Puheenvuoro-blogit
Missä menet Eurooppa – oletko Venäjän ohjailtavissa?
*
”Lokakuun 17. päivän liike”, mikä se sitten onkaan, – itseohjautuva tulivuorenpurkaus, vai joistain naruista vedeltävä ja häröilemään saatu marionetti -, järjesti eilen lauantaina 24.10.2026 toisen massiivisen mielenosoituksen Pariisissa ja muaalla Ranskassa, ja touhuttiin mielen kanssa muuallakin Euroopassa. Mikä on tämä ”liike”? Mistä se on tullut, miten organisoitunut, kuka vetelee naruista: onko se kremliläisen ohjauksen vaikutuspiirissä, jne. Paljon kysymyksi. Paljon vastuaksia, mitkä niistä jo tureeltaan osoittautuisivat relevanteiksi, mitkä ovaat vain hyttysparven huitomista? Yritin löytää aamun kahdesta päälehdestä jotain arvioita, missä mennään: en läytänyt. Lehdet ovat hitaita tässä mielessä, ne menivät lukkoon jo kaiketi iltakuudelta, viimeistään: niin sanottuun sosiaaliseen mediaan en lähde kaapimaan padanpohjimmaisia. Siispä esitin nyt, jo toisen lauantain viakutelmien ja tietojen pohjalta, tekopällisäiselle kysymyksen: Mitä uutta tietoa ja ennakointiperusteita toinen ”Lokakuun 17. päivän liike” antoi, vai anotiko? Viilasin peri koukkua kysymyssarjaan ja tälläsin enteriä.
Tässä se, mitä äsken vartti sitten sain irti ikiomasta tekoälyvirityksestä:
*
Keinoälli sanoo:
- Kyse ei ole enää pelkistä opiskelijamielenosoituksista: Syyskuussa alkaneet ranskalaiset opiskelijaprotestit ovat sulautuneet yhteen keltaliivien, ammattiliittojen ja yleisen elinkustannuskriisin (inflaatio, asumisen hinta) kuristaman kansanosan kanssa. [1, 2]
- Yleiseurooppalainen lepatus: Levottomuudet eivät rajoitu Ranskaan. Protesteja ja yhteenottoja raportoitiin samanaikaisesti muun muassa Italiassa (mielenosoittajat tunkeutuivat Colosseumiin), Albaniassa, Portugalissa ja Espanjassa. Käsitys paikallisesta kriisistä vaihtui synkäksi analyysiksi ”Euroopan vihaisesta syksystä”. [1, 2, 3]
- Äärioikeiston ja äärivasemmiston rinnakkaiselo kaduilla: Samalla kun radikaali äärivatki (Black Bloc) otti yhteen poliisin kanssa Pariisin ja Marseillen laitamilla, äärioikeistolaiset ryhmät tekivät iskuja rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan (kuten Nizzassa), mikä luo kuvaa syvästi polarisoituneesta ja sirpaloituneesta rintamasta. [1, 2]
- Poliittinen hyöty valuu laidoille: Istuvien keskustahallitusten kyvyttömyys ratkaista elinkustannuskriisiä satika hillitä katujen epäjärjestystä sataa suoraan populististen ja laitaoikeistolaisten puolueiden laariin (esim. Marine Le Pen Ranskassa, jonka puolue holdasi viikonloppuna puoluekokoustaan vahvoissa gallup-asemissa). [1]
- Yhteiskuntasopimuksen mureneminen: Kun taloudellinen niukkuus yhdistyy valtion koviin poliisitoimiin, luottamus instituutioihin rapautuu nuoren sukupolven silmissä pysyvästi. Seuraus on krooninen, matala-asteinen kapinatila, jossa pienetkin kipinät sytyttävät kaupungit uudelleen tuleen.
- Rooli on liekin lietsoja, ei sytyttäjä: Ei ole näyttöä siitä, että Venäjä tai sen alihankkijat olisivat järjestäneet tai panneet alulle näitä mielenosoituksia. Protestien juurisyyt – kuten koulujen kurjat olosuhteet, inflaatio ja asuntopula, aleneva sosiaalinen asema, Generation Z:n rotko*) – ovat puhtaasti eurooppalaisia ja sisäsyntyisiä.
- Voimavolyymi ja tehokkuus digitaalisessa tilassa: Venäjän hybridikoneisto (valtiollinen media, trollitehtaat ja botit) toimii digitaalisena kaikukammiona. Sen teho on erittäin suuri ja kustannustehokas. Venäjä tarttuu välittömästi aitoon länsimaiseen rähinään ja monistaa, vääristelee sekä paisuttelee sitä sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Ranskan mellakoita on Venäjän toimesta kehystetty maahanmuuttokriisiksi ja ”Lännen lopulliseksi romahdukseksi”, jotta länsimaisten yhteiskuntien sisäinen juopa syvenisi entisestään.
- Sääteleekö Venäjä henkistä tilaa? Venäjä ei pysty suoraan säätelemään läntisen Euroopan henkistä tilaa, mutta se pystyy häiritsemään ja ohjaamaan sitä. Se käyttää hyväkseen anti-putinististen ja liberaalien yhteiskuntien vapauksia kääntääkseen ihmiset toisiaan vastaan. Venäjän teho perustuu siihen, että se ei yritä luoda uusia konflikteja tyhjästä, vaan se tekee olemassa olevista haavoista mahdollisimman tulehtuneita ja vaikeasti parannettavia. [1, 2, 3]
- *
*) Tuo alenevan elintason nuorison näkemys ja kokemus on siinä määrin keskeinen täsä protestiaallossa, havainto etteivät nykypäivän eurooppalaiset johtajat ole kyenneet tuottamaan ja ”takaamaan” jatkuvan nousun ihmettä, että pohdin sitä hetken generation machinen kanssa, seuraavin miettein:
> Ilmiällä pitää olla nimi, jotta se olisi olemassa ja hahmottuisi mielissämme:
Siksipä haemme tapaukselle nimeä:
- Alaspäinen perintö – Kääntää päälaelleen ajatuksen siitä, että jokainen sukupolvi perii edellistä paremman maailman.
- Toivorikoksen sukupolvi – Viittaa siihen, kuinka lupaus paremmasta huomisesta on petetty ja varastettu nuorilta.
- Käänteinen harppaus – Kuvaa kehityksen suunnan dramaattista ja vääjäämätöntä muuttumista huonompaan.
- Peräytymisen sukupolvi – Tiivis ja toteava termi nuorille, jotka joutuvat ottamaan askeleita taaksepäin elintasossa.
- ”Enemmän työtä, vähemmän elämää.” – Tiivistää arjen turhautumisen, jossa vaivannäkö ei enää johda palkintoon.
- ”Lupaus murtui, kadut syttyivät.” – Sitoo ilmiön suoraan kuvailemaasi ”Lokakuun 17. päivän liikkeen” henkeen ja toimintaan.
- ”Parempi koulutus, huonompi tulevaisuus.” – Iskee suoraan paradoksiin, jossa nuoret tekevät kaiken oikein, mutta saavat silti vähemmän.
- ”Vanhempien varjo, nuorten kurjuus.” – Korostaa sitä kipeää vertailukohtaa, joka elää saman katon alla.
Kurjistuva sukupolvien kuilu tai Käänteinen luokkanousu.
>Mitä tulee Venäjän odotettavissa oleeseen ja käytännössä väistämättömään kybervaikuttamiseen nykyisessä länsieurooppalaiseaan mielenosoituskampanjoinnisaa, joka on selvästikin leimahtanut alkuperäisten, perusteltujen ja kohtuullisten muotojensa formusta pahanlaatuiseksi yhteiskunnallista vakautta vakavasi kyseenalaistavaksi levottomuudesn ja nihilismin kierteeksi, niin totean seuraavaa:
Venäjä ei ole Ranskan laajojen mielenosoitusten tai mellakoiden alkuunpanija, mutta se pyrkii aktiivisesti hyödyntämään tilannetta lietsomalla väkivaltaa ja sisäistä kaaosta digitaalisen disinformaation avulla.
Euroopan unionin viranomaiset ja tiedustelupalvelut tutkivat parhaillaan Kremliin kytkeytyvien verkostojen laitonta verkkovaikuttamista Ranskan elinkustannuskriisistä alkunsa saaneissa mielenosoituksissa.
Venäjän rooli ja vaikuttamiskeinot jakaantuvat asiantuntija- ja tiedustelulähteiden mukaan seuraavasti:
1. Digitaalinen lietsonta ja valeuutiset
• Skaalan suurentelu:
Kremliin kytketty disinformaatioverkosto, kuten Storm-1516, levittää sosiaalisessa mediassa harhaanjohtavaa kuvamateriaalia. Verkosto jakaa esimerkiksi vanhoja muiden maiden mellakkavideoita (kuten Georgian vuoden 2024 protesteja) väittäen niiden esittävän Ranskan nykyistä tilannetta.
• Medioiden väärentäminen:
Venäläinen Matryoshka-verkosto on tehtaillut kymmeniä valeuutisia väärentämällä ranskalaisten luotettavien medioiden (kuten Le Figaro ja France24) brändejä ja tunnuksia.
2. Narratiivien ohjaus molemmilla laidoilla
• Venäjä ei tue vain yhtä osapuolta, vaan se pyrkii kärjistämään tilannetta sekä äärioikeiston että äärivasemmiston suuntaan. Johtoajatus: Sekoita ja Siedätä – jatka, jatka, jatka. Tippa kovertaa kiven.
• Äärioikeistolle suunnatuissa viesteissä korostetaan maahanmuuttajien tai islamistien osuutta väkivallassa, jotta yhteiskunnallinen vastakkainasettelu syvenisi.
• Äärivasemmistolle ja hallituksen vastustajille suunnatuissa viesteissä taas korostetaan poliisiväkivaltaa ja viranomaisten harjoittamaa sortoa.
• Strategian tavoitteena on heikentää Ranskan poliittista vakautta ja syödä maan kykyä tukea Ukrainaa.
3. Kyber- ja sabotaasiehdokkuudet
• Ranskan paikallisviranomaiset ja turvallisuusasiantuntijat ovat esittäneet epäilyksiä siitä, että osa mielenosoitusten varjolla tehdyistä iskuista ja tuhopoltoista saattaa olla ulkovaltojen koordinoimia tai organisoimia. Suoria julkisia todisteita tästä ei kuitenkaan tiedusteluviranomaisten mukaan vielä tässä vaiheessa ole. [Palautan mieliin sen videon, jonka ulkoministeriön tiedottaja rouva Zaharova jakoi fb:ssään Hampurin G20-kokouksen alkajaispäivänä, jossa kuvaaja seurasi edelläkulkeaa ”sytyttäjä” -autoa (autoja) jotka heittivät polttopulloja hiljaisen asuntokadun varteen pysäköityihin henkilöauotoihin, vert. aeimmat postaukset hamburg palaa. vh.]
Jo silloin osattiin, milloinkas tuo Hampurin kokous olikaan?*)
Taustalla aidot sisäiset ongelmat
Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja eurooppalaiset tutkijat painottavat, että protestien perussyyt ovat Ranskan sisäisiä. Kyse on laajasta tyytymättömyydestä elinkustannusten nousuun, heikentyneisiin julkisiin palveluihin sekä poliittisesta radikalisoitumisesta.
Euroopan tiedustelulähteiden mukaan olisikin liian yksinkertaista laittaa kaikki väkivaltaisuudet Venäjän syyksi, vaikka Moskova tekee kaikkensa tilanteen liekittämiseksi.
*
*) Hampurin G20-kokous, hieman muistelua
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Eräs ketju:
Hampurissa palaa 2017.
Pariisissa palaa 2026.
Yhdeksän vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
Tällä haavaa 41,2 % Euroopasta on täysin Venäjän ohjailtavissa.
Hampurin ”palaminen” kesällä 2017 liittyi täysin kaupungissa järjestettyyn G20-huippukokoukseen. Mellakoiden taustalla olivat pääasiassa länsimaiset radikaalit globalisaationvastaiset ja anarkistiset ryhmittymät, kuten nk. Black Bloc.
Mellakat saivat alkunsa ”Welcome to Hell” -mielenosoituksesta. Äärivasemmistolaiset ja anarkistiset ryhmät vastustivat suuryhtiöitä ja maailman johtajien kokousta. Protestit riistäytyivät vakaviksi mellakoiksi, joissa poltettiin kymmeniä autoja, pystytettiin palavia katusulkuja ja ryösteltiin kauppoja.
Itseasiassa Vladimir Putinin edusti kokouksessa Venäjää yhtenä G20 maana.
Hampurin kokous muistetaan erityisesti siitä, että Putin ja Trump tapasivat virallisesti ensimmäistä kertaa. Heidän kahdenkeskinen keskustelunsa venyi suunnitellusta puolesta tunnista yli kahteen tuntiin. Pöydällä olivat tuolloin mm. Syyrian sota ja Syyrian tulitauko. Jokseenkin ironista oli, että mellakoijat vastustivat muiden maailmanjohtajien ohella myös Putinia ja Venäjän politiikkaa.
Ironisesti Venäjän valtiolliset mediat ja trollitehtaat levittivät ja paisuttelivat kuvamateriaalia Hampurin tapahtumista sosiaalisessa mediassa.
Propagandalla pyrittiin todistelemaan venäläiselle yleisölle sekä länsimaisille epäilijöille, että länsimainen demokratia on kaaoksessa ja ”romahduksen partaalla”.
Pariisin mellakoissa on kyse täysin eri asiasta. Siellä ollaan käärmeissään ja osoitetaan mieltä hyvinvoinnin jatkuvasta kaventamisesta joidenkin eduksi — massojen epäeduksi.
Ilmoita asiaton viesti
Asiaa voi katsoa useammasta näkökulmasta.
Ensimmäisiä globalisminvastaisia suurmielenoistuksia rajuine yhteenottoineen oli Göteborgin kokous jo kauan varhemmin: silloinkin demonstratioon liittyi erilaisia liikkuvia monikansallisia ideolodisesti värittyneitä ryhmittymiä, osin koordinoidusti, osin enemän tai vähemmän omaehtoisetsti, omine tarkoitustperineen ja tavoitteineen. Se, mikä minua kiinnosti jo silloin nämä ”kosmopoliitit tappelijat”, pääsin jo silloin tietyllä tasolla vähän jyvälle niiden sisuksista.
Puhumme nyt, Nea, selvästikin samasta aiheesta, mutta eri näkökulmista.
En pysty opastamaan uusin näkökulmiin, ne ovat jokaisesta itsestä kiinni.
Kerron Göteborgista alakommentissa:
Ilmoita asiaton viesti
Tekoälytilan keskustelu: milloin oli Göteborgin summit, jossa kahakoitiin rajusti, ja jonne kokoontui erilaisia ”tappelija”-ryhmiä.
milloin oli Göteborgin summit, jossa kahakoitiin rajusti, ja jonne kokoontui erilaisia ”tappelija”-ryhmiä.
Aivopatti vastaa:
Göteborgin EU-huippukokous ja sen yhteydessä nähdyt poikkeuksellisen rajut mellakat tapahtuivat 14.–16. kesäkuuta 2001.
Mellakoissa globalisaatiota, kapitalismia, Schengen-sopimusta ja EU:n militarisoitumista vastustavat mielenosoittajat ottivat rajusti yhteen poliisin kanssa.
Kaupunkiin kokoontui tuolloin arviolta jopa 25 000–50 000 mielenosoittajaa. Rauhanomaisten aktivistien lisäksi paikalle saapui järjestäytyneitä ja väkivaltaisia anarkistis- ja radikaaliryhmittymiä (kuten niin sanottuja ”mustan blokin” militantteja), joiden nimenomaisena tarkoituksena oli hakea konfliktia virkavallan kanssa.
Kahakat olivat Ruotsin historian vakavimpia, ja ne muistetaan erityisesti seuraavista asioista:
• Aseiden käyttö: Tilanne riistäytyi siinä määrin käsistä, että Ruotsin poliisi käytti kovia ampumatarvikkeita mielenosoittajia vastaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1931. Kolme ihmistä sai osuman poliisin luodeista.
• Massiiviset tuhot: Göteborgin keskusta, erityisesti pääkatu Kungsportsavenyen, koki valtavia aineellisia tuhoja, kun näyteikkunoita rikottiin, kauppoja ryöstettiin ja kaduille pystytettiin palavia barrikadeja.
• Pidätykset ja tuomiot: Viikonlopun aikana otettiin kiinni tai pidätettiin satoja ihmisiä. Jälkiselvittelyissä kymmeniä ihmisiä – myös suomalaisia – sai vankeustuomioita väkivaltaisesta mellakoinnista.
Tapahtuma oli käännekohta Euroopan laajuiselle mielenosoitusten valvonnalle ja johti siihen, että Pohjoismaissa luotiin kokonaan uusi, dialogiin ja matalaan profiiliin perustuva joukkojenhallintamalli.
[tosiasiassa tuon G-g 2001 jälkeen ei Euroopassa ole juurikaan onnistuttu jäjrestämään järeämmän suuruusluuokan mielenosoitukai ilman ”mustaa blokkia”, eri versioineen: Nähtyään Göteborgin tapahtuma, venäläinen ulkomaisten operatioiden osasto otti nämä täyteen arsenaaliinsa. Olivat tietenkin tunnistaneet ne jo aiemmin, mutta aina näyt Euroopan läntisten ”kilttien valtojen” kaduilla, ääntä, savua, verta, vihaa, vaikka mitä, – saivat heidät ”ihastumaan”. )
Jos haluat, voimme syventyä tarkemmin:
• Keitä nämä ”mustan blokin” (Black Bloc) tappelijaryhmät olivat ja mistä he tulivat?
• Miten poliisin – tai jnkin muun osapuolen – toiminta ja sen epäonnistumiset vaikuttivat tilanteen eskaloitumiseen?
• Millaisia tuomioita mellakoiden jälkipyykissä jaettiin?
*
*
*
>>Göteborgin vuoden 2001 mellakoita ja niiden taustoja voidaan tarkastella analyyttisesti kolmen kysymyksesi kautta.
Erityisesti kysymykset ulkovaltojen, kuten Venäjän, mahdollisesta sekaantumisesta ja anarkistiryhmien kehityksestä avaavat kiinnostavan näkymän siihen, miten Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut viimeisen 25 vuoden aikana.
1. ”Musta blokki” (Black Bloc): Alkuperä, aate ja Venäjä-kytkökset
• Keitä he olivat ja mistä he tulivat?
”Musta blokki” (Black Bloc) ei ole yhtenäinen järjestö tai organisaatio, vaan mielenosoitustaktiikka, jota radikaalit anarkistit, antifasistit ja anti-kapitalistit käyttävät. Göteborgissa 2001 sen ytimessä olivat pohjoismaiset ja eurooppalaiset verkostot, kuten ruotsalainen Antifascistisk aktion (AFA) sekä saksalaiset ja brittiläiset anarkistiryhmät (esim. Class War). He pukeutuivat kokomustaan ja peittivät kasvonsa tunnustuksellisuuden häivyttämiseksi ja poliisille suunnatun vastarinnan maksimoimiseksi.
• Miten agenda ja rahoitus ovat muuttuneet 25 vuodessa?
Vuonna 2001 pääteemana oli globalisaation, EU:n laajentumisen ja kapitalismin vastustaminen.
Vuoteen 2026 tultaessa painopisteet ovat siirtyneet radikaaliin ilmastofasismin vastustamiseen (climate justice), antifasistiseen antifasismiin, äärioikeiston patoamiseen sekä siirtolaispolitiikkaan (kuten No Borders -liikkeet).
Rahoitus on edelleen pääosin hajautettua: pienten solujen omia keräyksiä, tukikonsertteja, vaihtoehtoisia kirjakauppoja ja joukkorahoitusta internetissä. Organisaatiomalli perustuu ”johtajattomaan vastarintaan” (leaderless resistancE).
• Rahoittaako tai tukeeko Venäjä näitä fraktioita?
Länsimaisten tiedustelupalveluiden (kuten Ruotsin Säpon ja Suomen Supon) julkisten raporttien perusteella suoraa, jatkuvaa rahallista näyttöä perinteisten anarkististen Black Bloc -ryhmittymien rahoittamisesta Venäjän valtion toimesta on vähän, koska anarkistit ovat ideologisesti erittäin epäluuloisia kaikkia autoritarisia valtioita (myös Kremliä) kohtaan.
[Lähinnä tämä todistaa toimintakulttuurin finessoitumista idässä, ei niin helposti jäädä kiinni, vaikka toimintayhteyksiä olisikin; toisaalta ryhmien sellaisten kuin Black Block toiminnasta on nykyään jo hyvän aikaa ollut vaikea sanoa mitään periaatteisin ja aateuskolliuuteen liittyvää, väljä itseohjautuvuus ja johtajattomuus nimenomaan inkuboi geneettisen jatkuvuuden murtumita, uusia syntyy ja uudet mallit ja sisältöä ohjaavat koodit ja uskollisuus ”alkutekijöitä” ja ”aateisiä” kohtaan hiipuu, kelle olla uskollinen, kun ei genettistä perimää ole, vaan on vain tilanteen ja vaiheiden (tuulten) mukaan orientotoituvia vapaasti liikkuvia ryhmittymiä ja niiden väljää yhteityötä. Oma lukunsa on vielä sosiaalisen medina ja siellä tapahtuvan ryhmiintymisen ja koollekutusmien muotojen muuttuminen irrallisiksi, nmopeasti kohesioituviksi ja pikaisertsi koollekutsuttaviksi: sosiaalinen myllerrys ja eri tekijöiden liikkuvat muodot nopeuttavat aateyhteisöjen ja toimintaryhmittymien tuloa ja menoa. vh.]
Mutta moderni hybridiulottuvuus muuttaa kuvan:
Venäjän taktiikka (niin sanottu Gerasimovin doktriini) ei perustu niinkään yhden tietyn aatteen tukemiseen, vaan yhteiskunnallisen polarisaation ja kaaoksen maksimoimiseen.
Nykyään tiedetään, että Venäjän trollitehtaat ja operaattorit ovat soluttautuneet sosiaalisen median kautta sekä radikaaliin vasemmistoon että äärioikeistoon.
He manipuloivat algoritmeja, levittävät poliisivastaisia narratiiveja ja yllyttävät väkivaltaisiin mielenosoituksiin (kuten on nähty esimerkiksi Ranskan keltaliivien mielenosoituksissa tai Black Lives Matter -liikehdinnän reunamilla), jotta länsimaiset yhteiskunnat näyttäytyisivät epävakaina. {Tämä oli nähtävistä alastomana Hamburg G10 Summit 2017, v.h.]
2. Poliisin toiminta, epäonnistumiset ja hybridioperaatiot
• Poliisin taktiset virheet Göteborgissa:
Vuonna 2001 poliisin toiminta eskatoi tilannetta merkittävästi strategisten virheiden vuoksi. Virallisen Göteborg-komission raportin mukaan poliisi oli aliresurssoitu, huonosti varusteltu (ei kyynelkaasua tai vesitykkejä) ja eristetty. Suurin virhe oli Hvitfeldtskan lukion piiritys, jossa poliisi saartoi satoja mielenosoittajia (myös rauhanomaisia) tuntikausiksi ilman ruokaa tai vettä. Tämä loi massiivisen aggression aallon ja ajoi maltillisetkin mielenosoittajat radikaalien puolelle. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että poliisi joutui ampumaan kovia ammuksia itsepuolustuksekseen.
• Oliko taustalla Venäjän hybridioperaatioita vuonna 2001?
Ei. Vuonna 2001 ei ole viitteitä siitä, että Venäjällä olisi ollut organisoitua roolia Göteborgin tapahtumissa. Tuolloin Vladimir Putin oli vastavalittu presidentti (vuodesta 2000), ja Venäjän suhteet länteen olivat vielä suhteellisen pragmaattiset – Putin jopa tapasi Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin pian Göteborgin summitin jälkeen parantaakseen suhteita. Tuon ajan mellakat olivat aidosti länsimaisen alter-globalisaatioliikkeen omia tuotoksia.
Nykyvalossa katsottuna tilanne on toinen. Jos vastaava suurtapahtuma järjestettäisiin tänä päivänä, suojelupoliisit varautuisivat automaattisesti siihen, että vieras valtio pyrkisi käyttäDynamic map- tai kyberoperaatioita kriittisen infrastruktuurin häirintään, organisoisi botteja ohjaamaan mielenosoittajia poliisin ansoihin tai levittäisi väärennettyä kuvamateriaalia poliisiväkivallasta tilanteen eskaloimiseksi. [aggressiivinen katukäyttäytyminen on omalta osaltaan lisännyt ”päätöksentoen sumau”, kokouksia ei ”avata” toivotulla tavalla, vaan suojaus ja turvatoimiet ovat vieneet päättäjät yhä syvemmälle ”kabinettien kätököihin”.}
3. Mellakoiden oikeudellinen jälkipyykki ja tuomiot
Göteborgin mellakoiden oikeusprosessit olivat Ruotsin historian laajimpia ja herättivät valtavasti julkis kritiikkiä.
• Tuomioiden määrä: Syytteeseen asetettiin ja tuomittiin lopulta noin 80 ihmistä.
• Tuomioiden kovuus: Langetetut tuomiot olivat poikkeuksellisen ankaria Ruotsin silloiseen oikeuskäytäntöön nähden. Yhteensä vankeutta jaettiin yli 40 vuotta. Pääasiallisina riosnimikkeinä olivat vihanpito virkavaltaa vastaan (våldsamt upplopp) ja virkamiehen väkivaltainen vastustaminen.
• Esimerkkejä ja kritiikki: Korkeimmat yksittäiset tuomiot olivat yli kahden ja jopa neljän vuoden vankeusrangaistuksia henkilöille, joiden katsottiin johtaneen mellakoita tai heittäneen kiviä poliisia kohti. Myös useita ulkomaalaisia (kuten suomalaisia ja norjalaisia) tuomittiin ja karkotettiin maasta.
• Oikeusskandaalisyytökset: Jälkikäteen tuomioita kritisoitiin ”poliittisiksi rangaistuksiksi”. Puolustusasianajajat ja ihmisoikeusjärjestöt huomauttivat, että monia mielenosoittajia tuomittiin pelkästään siksi, että he olivat olleet paikalla tai käyttäneet megafonia, ilman että heidän voitiin todistaa henkilökohtaisesti käyttäneen väkivaltaa. Samaan aikaan yhtäkään poliisia ei tuomittu mielenosoittajien ampumisesta tai voimankäytöstä, mikä jätti syvän epäluottamuksen haavan Ruotsin radikaalivasemmiston ja virkavallan välille.
Mellakoiden jälkeen Ruotsissa luotiin kokonaan uusi poliisistrategia (niin sanottu taktinen julkisen järjestyksen malli), joka painottaa dialogia voimankäytön sijaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ranskan nykyisissä mielenilmauksissa tunnelma on ollut merkittävästi erilainen, eikä samanlaista laajamittaista autojen polttamista ja suoraa kaupunkikaaosta ole nähty kuten Ranskassa on nähty vanhaan malliin.
Tämänhetkiset mielenilmaukset ovat ensisijaisesti ammattiliittojen, opettajajärjestöjen ja opiskelijaliittojen virallisesti organisoimia. Liitot haluavat pitää huomion tiukasti poliittisissa vaatimuksissaan, kuten koulutusbudjeteissa ja työoloissa.
Niillä on omat järjestyksenvalvojansa (service d’ordre), jotka pyrkivät aktiivisesti eristämään ja estämään väkivaltaiset rähinöitsijät (kuten Black Bloc -ryhmittymät) heti kättelyssä, jotta protestien julkinen tuki ei romahda.
Vuosien 2018–2019 Keltaliivien (Gilets Jaunes) liikkeelle oli ominaista se, että se oli johtajaton ja spontaani, jolloin radikaalit ainekset pääsivät helposti soluttautumaan mukaan polttamaan autoja ja rikkomaan näyteikkunoita. Nyt mielenosoituksia ohjataan enemmän parlamentaarisen ja institutionaalisen painostuksen kautta, jolloin viesti halutaan pitää esillä asiallisella pohjalla.
Ranskan poliisi on muuttanut taktiikkaansa aiempien vuosien katastrofaalisten mellakoiden jälkeen. Poliisi tekee nykyään massiivisia turvatarkastuksia jo mielenosoitusalueiden laitamilla ja esikaupungeissa. Kaikki, joilla on mukanaan kaasumaskeja, kypäriä tai palavia nesteitä, otetaan kiinni ennen kuin edes pääsevät mielenosoituskulkueeseen.
Jos häiriöitä ilmenee, poliisi ei enää odota passiivisesti kyynelkaasun kanssa, vaan tekee nopeita, kohdennettuja iskuja ottaakseen rähinöitsijät kiinni välittömästi.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, näin on. Olet kiitettävän hyvin perillä toiminnan logiikastga ja tavoitteista.
Ikavä vain, ne eivät – havaitusti – riitä, sillä suurmielenosoitukset, kuten 17.10. ovat liian massiivisia minkään tahon kontrolloitavaksi:
Itse mahtimessu on ilmiö, jota kuikkimaan saapuu, vaikka miten pyrkisi virallinen taho (järjstäjät, järjestysvalta, turvallisuuselimet etc.) hallitsemaan niin hallisematon se on, ja kun on tahoja, jotka pyrkivät kukin omien intressiensä puitteissa pist¨ämään hulinaksil, niin se on kokeneille organisaattoeille ja kutsujille ”helppo nakki”. Aina pytytään väkeä upottamaan massaan, kätkemään räjähteitä ja muuta rätinää avoimen kaupunkin moniin sokkeloihin, ei sitä vain pysty estämään.
Bloissa olikin pohdintaa siitä, miten sekä mielenilmausten että niiden hallinnan logiikat ovat muuttuneet, kehittyneet ja hienostuneet, aina julkeaan suoraan väkivaltaan saakka. Osin on yhteiskunnan ja järjestäjien keinot riittäneet, mutta viikon takainen järjetön törkeily osoittaa, että ne jokta haluavat ja nimenomaan tätäävät häirintään ja järjellisen meon särkemiseen omaava tetulyönnin.
Valiettavaa, etenkin kun lähtökohdat ovat mitä asiallisimmat, osoittaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Se, että nuoriso Ranskassa vihaa Macronia, ei ole Venäjän vaan täysin Macronin itsensä ansiota.
Ilmoita asiaton viesti
No, niinkuin blogissa selkeäti ja ainakin pariin kertaan todetiin, Venäjä ei ole sytyttänyt näitä rovioita.
Se ainoastaan iskee lisää kaasua tuleen.
Tämä näin tarkennuksena.
Nythän – kuten sekin todettiin blogissa – ei ole vielä näyttöä, siis oikeudellista ja todennettua näyttöä, Venäjän toimien mukanaolosta Pariisissa ja vähän muillakin foorumeilla.
Mutta sehän ei todista mitään. Se ei todista, ettei venäläinen näppäimistö olisi mukana pelissä.
Pikemminkin on niin, että huomattava yllätys olisi se, jos ilmenisi, että minkään asteista venäläistä vaikutusta ei olisi liittynyt ”Lokakuun 17. päivän liikk33seen”, tai miten sitä laajemmin tultaneenkaan nimittämään.
Ottaen huomioon Venäjän ulkomaantoimintojen osaston edesottamukset viime vuodien ajalta, ja sen harjoittam agressiivinen sotapolitiikka ja sotaretoriikka, jonka keskeinen teema on se, että Venäjä on täydessä sodassa läntisen Euroopan ja EU:n kanssa, niin kovin uskottavaa ei todellakaan ole, ettei Venäjä olisi jotenki pelissä mukana? Eller hur?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, jos ei ole olemassa mitään todisteita, silloin ei kai ole määritelmällisesti todistettu mitään.
Käänteisesti voisi väittää jopa niin uskaliaasti, että jonkin asia todistaminen vaatisi joidenkin todisteiden olemassaoloa.
Ilmoita asiaton viesti
On kiellettyä sanoa, että Iran tukee islamistien riehuntaa ja kirkkojen polttamista Euroopassa. Muslimiveljeskunnalla on lonkerot syvällä länsimaiden väestössä, hallinnollisissa rakenteissa ja politiikassa.
Yle hehkuttaa aina, kun joku väkivaltaa ja teokratiaa kannattava muslimisosialisti etenee päättävälle paikalla. Kun naiset ovat jo yhteiskunnassa kukkulan kuninkaina, tarvitaan uusia uhriryhmiä lasikattosalaliittoteoriaa hengissä pitämään.
Länsimainen sivilisaatio on murentumassa islamisaation ja maahanmuuttotulvan vuoksi, mutta tätä ei ymmärrä kuin he, joilla on elettyä elämää takana, mihin voivat suhteuttaa kehitystä. Kulttuurimme pirstaloituu, yhteinen pohja murenee ja tekee tilaa jyrkälle islamin tulkinnalle, jolle on levitetty punainen matto.
Ilmoita asiaton viesti
Höpö höpö, mikäli olisi teikäläisen kommentointi olisi häipännyt alta aikayksikön tältä alustalta. Mikähän mahtaa olla se teikäläisen aikajana eletyn elämän & kokemuksen osalta 😵💫
Ilmoita asiaton viesti
Miten voi olla, että korkein lainsäädäntävalta on joka maassa Euroopan unionilla ja sopimuksilla YMS, mutta venäjä silti kykenee epävakauttamaan kaikki maat ja olemaan joka ikisen kolttosen takana?
Ilmoita asiaton viesti
Otan tähän vielä yhden seikan:
Termin selvennys:
Mikä on tässä asiayhteydessä ”Venäjän strategia” eli niin sanottu
”Gerasimovin doktriini” ?
Tuo meillä ehkä harvemmin esiintynyt termi, joka on nimetty Valeri Gerasimovin nimelle,
on länsimaisten asiantuntijoiden käyttämä nimitys Venäjän modernille sodankäynnin strategialle, jossa sodankäynnin, politiikan, tietotekniikan ja diplomatian rajat hämärtyvät.
Se perustuu ajatukseen, että nykymaailmassa ei ole selkeää rajanvetoa sodan ja rauhan välillä,
vaan
valtioiden välinen kamppailu on jatkuvaa.
Nimitys on saanut alkunsa Venäjän asevoimien yleisesikuntapäällikkö Valeri Gerasimovin helmikuussa 2013 julkaisemasta artikkelista.
Siinä hän analysoi länsimaiden toimintatapoja (kuten Arabikevättä) ja esitti, että ei-sotilaallisten keinojen merkitys poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa on ohittanut perinteisen aseellisen voiman tehon suhteessa 4:1.
Doktriinin ydinperiaatteet
Gerasimovin hahmottelema taktiikka nojaa vahvasti hybridi- ja epälineaariseen sodankäyntiin, jonka keskeisiä elementtejä ovat:
• Informaatiosota ja disinformaatio:
Sosiaalisen median, trollitehtaiden ja valtiollisten medioiden (kuten RT) käyttö vastustajan yhteiskunnan sekoittamiseksi. Tavoitteena ei ole välttämättä saada ihmisiä uskomaan Venäjän narratiivia, vaan luoda niin paljon ristiriitaisia tarinoita, että luottamus totuuteen, mediaan ja viranomaisiin murenee.
• Polarisaation syventäminen:
Kohdemaan olemassa olevien sisäisten riitojen (kuten maahanmuuttokeskustelun, rokotusvastaisuuden tai taloudellisen epätasa-arvon) lietsominen. Venäjä voi tukea samanaikaisesti saman maan äärioikeistolaisia ja äärivasemmistolaisia ryhmiä vain luodakseen kaaosta.
• Poliittinen ja taloudellinen painostus:
Korruption hyödyntäminen, strategisten yritysten ostaminen, energian (kuten maakaasun) käyttäminen aseena ja poliittisten ääriliikkeiden rahoittaminen.
• Sotilaallinen pelote ja peitetyt operaatiot:
”Pienet vihreät miehet” (kuten Krimin valtauksessa 2014), sabotaasit, salamurhat, GPS-häirintä ja kyberhyökkäykset kriittistä infrastruktuuria vastaan. Virallinen Venäjä kiistää aina osallisuutensa (uskottava kiellettävyys eli plausible deniability), mikä vaikeuttaa vastatoimia.
Myytti vs. todellisuus
Vaikka käsitettä käytetään lännessä laajasti, monet Venäjä-tutkijat muistuttavat, että kyseessä ei ole virallinen, paperille kirjoitettu sotilasdoktriini.
Gerasimov ei omassa puheessaan keksinyt kokonaan uutta venäläistä hyökkäysstrategiaa, vaan hän kuvaili sitä, miten Venäjä uskoi lännen toimivan ja miten Venäjän täytyy siihen vastata.
Venäjä omaksui nämä epäsuorat metodit osaksi omaa työkalupakkiaan huomattuaan niiden tehokkuuden.
Perinteinen, raaka sotilaallinen voima – kuten Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan osoitti – kuuluu edelleen tiukasti Venäjän strategiaan silloin, kun epäsuorat keinot eivät riitä.
[Tästä on vaivihkaa kehkeytynyt SODAN uusi määritelmä (by VH):
”Sota on epäsuorien keinojen jatkamista raaán sotilaallisen voiman avulla,
silloin kun epäsuorien keinojen teho ei riitä”.
Vert con Clausewitz: Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin.
Siispä:
Veikko Huuska: ”Sota on epäsuorien keinojen jatkamista toisin keinoin”.
Ilmoita asiaton viesti
Se nyt ei ole lainkaan uusi idea CIA vs. KGB jonka virkaa ulkomaan tiedustelun osalta hoitaa nykyään. SVR (Služba vnešnei razvedki), ainoastaan tekniikka ja erityisesti digitekniikka on on tuonut mukaan oman lisämausteensa.
Ilmoita asiaton viesti