vallan teoreettiset oikeuttajat pitivät häntä ainoana Ranskan kansan edustajana.

Sen verran teoria oli muuttunut, ettei keisari sanonut sentään, että hän olisi valtio. Le Pen havittelee Ranskan keisarinnan asemaa kenties esikuvanaan Napoleon III. Tällä kertaa ”keisarinna” hallitsi Marseljeesin tahtiin.

Nykyinen äärioikeisto on syvästi jakautunut Marseljeesiin ihastuneeseen jakobinistiseen äärioikeistoon ja perinteisiin laulua vihaaviin äärioikeistolaisiin monarkisteihin. Nämä vastustavat jakobinismia, mutta edelliset hyväksyvät sen sisältämän keskityksen ja maan maan yhtenäistämisen.

Nämä jakobinismin pyrkimykset sopivat erinomaisesti nykyeurooppalaisen maahanmuuttovastaisen politiikan käyttöön: perustelemaan maastakarkotuksia ja rajan yli liikkumisen vapauden rajoitusten tiukennuksia ja käyttelemään yleismaailmallisuuden leimakirveitä perinteistä porvariskeskustaa ja  vasemmistoa vastaan.

Vapaa-ajattelun ja sekularismin poliittisen pyrkimykset myös kelpaavat nykyäärioikeistolle, vaikkakin katolilaisuus on ollut aiemmin äärioikeiston selvin tavaramerkki. Tämä on myös asia, josta näemme, miten äärioikeisto sopeutuu ajan muutokseen. Identiteetti-politiikkaan näyttää liittyvän niin Ranskassa kuin meillä Suomessa symbolien, kuten lippujen ja laulujen kaappaaminen oman poliittisen suuntauksen käyttöön.