Yksinkertainen on kauneinta. Suivaantunut mies ja BIC-projekti.

Suivaantunut mies katselee valittuja jaksoja The Crown -sarjasta ja näkee siinä kuinka Elisabeth ja muut hovin jäsenet käyttävät arvokkaita ja kalliita aitomustekyniä. Onhan se tyylikästä ja kuninkaallista meininkiä, mutta mikään ei voita kuitenkaan yksinkertaisuutta. Mutta ihmiset saavat luonnollisestikin tehdä mitä he haluavat. Tietysti se voi jossakin vaiheessa herättää paheksuntaa, joka voi kasvaa jopa suureksi suivaantumiseksi. Ihmisen toimintaan on loppujen lopuksi hyvin vaikea puuttua. Siinäkin tilanteessa, jos ihminen vahingoittaa itseään tai tuhoaa omaa omaisuuttaan. Kuka tahansa, jos rahaa löytyy, voi tehdä vaikkapa Chateau Latourista jouluglögiä.

Toisaalta hillittömien ja tarpeettomien ylellisyystavaroiden hankinta on asia, joka ärsyttää. Yksi tällainen ilmiö ovat juuri kaikenlaiset uuden ajan mustekynät. Suurin osa niistä on teknisesti ottaen täysin mahdottomia tarkoitukseensa. Hyvin harva istuu käteen luonnollisella tavalla. Kumma kun ei ole jo älymustekyniä olemassa. Loppujen lopuksi yksinkertaisuus on tässäkin asiassa valttia.

Sivilisaatioiden syntyaikoina ihmiset kirjoittivat puikoilla ja ruo’oilla ja loppujen lopuksi BIC-kuivamustekynä on vain sovellus egyptiläisten kirjureiden ylivertaisesta ruokokynästä nykyaikaan tuotuna. Suivaantunut mies on elämänsä aikana käyttänyt paljon aikaa vakuuttaakseen ihmisiä siitä, että juuri BIC-kuivamustekynä on kaikista paras kynä.

Ehkä jopa yli 1000 henkilöä on saanut elämänsä aikana kuunnella perusteluja tämän kuivamustekynän ylivertaisuudesta, mutta varmoja käännynnäisiä on vain kuusi, mutta ne ovat sitäkin kiitollisempia henkilöitä. Hän ajatteli joskus jopa perustaa Facebook-ryhmän juuri kuivamustekynää varten, mutta kun tuntee ihmisten tavan toimia ryhmissä, ei se olisi ollut varmaankaan hyvä ajatus. Ajatellaanpa, että hän perusti jopa ryhmän, mutta koska kukaan ei pysynyt asiassa eikä ymmärtänyt asian ydintä, niin hän ajoi tuon ryhmän alas. Hän on oppinut tämän jälkeen luottamaan asiassa kuin asiassa suoraan ihmiskontaktiin.

Suivaantunut mies on harjoittanut tätä BIC-projektia yli 40 vuoden ajan ja todistellut kynän ylivertaisuutta noille reilulle tuhannelle henkilölle, mutta on saanut vain kuusi varmaa käännynnäistä, mutta ne ovat sitäkin kiitollisempaa porukkaa. Mutta periksi ei anneta. Hän laatii nopeasti uuden todistuspuheenvuoron luonnoksen milläpä muullakaan kuin BIC-kuivamustekynällä sinisen vihkon ruutupaperille ja muuttaa retoriikkaansa hyökkäävämpään suuntaan. Mitään ei todellakaan ole enää menetettävänä.

”Kuulkaa te modernin maailman ihmiset, jotka tuhlaatte elämänne älylaitteiden ja monimutkaisten vouhotusten vankeina. Minä olen yli neljäkymmentä vuotta puhunut yhdelle ja samalle kiviseinälle, mutta nyt minä uudistan retoriikkaani ja sanon tämän nyt suoraan.

Te katsotte jotain The Crown -sarjaa ja huokailette kuninkaallisten aitomustekynien perään, tai ostatte kalliita ja kirjoitusteknisesti mahdottomia vekottimia. Lopettakaa se teeskentely. Mikään tässä maailmassa ei voita yhtä ainoaa asiaa, ja se on kuusikulmainen, läpinäkyvä BIC-kuivamustekynä. Se on egyptiläisten kirjureiden ylivertaisen ruokokynän suora, täydellinen huipentuma nykyaikaan tuotuna.

Tämä kynä on teknisen tehokkuuden mestariteos. Sen runko on lähes ikuinen, ja sen läpinäkyvyys on kylmää, rehellistä tiedostonhallintaa – näet musteen tilanteen suoraan ilman järjestelmäpäivityksiä. Katsokaa sitä tarkasti. Rungossa on pikkuruinen reikä. Se ei ole virhe. Se on fysiikkaa, joka tasaa ilmanpaineet kynän sisällä ja ulkopuolella, jotta muste virtaa tasaisesti eikä vuoda koskaan. Ja korkin päässä oleva reikä on tehty siksi, että jos joku teistä pureskelee korkkia ja nielaisee sen vimmassaan, henki kulkee siitä huolimatta. Se on täydellistä insinööritaitoa. Tämä on virallinen kansainvälinen turvallisuusstandardi (ISO 11540), jota useimmat kynävalmistajat nykyään noudattavat.

Tätä samaa ehdotonta, konstailematonta linjaa ovat historian saatossa noudattaneet maailman jämäkimmät vaikuttajat ja sivistyneet sielut. Tämän kynän ovat valinneet työkaluikseen esimerkiksi Günter Grass, Jacques Cousteau, Mihail Suslov, Henry Kissinger, Urho Kekkonen, Aldo Moro, Michel Foucault, Ingvar Kamprad, Matti Wuori, Condoleezza Rice, Margaret Thatcher, Angela Merkel, Olof Palme, Lech Wałęsa, Paavi Benedictus XVI eli Joseph Ratzinger, Paavi Johannes Paavali II eli Karol Wojtyła ja Paavi Paavali VI eli Giovanni Battista Enrico Antonio Maria Montini

Ja jos joku pröystäilijöistä tulee minulle sanomaan, että tämähän on vain halpaa muovia, niin minä vastaan vastaansanomattoman loogisesti. Tämän rungon kuuluu olla muovia. Juuri muovisuus tekee siitä kevyen, sitkeän ja meriveden kestävän työkalun, joka ei hajoa autossa syksyisellä tiellä eikä Q-Kaupan seinustalla. Muovi ei ole suinkaan pahasta, mutta sen väärinkäyttö on.

Se maksaa pennosia, mutta tekee raa’an tulosvastuun mukaisen tehtävänsä aina, kun taas kalliit ylellisyystavarat ovat sieluttomia ja täysin tarpeettomia. Yksinkertaisuus on kaunista ja lähes ilmaista.”

Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana suivaantuneelle miehelle on kertynyt valtava määrä näitä kyniä. Pieni aavistuksenomainen vihlaisu tuntuu hänen sydämessään, kun hän muistaa, että hän on itse asiassa kerännyt noita kyniä kaikista mahdottomista paikoista, pitkäaikaisesta työsuhteestaan ja erilaisista tilaisuuksista. Keräysvimma on kuitenkin kohdistunut vain näihin kuivamustekyniin, joita on laskelmien mukaan tällä hetkellä varastossa vähän yli 7000 kappaletta. Neljää vuosikymmentä kohden se tarkoittaa yhtä hankittua kynää kahta päivää kohden.

Nytpä onkin hyvin ansaituilla eläkepäivillä aika ryhtyä jakamaan noita kyniä pois. On aika kampanjalle. Jos ottaa toiminta-alueeksi oman maakunnan ja käyttää pieniruokaista autoa, niin kuukauden aikana voi ihan hyvin jakaa satoja kirjeitä ihmisille. Kirjeissä juuri äsken hiottu teksti on printattu hienolla kaunokirjoitusfontilla, ja mukana on yksi BIC-kynä.

Tehtävä riittää projektiluontoisena noin neljän vuoden ajalle. Toiminta keskitetään kuitenkin pääasiassa pimeneviin syysiltoihin ja alkutalveen. Itselle jätetään vain parikymmentä kynää pahan päivän varalle. Suivaantunut mies kävelee komeroon, jossa kynät ovat siististi laatikoissa. Hän katsoo kyniä 1970-luvulta. Ne ovat tietenkin aivan uudenveroisia.

Sitten suivaantunut mies alkaakin suunnitella oman maakuntansa jakelukohteita. Hän luottaa siihen, että maaseudulla asuu valistuneempia tai sanotaanko vähempään hätäilyyn taipuvaisia ihmisiä. Tarvitaan vain hieman vaivaa. Kirjekuoren päälle täytyy liimata vielä paperitarra tai paperipalanen liimapuikolla, jossa lukee ”henkilökohtainen ja käytännöllinen lahja juuri teille”. Lähetekirjeeseen laitetaan luonnollisesti allekirjoitukseksi ”komitea-mies.” Vähän aikaa istuskeltuaan hän muistaakin sen, miten paperiarkista voikin taitella omatekoisen kirjekuoren. Projektin budjetti pieneneekin huomattavasti, sillä valmiita kuoria ei tarvita. Kirjekuorien päälle voidaan kirjoittaa aivan itse saatesanat. Samalla tulee mieleen ajatus, että paljonkohan färskistä BIC-kynästä kuluu mustetta seitsemän tuhannen kuoren teksteihin.

Kirjoituksen soundtrack:

Tähän tekstiin sopii taustalle M.A. Nummisen esittämä ja Pedro Hietasen harmonikalla säestämä kappale Minä soitan harmonikkaa. Kappaleen lakoninen ja konstailematon tulkinta toimii suorana ja asiallisena taustana suivaantuneen miehen tarinalle ja sen teemoille. Siispä M.A. Numminen ja Pedro Hietanen – Minä soitan harmonikkaa.