Puheenvuoro-blogit
Voiko kuningaskunta olla oikea demokratia?
Voiko kuningaskunta olla oikea demokratia?
Olemme varsinkin Norjan kuninkaallisten mahtavien hautajaisten jälkeen taas ihmetelleet, miten Euroopan ja koko maailman johtavat demokratiat Ruotsi, Norja, Tanska, Hollanti ja Belgia sekä tietenkin Iso-Britannia ovat säilyttäneet monarkian. Charles III on myös Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin demokratioiden valtonpää. Kuitenkin kuningashuoneet ovat osa epädemokraattista sääty-yhteiskuntaa.
Helsingin Sanomien kulttuuriosiossa emeritaprofessori Laura Kolbe kirjoittaa, että kuningashuoneet ovat menneisyyden rakastettu jäänne. Olen pohtinut tätä asiaa enkä ole lakannut ihmettelemästä, miksi kuninkaalliset ovat niin tärkeitä kovin monille kansalaisille, etenkin naisille. Jostakin syystä tämä on jotenkin vaikea kysymys. Meidän suomalaisten on kovin vaikea mennä sanomaan eurooppalaisille naapurivaltioillemme, että olisi korkea aika uudistaa valtiomuotoanne.
Euroopan monarkioissa varmaan sanotaan, että kuningas tai kuningatar on vain muodollinen valtionpää, jolla ei ole oikeaa valtaa. Miksi sitten tuollaista kallista järjestelmää pidetään voimassa? Täällä Suomessakin on melko paljon monarkioiden ihailijoita, jotka seuraavat kiinnostuneina kuningashuoneiden tapahtumia.
Kuvittelisin kuitenkin, että kauempana maailmalla, sanokaamme Kiinassa, Intiassa ja myös Venäjällä ihmetellään ja varmaan naureskellaan Euroopan kuningashuoneille. Saattavat sanoa myös: ”Katsokaa nyt, mitä tuolla mielestään demokratioissa oikein tapahtuu! Ja sitten he ovat valmiita syyttämään meitä epädemokratioiksi.”
Monet eurooppalaiset kuningashuoneet ovat olleet vallassa vuosisatoja, joten ne ovat ehtineet valtansa päivinä sekaantua monenmoisiin sotiin ja kolonisaatioajan karmeuksiin. Siitä huolimatta ne istuvat paikoillaan. Se johtuu osaltaan siitä, että noissa valtioissa ei ole ollut sellaisia vallankumouksia kuin Britannian hallitsemissa Yhdysvalloissa v. 1776, Ranskassa 1789 ja Venäjällä 1917. Saksan kuningas ja tuleva Suomen kuningas menettivät kruununsa, kun Saksa hävisi Yhdysvaltain myötävaikutuksella ensimmäisen maailmansodan.
Laura Kolbe kertoo, että Suomen kuninkaaksi valitun Hessenin prinssin Friedrich Karlin pojanpojan poika olisi vuonna 2002 saanut Kansallismuseon valtiosalissa mahdollisuuden kokeilla Suomen kruunua päähänsä. Hän kuitenkin kiljahti: ”Älkää olko hulluja. Minä en missään tapauksessa pistä sitä päähäni. Minä en aio edes koskea siihen!” Eikö ollutkin viisaasti sanottu?
ASIASANAT: Demokratia, Monarkia, Tasavalta, Yhdenvertaisuus
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Kommentit (5)
Kommentoi
Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kommentoida.Uutiset/Nostot
| Euroopan talous
Suomi tekee sen taas: Linja elintärkeissä neuvotteluissa on pahasti hakusessa, eikä siihen juuri nyt ole varaa
| Euromaat
Tutkija kuvailee korkojen nousua jo hälyttäväksi – Velka-ahdinko paisuu nyt hurjaa vauhtia
> Olen pohtinut tätä asiaa enkä ole lakannut ihmettelemästä, miksi kuninkaalliset ovat niin tärkeitä kovin monille kansalaisille, etenkin naisille.
Naapurien asioista ollaan aina vähän kiinnostuneita – ja rikkaiden, kauniiden ja tunnettujen naapureiden asioista vielä vähän enemmän. Iltapäivälehtien artikkelit julkkisten elämästä ovat Suomessakin suuri ja jatkuva myyntimenestys. Osin nuo kaksi aluetta menevät päällekkäinkin. Hyvää esimerkkä tarjoavat kuninkaalliset, tai muut julkkikset, voivat olla kansakunnalle eduksikin. Pelkät pahantahtoiset juorut eivät ehkä niinkään.
Ilmoita asiaton viesti
Miten tuli mieleen, että syynä voisi olla syvällä ihmisessä oleva kuoleman pelko, tai sen hallitseva ote elämästä, vaikkakin vaiettu, johon saadaan tuntumaa vasta pikkuhiljaa 50:n jälkeen.
– Ikäänkuin tämän maailman mahtavuudella voitaisiin pienentää puhumatonta uhkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmiselle halu elää pilvilinnoissa, ja elää omissa mielikuvissaan prinssin tai prinsessan elämää, ilman huolta arkisista murheista, tai maallisen matkan päättymisestä, on tosiaan luontaista.
Toinen mieleen tuleva syy on sellainen, että ihminen haluaa aina oppia. Hän kahmii oppia ympäristöstään, ja haluaa tuon opin myötä kasvaa paremmaksi, kauniimmaksi ja tehokkaammaksi. Tuokin on syy ottaa oppia naapureista, ja imitoida heistä menestyksekkäimpiä.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikon kysymys on haasteellinen. Kuninkaiden/kuningattarien valta on kuitenkin usein lähinnä seremoniallista ja välillistä valtaa, mikä takaa sen että hallitsija perheineen pysyy suosittuna.
Kansaa koskevat päätökset tehdään kuitenkin vaaleilla valittujen henkilöitten toimesta, joten en näe demokratian kannalta kuningaskuntia isonakaan ongelmana. Tasavaltainen hallinto on varsinkin maissa, joissa valta on keskitetty yhdelle henkilölle on mielestäni kokonaisuutena ongelmallisempi. Rikkaita nämä poliittiset johtajat ovat siinä kuin kuninkaallisetkin.
Ilmoita asiaton viesti
Euroopan kunigashuoneet ovat upea kertomus vallan perimyshistoriaa kaikille.
Britit ja Ruotsi näkyvimmät myös vallanpidon kehittymisestä kuningashuoneiden rinnalla parlamentaarisiksi.
Kuningashuonella on valtava imagoarvo mailleen pääasiassa hyvässä mielessä kuten PR ja vienti.
Mutta mutta myös se toinen puoli pahassa.
Ilmoita asiaton viesti