Luodessaan ”Aikamme sankarin” Lermontov ei luonut esikuvaa, vaan diagnoosin sairaasta yhteiskunnasta.

veikkohuuska Veikko Huuska 13.09.2026 12:33
Historia Sota Suomi Ukraina Venäjä
Lermontovin "Aikamme sankari" tarkastelussa. Kuvituskuva Wikipediasta. Kuva: Veikko Huuska 13.9.2026.

*

Joku minulle vähemmän tunnettu henkilö lähetti aamukahtipöytääni videopätkän, otsikolla: Geroi CBO. Translitteroituna Geroi SVO. 

Siis Hero of Special Military Operation.  Eli kotikielellä ilmastuna Sotilaallisen erikoisopoeraation sankari.

Liikkuvassa kuvassa uimahousumies keikkui kerrostalon ikkuanalla äännellen vaikeaselkoisia rykäisyjä, heittäytyi alas nurmiloo ja hetken elottomuuden jälkeen jatkoi sekavaa liiketimistä ja ääntelyä kameran seuratessa, ja ilmeisesti naapurin tarkkaillessa noin alle kolmikymmenvuotisen miehen menoa.

*

”Aikamme sankari”

Miten tulkitsemme itäsuunnasta tullutta kuvaa ja sen suhdetta lähtetteen otsakkeeseen ”Sotilaallisen erikoisoperaation sankari”?

Niin, miten tulkitsemme, vai tyydymmekö vain katsomaan kuvatun performanssin ja siirrymmekö seuraavaan? Ei, haluan olla vakava. Siksikin:

Miten tulkitsemme venäläisen rikkaan kulttuurihistorian valossa (ilmeisen ironista) nykyhetken ilmausta ”aikamme sankari”? Lähettäjä on epäilemättä tietoinen Lermontovista ja muista kulttuurisista juurista ja kiinnekohdista. Tuhoamistoimita on kestänyt jo neljä vuotta kuusi kuukautta ja kaksikymmentä päivää. Sitä voi jo täydellä syyllä kutsua aikakaudeksi, meidän aikakaudeksemme.
Tänä aikana nekin 14-vuotiaat koulupojat, jotka kevään hehkkuvassa kirkkaudessa, koululujen päättymispäivän juhlien jälkeen toukokuussa 2019 pysähtyivät Petroskoin Prospekt Leninalla jäätelölle, ja jutteluihin meidän kanssamme, ovat nyt jo kaikki 21-vuotiaita. Yksi heistä toverinsa kanssa juoksi vielä peräämme, toinen halusi lahjoittaa minulle koulun päättäjäisten juhlanauhan (olkanauha), kaunis, punainen, tekstein varustettu. Kiittelin, mutta epäsin, etkö vie äidillesi, oma äitisi odottaaa tätä: Ei, ei, poika hymyillen vakuutti, hän halusi lahjoittaa sen minulle, suomalaiselle turistille, muistoksi. Se on minulla yhä kaapissa. – Poika on nyt, 2026 jo sotaväki-iässä, 21-vuotias. Nytkin mietin, missä hänen elontiensä, ja hänen iloisten toveriensa, kauniita hyvin pestyjä lapsia, nyt on? Vuosia tuo kohtaus oli parasta mitä Venäjästä tiesin ja mitä olin kokenut …
*
Ihmisen kuva
Ilmaisu ”aikamme sankari” (Герой нашего времени) kantaa venäläisessä kulttuurihistoriassa valtavaa ironista ja traagista painolastia. Kun sitä käytetään nykyhetkessä, se ei viittaa perinteiseen sankaritekofantasiaan, vaan se peilaa suoraan Mihail Lermontovin vuonna 1840 ilmestynyttä samannimistä klassikkoromaania.
Venäläisen kulttuurihistorian valossa nykyhetken ilmausta voi tulkita seuraavien tasojen kautta:
1. ”Tarpeeton ihminen” (Лишний человек)
Lermontovin romaanin päähenkilö Petšorin on malliesimerkki venäläisen kirjallisuuden ”tarpeettomasta ihmisestä”. Hän on älykäs, lahjakas ja etuoikeutettu, mutta yhteiskunnan stagnaation, sensuurin ja autoritaarisuuden vuoksi hänellä ei ole mitään mielekästä suuntaa energialleen.
  • Nykytulkinta: Kun jotakuta kutsutaan nykyään ”aikamme sankariksi”, se viittaa usein kyynistyneeseen yksilöön, joka on luopunut idealismin rippeistäkin. Hän keskittyy vain omaan etuunsa tai viihteeseen, koska kokee, ettei voi vaikuttaa yhteiskunnan suuntaan.

2. Yhteiskunnan peili ja diagnoosi
Lermontov kirjoitti romaaninsa esipuheessa kuuluisat sanat: ”Aikamme sankari on muotokuva, mutta ei yhden ihmisen muotokuva: se on muotokuva, joka koostuu sukupolvemme kaikista paheista niiden täydessä kehityksessä.” Lermontov ei siis luonut esikuvaa, vaan diagnoosin sairaasta yhteiskunnasta.
  • Nykytulkinta: Ilmaisu on luonteeltaan sosiologinen syytös. Nykyhetken ”sankari” saattaa olla moraaliton opportunisti, somenarsisti, propagandisti tai oligarkki – henkilö, jonka menestys perustuu juuri niihin ominaisuuksiin, joita pidetään nyky-yhteiskunnan vioittuneisuuden merkkeinä. Tai ihminen, joka on, sodan hermeettiin heitetty, ja sodan satuttama, särkemä, pirstoma, ahdistama, pakattu täyteen sitä murskaa ja murrettua, mitä sota on täynnä, eikä ole sanoja, ei ilmaisua, on vain huohottava huuto.

3. Eksistentiaalinen tyhjyys ja kyynisyys
Petšorinille oli ominaista äärimmäinen ikävä (todellinen venäläinen toska), psykologinen manipulaatio ja kyvyttömyys aitoon rakkauteen tai myötätuntoon. Hän rikkoi muiden elämän vain lievittääkseen omaa tylsyyttään.
  • Nykytulkinta: Ironisena nykyilmauksena se kuvaa moraalista tyhjiötä. ”Aikamme sankari” voi olla henkilö, joka ratsastaa kriiseillä, kylvää apatiaa tai manipuloi totuutta pelkän henkilökohtaisen hyödyn tai huomion vuoksi, tuntematta syyllisyyttä. Mutta hän voi reaktiivisen subjektin ohella, olla onneton objektis, kohde johon yhteiskunta, kaikkine ristiriitaisuuksineen ja riisumuksineen, vain puskee kamaa päälle, ilmen että tuo heittopussiksi alennettu olento on ottava osapuoli, kykenemättä estämään, rajaamaan, torjumaan, hän vain ottaa mitä syöttö, julma syöttö, tuo ja tuhkaa häneen. Ruma on jälki, ihmisestä ei rahtua jäljellä, ei siitä lapsesta joka hän oli kun oli lapsi, mutta yksi sana tai käskykirje vie kaiken: hän – entinen ihminen, vain ruma kuori ja repeämä.

Tiivistelmä
Venäläisessä viitekehyksessä ”aikamme sankari” on moraalinen paradoksi. Se tarkoittaa, että jos aikakausi on korruptoitunut, välinpitämätön tai julma, sen suurin ”sankari” (eli tyypillisin edustaja) on se, joka ilmentää näitä negatiivisia piirteitä kaikkein puhtaimmin. Se on huuto tyhjyyteen ja osoitus siitä, että historian tarpeettomat, kyyniset hahmot ovat palanneet näyttämölle. – Mutta heidän varjonsa, heillä on tämä oikesti uhrattu varjominänsä, nämä rikotut, rakenteensa menettäneet, jäsenensä pudottaneet, sisältönsä ja tajunnanhallintansa kadottaneet, nämä nahastaan ulosvedetyt mateet ja nahkurin muut uhrit: heihin ajankuva on stanssattu riekaleiden reunamille, murskaavana hylkäysmerkkinä. Ei lihantarkastusleimoja, vaan hylky, hylky, hylky…
Aikamme sankari ei ole murskaavan voiman vääristämä, kielteisten inhimillisten ominaisuuksien kokoelma, summa, jossa paha toimii, mutta toimii yhä, ja usein vihan ja haavan voimalla, kuten klassisen ”aikamme sankaarin” kuvaan kuuluu. Ei. Ei enää rujo Petsorin, vaan rujo itse, pelkkä nahka, ilman tahtoa. Nämä ovat hukattuja, tuhlattuja, tuhottuja ihmisiä, joissa ei ole enää kajettakaan pahasta ajasta, he eivät reagoi enää, josko aiemminkaan, aikaan, vaan heissä aika ilmentää tuhoa ja turmaa, kuin halvimmissa hämärkatujen seinämerkeissä, maalia ja töhryä ei enää pensselin tai suuttimen kautta, vaan hajonneen tuubin perestat, siinä muodossa, missä ulkoinen voima sen muuriin paiskaa.
*

 

*

Taustakangasta katselen

Toteamus ”Geroi CBO” (ven. Герои СВО, translitteroituna Geroi SVO) on venäjänkielinen käsite, joka tarkoittaa suomeksi ”Sotilaallisen erikoisoperaation sankarit”. [1, 2]
Ilmaisu liittyy suoraan Venäjän nykyiseen valtiolliseen retoriikkaan ja propagandaan. Sen tausta ja merkitys jakautuvat seuraaviin pääkohtiin: [1]
1. Lyhenne CBO (SVO)
Kirjaimet CBO tulevat venäjän sanoista Специальная военная операция (translit. Spetsialnaja voennaja operatsija), mikä tarkoittaa ”sotilaallista erikoisoperaatiota”. Kyseessä on Venäjän viranomaisten ja valtionmedian käyttämä virallinen eufemismi eli kiertoilmaisu Ukrainan täysimittaiselle hyökkäyssodalle. Venäjällä sodasta puhuminen sen oikealla nimellä on laissa rangaistavaa, joten virallisessa viestinnässä käytetään poikkeuksetta lyhennettä CBO. [1, 2]
2. ”Sankarit” (Geroi) osana valtion retoriikkaa
Sana Geroi (герои) tarkoittaa sankareita. Venäjän valtio käyttää ilmausta ”Geroi CBO” kuvaamaan niitä venäläisiä sotilaita, palkkasotureita ja vapaaehtoisia, jotka taistelevat tai ovat kaatuneet Ukrainassa. [1, 2]
  • Mitalit ja kunnianosoitukset: Monille näistä sotilaista myönnetään Venäjän korkeimpia sotilaallisia kunniamerkkejä, kuten Venäjän federaation sankari (Герой Российской Федерации) -titteli. [1, 2] – NWO:n sankarit – Sankarit ja osallistujat Linkatun sivuston Mottona oleva venäjänkielinen teksti kuuluu suomeksi: ”Jos vaara kotiovelle tuodaan, jotta te saisitte nukkua – me emme nuku.” – Alkuperäinen teksti ja sen sanatarkka käännös: ”Если враг будет к дому выслан, Чтоб вы спали – не будем мы спать”. Suora käännös: ”Jos vihollinen lähetetään talolle, jotta te nukkuisitte – me emme tule nukkumaan”. Kääntyisikö se jotenkin: ”Jotta vihollinen ei tulisi kotiin ja häiritsisi teidän untanne, me valvomme” (?). – Se virallinen kuori, sitten on se muu, sisus, mash, mässä.
  • Kulttuuri ja koulutus: Venäjällä käsitteestä on tehty keskeinen osa nuorison isänmaallista kasvatusta. ”CBO-sankareista” kirjoitetaan kirjoja, luodaan sarjakuvia, heidän kuviaan laitetaan kadunvarsien mainosbannereihin ja heitä kutsutaan puhumaan kouluihin. [1]
  • Kuten yleisesti Venäjän kulttuurissa, tälläkin motolla on yleisesti tunnettu historiallinen ja kulttuurinen taustansa: 
    Tämä koskettava säe on peräisin neuvostoliittolaisen runoilijan ja kirjailijan Aleksandr Tvardovskin pitkästä runoelmasta ”Dom u dorogi” (Talo tien vieressä). Teos on kirjoitettu toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen (vuosina 1942–1946).
    Konteksti ja runon tausta:
    • Sotilaan lupaus kotirintamalle: Lause kuvaa neuvostosotilaiden periaatetta ja uhrautumista. Siinä ilmaistaan, että niin kauan kuin vihollinen uhkaa maata ja koteja, sotilaat pysyvät valveilla ja taistelevat, jotta siviilit ja perheet kotona saisivat nukkua rauhassa.
    • Talo tien vieressä: Runoelma kertoo traagisen tarinan tavallisesta talonpoikaisperheestä – Andreista, hänen vaimostaan Annasta ja heidän lapsistaan –, joiden kodin ja elämän sota tuhoaa. Andrei lähtee rintamalle, ja koti jää vihollisen hyökkäyksen jalkoihin.
    • Yleisinhimillinen teema: Vaikka kyseessä on neuvostoliittolainen sota-ajan teos, säkeen viesti kantaa vahvaa yleismaailmallista teemaa: sotilaan velvollisuutta suojella läheisiään ja omaa maataan hinnalla millä hyvänsä.

    Alkuperäinen teksti: ”Если враг будет к дому выслан, Чтоб вы спали – не будем мы спать”.Suora käännös: ”Jos vihollinen lähetetään talolle, jotta te nukkuisitte – me emme tule nukkumaan”.

3. Historiallinen rinnastus
Venäjän valtionpropaganda rinnastaa ”CBO:n sankarit” tietoisesti Neuvostoliiton toisen maailmansodan aikaisiin sota-ankareihin (”Suuren isänmaallisen sodan sankarit”). Tällä pyritään oikeuttamaan nykyinen sota venäläisille ja luomaan mielikuvaa siitä, että Venäjän armeija taistelee jälleen samanlaista eksistentiaalista uhkaa vastaan kuin natsi-Saksaa vastaan vuonna 1941. [1, 2]
Tiivistelmä
Lauseella viitataan siis Ukrainassa taisteleviin venäläissotilaisiin, joita Venäjän valtio ja media kuvaavat sankarillisina isänmaan puolustajina. Venäjän ulkopuolella ja riippumattomassa mediassa ilmausta pidetään osana Kremlin sotapropagandaa ja pyrkimystä peitellä hyökkäyssodan todellista luonnetta. [1, 2, 3]
*
Sankarin neljä särmää
Tässä on käsitteen ”Geroi CBO” (Sotilaallisen erikoisoperaation sankarit) erittely neljän eri aatteellisen ja analyyttisen näkökulman kautta.
1. Kriittinen tulkinta
Kriittinen näkökulma perustuu poliittiseen ja yhteiskunnalliseen analyysiin, joka purkaa käsitteen propagandistista luonnetta ja sen suhdetta todellisuuteen.
  • Kielen manipulointi: Kriittinen tulkinta huomauttaa, että termi perustuu kaksoispuheeseen ja eufemismiin. Sanaa ”sota” vältetään tietoisesti, ja sen tilalle on luotu keinotekoinen lyhenne SVO laittoman hyökkäyssodan oikeuttamiseksi.
  • Historian väärinkäyttö: Tulkinta näkee ilmaisun pyrkimyksenä kaapata ja manipuloida toisen maailmansodan (Venäjällä ”suuren isänmaallisen sodan”) aitoa muistoa. Nykyisiä hyökkääjiä yritetään keinotekoisesti rinnastaa natsismilta puolustautuneisiin esi-isiin.
  • Todellisuuden peittely: ”Sankaruuden” korostaminen toimii savuverhona, jolla peitetään epäonnistunut strateginen suunnittelu, suuret miestappiot ja sodankäynnin brutaalius.

2. Kyyninen tulkinta
Kyyninen näkökulma riisuu käsitteestä kaiken idealismin ja tarkastelee sitä pelkkänä kylmänä valtapelinä, opportunismina ja pragmaattisena resurssienhallintana.
  • Kertakäyttöinen valuutta: Kyynisestä näkökulmasta ”sankaruus” on valtion jakamaa halpaa kompensointia. Koska valtio ei pysty takaamaan sotilailleen turvallisuutta tai tulevaisuutta, se maksaa heille ja heidän perheilleen symbolisella statuksella – kunniamerkeillä ja tyhjillä titteleillä.
  • Ura- ja imagotyökalu: Termi nähdään sosiaalisen nousun välineenä. Eliitille ja poliitikoille ”SVO-sankareiden” liehittely tai rintamalla käväisy on pelkkää teatteria, jolla varmistetaan oma asema Putinin hallinnossa ja osoitetaan absoluuttista lojaalisuutta.
  • Rikollisten valkopesu: Kyyninen tulkinta nostaa esiin sen, miten ”sankarin” leima on annettu myös vankiloista värvätyille vakaviin väkivaltarikoksiin syyllistyneille henkilöille. Sankaruus on prosessi, jossa rikollisista tehdään esikuvia pelkän sotilaallisen tarpeen vuoksi.

3. Pasifistinen tulkinta
Pasifistinen näkökulma hylkää militaristisen retoriikan kokonaan ja tarkastelee tilannetta ihmiselämän arvon ja universaalin rauhan näkökulmasta.
  • Oksymoroni (itsestäänselvä ristiriita): Pasifismille käsite ”sodan sankari” on mahdoton konsepti. Aggressiiviseen hyökkäyssotaan, tappamiseen ja tuhoon osallistuminen ei voi koskaan olla sankaruutta, vaan se on inhimillinen tragedia.
  • Uhraus institutiolle: Pasifistinen tulkinta ei näe sotilaita sankareina vaan hallinnon ja sotakoneiston uhreina – nuorina miehinä, jotka on aivopesty tai pakotettu kuolemaan ja tappamaan muiden poliittisten kunnianhimojen vuoksi.
  • Sodan normalisointi: Ilmaisu tuomitaan, koska se romantisoi ja ihannoi väkivaltaa. Luomalla sankarikulttia valtio opettaa uusia sukupolvia hyväksymään sodan normaalina yhteiskunnallisena toimintana sen sijaan, että pyrittäisiin rauhanomaiseen rinnakkaineloon.

4. Natsistinen (äärikansallismielinen/fasistinen) tulkinta
Tämä tulkinta heijastaa natsistisen tai ultranationalistisen ideologian ydinarvoja, joissa korostuvat rotuoppi, äärimmäinen militarismi, johtajakultti ja sosiaalidarvinismi.
  • Oikeutus elintilalle ja herruudelle: Natsistisesta näkökulmasta nämä ”sankarit” toteuttavat historiallisen ja biologisen välttämättömyyden mukaista tehtävää: vahvemman kansakunnan oikeutta alistaa heikompi (tässä tapauksessa Ukrainan valtio ja kansa, jotka nähdään alempiarvoisina tai olemassaolon oikeudetta olevina).
  • Kansakunnan puhdistuminen veressä: Tulkinnassa sota nähdään positiivisena, puhdistavana voimana. ”SVO-sankarit” edustavat uutta, karkaistunutta ja kurinalaista ihmistyyppiä, joka korvaa rappioituneen liberaalin siviiliyhteiskunnan. Väkivalta ja uhrautuminen valtion puolesta ovat korkeimpia hyveitä.
  • Johtajan tahdon välikappaleet: Sankaruus määritellään sokean tottelevaisuuden ja totalitaarisen valtion palvelemisen kautta. Sotilaat ovat työkaluja ”pyhässä sodassa” ulkoisia vihollisia ja sisäisiä pettureita vastaan, jolloin yksilöllä ei ole muuta arvoa kuin hänen kykynsä tuhota vihollinen.

 

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu