Uuden ajan haukkumakirje.

Kun nykymaailmassa haluaa antaa jollekin ansioituneelle hölmöläiselle tai kiusanhengelle rehellistä palautetta, tie on tukossa. Ennen vanhaan kaikki oli helppoa. Kirjoitettiin ruutupaperille suorat sanat, liimattiin postimerkki, hekoteltiin päälle ja annettiin lukijan vastata lopusta. Äärimmäisessä tapauksessa saattoi lähettää näytteen omasta kansantuotteesta.

Yritäpä sitä samaa tänään. Jo kun viet kirjeen laatikkoon, olet tallentunut matkalla kymmeneen valvontakameraan. Yksi huolimaton sylkipisara tai sormenjälki, ja pienikin DNA-jytynen saattaa sinut pulaan. Toisaalta elämme erikoisessa ristiriidassa: jos kirjeessä ei ole suoraa laitonta uhkausta, resurssipulan vaivaama poliisi tuskin edes aloittaa tutkintaa, vaan heittää paperin mappi ööhön. Lähettäjäparka elää silti vainoharhaisessa kiinnijäämisen pelossa.

Mutta suivaantunut mies ei lannistu. Hän keksii tähän moderniin ongelmaan täydellisen ratkaisun. Käännetäänpä asia kokonaan päälaelleen. Unohdetaan perinteiset haukkumakirjeet ja siirrytään uuden ajan haukkumakirjeeseen – eli kehukirjeeseen. Sellaiselle on olemassa valmiit pohjat ja mallit.

Jokaisen uuden ajan kirjeen aloitusformeli on aina sama. Ja kirjeen ns. alkuformelin tapaisia lauseita ovat monet ajattelijat, kirjoittajat ja jopa historian suurmiehet käyttäneet. Siinä on mukana juuri oikealla tavalla annosteltua ilkeyttä: ”Tällaisen kirjeen kirjoittaminenhan on aika hankalaa, koska kaikki on todennäköisesti teistä jo sanottu. Olettehan te aivan puhdasverinen esimerkki positiivisen kannustavasta ihmisestä.”

Tämän aloituksen suivaantunut mies lataa tekstiinsä, ensimmäiseen uuden aallon haukkumakirjeeseen eräästä kiusankappaleesta. Väitteet eivät tietenkään pidä kohteen kohdalla paikkaansa. Vai miten asian laita lopulta onkaan?

I. ”Olette korvaamaton kansantaloustieteellinen visionääri, jonka suuntaviivoja Suomi kipeästi kaipaa. On ne ennenkin löytyneet kyvyt kansan syvistä riveistä.”

II. ”Te toimitte alueenne kyläyhdistyksen kantavana voimana ja sydämenä” (vaikka henkilö ei olisi eläessään astunut yhdistyksen kokoukseen). Kyläyhdistyksen toiminta voi toimia seitsemän vuoden hyvinlaaditussa pitkän tähtäimen suunnitelmassa ponnahduslautana eduskuntaan, kunhan vain oikea puolue löydetään. Suosittelen teitä lukemaan Kalervo af Ursinin teoksen ”Ohjelmoitu valmennus.” Ensimmäisenä harjoitteena voitte tehdä siinä kuvatun ”mäkiharjoituksen ilman mäkeä” kymmenen prosentin tehoilla.

III. ”Työyhteisönne ja lähimmäisenne tuntevat teidät poikkeuksellisen kärsivällisenä erimielisyyksien rakentajana ja silloittajana.”

IV. ”Teidän pyyteetön ja korruptoimaton moraalinen kompassinne loistaa pimeydessä kuin majakka. Teetin konsultilla arvion positiivisesta vaikutuksestanne naapurustoon. Kaikkien hyvinvointi on parantunut. Jos muuttaisitte pois nykyisestä toimintaympäristöstänne, niin kaikkien elämänlaatu heikkenisi. Seurauksena olisi avioeroja, lasten huostaanottoja ja alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttöä.”

V. ”Olette modernin johtajuuden ja intellektuellin nöyryyden kirkkain esikuva maassamme.”

VI. ”Teillä ei ole fyysisesti mitenkään suuret korvat, mutta olemuksenne on yhtä suurta korvaa, empaattisempaa henkilöä ei voi löytää. Saamieni luotettavien tietojen mukaan Google on kiinnostunut mallintamaan empaattisen rakenteenne. Sen avulla voitte tulla miljonääriksi.”

VIII. Minä en ole teidän naapurinne.

Oman nimenkin voisi laittaa rohkeasti alle, mutta se veisi mahdollisuuden kirjoittaa lisää samanlaisia kirjeitä muille? Allekirjoitukseksi tulee vain ”Komiteamies.”

Mutta mihin tällaisen kirjeen vaikutus perustuu? Suivaantunut mies järkeilee asiaa ja tulee seuraaviin johtopäätöksiin: Ihminen nimittäin kestää kyllä sen, että häntä haukutaan – sellaiseen kritiikkiin voi aina suhtautua ylimielisesti tai koomisesti kuitaten. Mutta auta armias, kun häntä aletaan kehua asioista, joita hän ei ole ikinä tehnyt tai edustanut. Se se vasta ärsyttääkin, ja iskee syvälle ihon alle. Oikein laadittu, ironisen makea kehukirje ylittää perinteisen haukkumisen tehon moninkertaisesti. Siihen on vaikea suhtautua huumorilla.

Ja mikä parasta: jos tämän kirjeen saaja marssii raivoissaan poliisilaitokselle ja vaatii tutkintaa, virkavalta päästää makeat naurut. Poliisi toteaa vain, ettei tämä taida vaikuttaa kotiutukseen, eikä kunnianloukkauksen kriteereitä löydy suurennuslasillakaan.

Kaiken huipuksi kohde on perusluonteeltaan sen verran turhamainen, että hän saattaa hetken kirjeen saatuaan miettiä: ”No jaa, kyllä tuossa ylistyksessä taitaa sittenkin olla pieni totuuden siemen.” Ja siinä vaiheessa ansa on lauennut.

Suivaantunut mies lähettää kirjeen varmuuden vuoksi erään maalaispitäjän postilaatikosta, jota mikään valvontakamera ei tavoita. Hän jättää puhelimensa kotiin ettei mitään tunnistetietoja ja koordinaatteja matkasta tallennu mihinkään. Hän joutuu ajamaan tarkoitusta varten 25 kilometriä yhteen suuntaa, mutta on se vaivan ja kalliin bensiinin arvoista.

Kirjoituksen soundtrack: Simo Salminen: Alle lujaa (Vuoden 1966 alkuperäinen levytys). Sävellys Jaakko Salo, sanat Spede Pasanen. Orkesterinjohdosta ja sovituksesta vastaa Jaakko Salo.

Tämän arjen dynamiikkaa perkaavan kirjoituksen musiikiksi on valittu suomalaiseen sielunmaisemaan pureutuva  teos, joka levytettiin vuonna 1966. Teos sai aikanaan kuulijat hyvälle tuulelle ja uuden ajan lapsi voi höristellä korviaan ja kokea jotain asurdia. Ovi on auki, ansa on lauennut kamerattoman postilaatikon luona, ja on aika lakata näyttelemästä. Siispä Simo Salminen ja Alle lujaa.

Artikkelikuva valmistettu tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.