Maaliskuun taivas

Muutaman kerran avaan oven, tai se avautuu itsestään: on marraskuu.

Tänään hyvä keskustelu ystävän kanssa. Selittämätön todellisuus.

Parapsykologian kenttään lasketut, nostetut kokemukset.

Itsesuojelumekanismi heittää pelastusrenkaan. Yliaistillisen kokemuksen.

Miksi se niin tekisi: maailma on täynnä ahdistuneita ihmisiä.

Aivosammakot, kot, kot, hot, hyppivät, kurnuttavat.

Kaipaan maaliskuun iltoja. Taivas on silloin sinistä sinisempi. Sydän on silloin toivoa täynnä.

Meillä oli hyvä keskustelu. Ja maaliskuu on jo tulossa. Kirkkaat tähdet, planeetat.

Putin, Rasputin. Tai ihan joku muu. Hälinä, pelko unohtuu. Silloin on läsnä, äitee sanoisi, ylimmän viisaan varjelus. Pysyvä rakkaus.