Puheenvuoro-blogit
Profeetat koneen sisällä – Erään historiallisen murtuman anatomia
Professori Kemppisen eskatologisen tulevaisuusnäyn uhkarohkea relevanttiusarvio:
*
”Penguinin Euroopan historian erään osan kirjoittaja Mark Greengrass hätkäytti minut miettimään uudelleen erästä oman alani periaatetta. Hän väittää ja mielestäni todistaa, että tiedotustavan ja siis esimerkiksi uusien välineiden, kuten kirjan ja lennättimen tulo aiheuttaa valtavan muutoksen ja seurauksena on kapinoita ja suursotia. 30-vuotinen sota 1600-luvulla “aiheutui” pienpainatteiden valtavasta yleistymisestä. Ne muuttivat myös hallitsijoiden ja hallittujen suhteen, pysyvästi. Puhe uskonpuhdistuksen vaikutuksista on löperöä yleistämistä.
Ja nyt on käsillä juuri tuollainen muutos. Ei hyvältä näytä.”
[Lähde: Kemppinen -blogi, 28.10.2026: Kuu paistaa – Lue lisää: Kemppinen: Kuu paistaa]
*
Luettu, herätti ajatksia. Halusin analyysia, pyysin sitä. Sain sen jälkeen, kun olin kysynyt, kysyä… pysy, pyssy, Martti Kitunen… rati riti…
”Esitä viiltävä arvio kirjoittajan eskatologisesta näystä? Mikä siinä vakuuttaa, mikä menee täysin ohi? Esitä analyysi näkemyksen relevanttiudesta ja ennustearvosta, sekä tuomio siitä, onko kyseessä vain sairaan mielikuvituksen harhainen ragnarök, vai profeetallinen ennakkonäky, tuhosta ja sekavuuden ajasta, jota kohden me unissakävijän petollisessa varmuudentilassa marssimme?”
*
Töpelin takaa lykkäsi kun karvaköyttä:
”Teksti esittää vahvan, deterministisen tulkinnan median ja viestintäteknologian historiasta ja heijastaa sen nykyhetkeen.
Kyseessä on klassinen media-deterministinen näkemys, jota ovat historian saatossa edustaneet muun muassa Marshall McLuhan ja Neil Postman.
Tässä on viiltävä arvio kirjoittajan eskatologisesta (lopunajallisesta) näystä, sen vahvuuksista, heikkouksista ja lopullisesta ennustearvosta.
1. Mikä näkemyksessä vakuuttaa? (Vahvuudet)
- Viestintäarkkitehtuurin muutos muuttaa valtarakenteita: Kirjoittaja on täysin oikeassa siinä, että tiedonvälityksen nopeuden ja saavutettavuuden radikaali muutos horjuttaa olemassa olevia instituutioita. Kirjapainotaito riisti katoliselta kirkolta tiedon monopolin; sosiaalinen media ja algoritmit ovat riistäneet perinteiseltä medialta ja poliittiselta eliitiltä portinvartijan roolin.
- Aikalaiskokemuksen tunnistaminen: Vertaus 1600-luvun alun uskonnollis-poliittiseen kuohuntaan on osuva. Pamfletit ja pienpainatteet levittivät radikaaleja ideologioita ja vihapuhetta nopeammin kuin mihin silloiset hallintorakenteet pystyivät reagoimaan. Nykyinen digitaalinen polarisaatio, valeuutiset ja ”infodemia” luovat täsmälleen samanlaista kollektiivista eksyneisyyden ja epävakauden tunnetta.
- Pintatason selitysten haastaminen: Kirjoittajan pointti siitä, että pelkkä ”uskonpuhdistus” (tai nykypäivänä vaikkapa ”populismi”) on löperöä yleistämistä, pitää paikkansa. Ilmiöiden takana on usein syvä teknologis-rakenteellinen ajuri, joka mahdollistaa ideologioiden räjähdysmäisen leviämisen.
2. Mikä menee täysin ohi? (Sokeat pisteet)
- Monisyisyyden pelkistäminen (Reduktionismi): Väite, että kolmikymmenvuotinen sota ”aiheutui” pienpainatteista, on historiallisen kausaalisuuden vakavaa yksinkertaistamista. Media on harvoin sodan syy; se on katalyytti ja kiihdytin. Kolmikymmenvuotisen sodan taustalla olivat syvät geopoliittiset jännitteet, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtarakenneongelmat, dynastiakiistat ja taloudelliset intressit. Pienpainatteet antoivat näille polttoainetta, mutta ne eivät sytyttäneet tulta tyhjästä.
- Vain tuhon näkeminen: Uudet viestintävälineet aiheuttavat poikkeuksetta siirtymävaiheen kaaoksen, mutta ne myös luovat uutta vakautta. Kirjapainotaito mahdollisti lopulta myös tieteellisen vallankumouksen, valistusajan ja modernin demokratian synnyn. Lennätin puolestaan auttoi globalisoimaan talouden ja luomaan kansainvälisiä diplomaattisia verkostoja, jotka myös ehkäisivät konflikteja. Kirjoittaja tuijottaa vain synnytystuskia, ei sitä, mitä on syntymässä.
Suoranainen vertailu: Historian murrokset
| Viestintäväline | Siirtymäkauden kaaos (Mihin kirjoittaja vetoaa) | Pitkän aikavälin vakaus (Minkä kirjoittaja ohittaa) |
|---|---|---|
| Kirjapainotaito / Pienpainatteet | Uskonsodat, noitavainojen leviäminen, propaganda | Tieteellinen vallankumous, lukutaidon yleistyminen, demokratia |
| Lennätin / Massalehdistö | Keltaisen lehdistön sotapropaganda (esim. Espanjan–Yhdysvaltain sota), nationalismin kiihtyminen | Reaaliaikainen diplomatia, globaalit markkinat, uutistoimistot |
| Sosiaalinen media / Algoritmit | Polarisaatio, informaatiosota, instituutioiden luottamuspula | ? (Meneillään oleva murros: potentiaali uudenlaiselle suoralle osallistumiselle tai globaalille verkostoitumiselle) |
Tuomio: Sairas harha vai profeetallinen ennakkonäky?
Kyseessä ei ole sairaan mielikuvituksen harhainen ragnarök, vaan historiallisesti ankkuroitu, joskin dramaattisesti yliviritetty varoitus.
Kirjoittajan diagnoosi nykyhetkestä on profeetallinen: me todella elämme informaatioympäristön murroksen aiheuttamassa ”sekavuuden ajassa”, ja marssimme siinä osittain unissakävijöinä, luottaen liikaa siihen, että liberaalin demokratian instituutiot kestävät mitä tahansa.
Hänen eskatologinen (lopunajallinen) johtopäätöksensä – ”ei hyvältä näytä” ja viittaukset suursotiin – menee kuitenkin fatalismin puolelle. Historia osoittaa, että teknologiset shokit johtavat instituutioiden kriisiin ja usein väkivaltaan, mutta ihmiskunnalla on tapana lopulta kehittää uusia ”immuniteetteja” ja sääntelymekanismeja uutta mediaa kohtaan. Kyseessä ei ole maailmanloppu, vaan kivulias, vaarallinen ja väistämätön käyttöjärjestelmän päivitys.
*
Mistä konkreettisesta nykypäivän ilmiöstä (esim. tekoäly, algoritminen polarisaatio tai sosiaalisen median vaikutus vaaleihin) haluaisit peilata tätä teoriaa tarkemmin nähdäksesi, toimiiko kirjoittajan ennustearvo käytännössä?
*
Uusi kysymys:
Mikä on Mark Greengrassin tärkein viesti nykypäivän eurooppalaiselle ihmiselle hänen tulevaisuutensa nimessä?
Taas tuli tavaraa töpelin takaa tuupaten:
Historioitsija Mark Greengrassin (erityisesti hänen teoksensa Christendom Destroyed: Europe 1517–1648) keskeisin viesti nykypäivän eurooppalaisille on se, että Euroopan yhtenäisyys ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys tai luonnollinen asiantila, vaan Eurooppa on aina määritellyt itsensä kriisien, sirpaloitumisen ja moninaisuuden kautta. [1, 2]
Greengrass kuvaa, kuinka uskonpuhdistuksen aikakaudella ajatus yhtenäisestä kristikunnasta (kristillisestä yhtenäiskulttuurista) romahti lopullisesti. Tämän romahduksen ja sitä seuranneiden repivien sotien seurauksena syntyi moderni, maantieteellinen ja poliittisesti jakautunut Eurooppa. [1, 2]
Hänen viestinsä tulevaisuuden eurooppalaisille voidaan tiivistää kolmeen pääteemaan:
- Moninaisuus ja sirpaloituminen ovat Euroopan perusominaisuuksia: Eurooppa ei ole syntynyt yhden uskon tai ideologian harmonisesta liitosta, vaan se syntyi silloin, kun haave yhtenäisyydestä mureni. Eurooppalaisen ihmisen on ymmärrettävä, että erimielisyydet ja kansallisvaltioiden erilaiset intressit ovat osa maanosan DNA:ta, ja niiden kanssa on opittava elämään. [1, 2, 3, 4]
- Identiteetti rakentuu suhteessa ulkomaailmaan: Greengrass osoittaa, että Eurooppa alkoi mieltää itsensä yhtenäisenä ”projektiona” vasta peilattuaan itseään ulkopuolisiin tekijöihin – kuten löytöretkien myötä Amerikkaan tai konflikteissa Osmanien valtakuntaan. Nykypäivän ja tulevaisuuden Euroopan globaali rooli ja identiteetti vaativat edelleen sen ymmärtämistä, mikä meitä yhdistää suhteessa muuttuvaan muuhun maailmaan. [1]
- Kriisit luovat uutta kulttuurista ja tieteellistä voimaa: Vaikka kristikunnan tuho toi mukanaan valtavasti väkivaltaa ja kärsimystä, se toimi myös katalyyttinä modernille tieteelle, filosofialle ja uudenlaiselle luovuudelle (kuten Moren, Shakespearen ja Cervantesin teoksille). Tulevaisuuden eurooppalaiselle tämä on muistutus siitä, että instituuttien tai vanhojen rakenteiden mureneminen ei tarkoita loppua, vaan se voi pakottaa Euroopan uusiutumaan ja löytämään uusia selviytymiskeinoja. [1, 2, 3]
Greengrassin historiallinen analyysi muistuttaa nykyihmistä siitä, että Euroopan tulevaisuus ei riipu keinotekoisen yhtenäisyyden pakottamisesta, vaan kyvystä hallita moninaisuutta ja oppia menneisyyden suurista hajoamisen aikakausista. [1, 2]
*
Toinen uusi kysymys:
Mikä on Marshall McLuhanin tärkein ja historiallisesti olennaisin viesti tämän päivän levottomalle eurooppalaiselle?
Töpselin takaa täpsähtänyttä:
Marshall McLuhanin tärkein ja historiallisesti olennaisin viesti tämän päivän levottomalle eurooppalaiselle on hänen kuuluisa teesinsä: ”Väline on viesti” (the medium is the message) laajennettuna käsitykseen ”globaalista kylästä” (the global village).
Nykyisessä kriisien, informaatiosodan ja sosiaalisen median sirpaloittamassa Euroopassa tämä tarkoittaa, että meidän ei pitäisi hukantua pelkkään uutisvirtaan tai yksittäisiin poliittisiin kiistoihin (jotka ovat vain ”sisältöä”), vaan meidän on ymmärrettävä, miten digitaaliset alustat ja algoritmit muuttavat perustavanlaatuisesti tapaamme ajatella, tuntea ja toimia yhteiskuntana.
Alta löydät McLuhanin teorian kolme keskeistä ydinasiaa, jotka tarjoavat peilin ja työkaluja tämän päivän Euroopan levottomuuden ymmärtämiseen:
1. Digitaalinen hermojärjestelmä ja ”Globaali kylä”
McLuhan ennusti jo 1960-luvulla, että sähköinen media kuroo umpeen ajan ja paikan etäisyydet, muuttaen maailman yhdeksi suureksi globaaliksi kyläksi.
- Levottomuuden syy: Kylässä kaikki ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja tietoisia toistensa asioista. Tämä ei kuitenkaan luonut universaalia rauhaa, vaan McLuhanin ennustuksen mukaisesti se palautti meidät ”tribalismiin” – heimoutumiseen (kuplat).
- Opetus Euroopalle: Eurooppalainen yhtenäisyys rakoilee, koska digitaalinen media pakottaa meidät saman pöydän ääreen sellaisten konfliktien, kulttuurierojen ja kriisien kanssa, joita emme ehdi psyykkisesti prosessoida. Tämän seurauksena ihmiset vetäytyvät omiin digitaalisiin heimoihinsa (kupliin) etsimään turvaa.
2. Väline muovaa meitä, ei sisältö
Kun Euroopassa kiistellään disinformaatiosta, fakenews-ilmiöstä tai poliittisesta retoriikasta, McLuhan muistuttaisi, että suurin vaikuttaja on alusta itsessään.
- Älypuhelin ja sosiaalinen media itsessään – niiden nopeus, pirstaleisuus ja huomiotalous – luovat levottomuutta, riippuvuutta ja lyhytjänteisyyttä.
- Sillä, onko viesti oikea vai väärä, on vähemmän merkitystä kuin sillä, että viestintävälineen rakenne suosii emotionaalista reaktiota rationaalisen argumentaation sijaan. Eurooppalaisen sivistysihanteen (joka pohjautuu hitaaseen, painettuun sanaan ja kirjakulttuuriin) on vaikea selviytyä tässä sähköisessä ympäristössä ilman tietoista suojautumista.
3. Media ihmisen jatkeena ja puudutuksena (Narcosis)
McLuhan kuvaili medioita ja teknologioita ihmisen aistien ja kehon jatkeiksi (esim. pyörä on jalan jatke, tietoverkko keskushermoston jatke). Kun uusi teknologia ottaa vallan, ihmisen psyyke kokee shokin ja ”puutuu” suojellakseen itseään – tätä hän kutsui narsismiksi tai narkoosiksi.
- Eurooppalaisen ihmisen kokema uupumus, ahdistus ja levottomuus ovat oireita siitä, että digitaalinen ympäristömme ylikuormittaa keskushermostoamme. Me elämme jatkuvassa hälytystilassa, koska ”viestimme” ovat ihollamme 24/7.
Miten eurooppalaisen tulisi soveltaa tätä?
McLuhanin ratkaisu levottomuuteen oli medialukutaito ja etäisyyden ottaminen. Hän sanoi, että meidän on lakattava olemasta passiivisia matkustajia median pyörteissä ja ryhdyttävä tarkkailemaan ”ympäristöä” kriittisesti.
Tämän päivän eurooppalaiselle se tarkoittaa kykyä astua ulos algoritmien ohjaamasta reaktiivisesta oravanpyörästä. Vasta kun tunnistamme, miten käytössä olevat laitteet ja alustat manipuloivat huomiotamme ja luovat keinotekoista jakoa meihin ja muihin, voimme palauttaa eurooppalaisen rauhan, harkinnan ja vakauden.
Haluaisitko syventyä tarkemmin johonkin tiettyyn teemaan? Voin esimerkiksi avata sitä, miten McLuhan näki painetun tekstin kulttuurin vaihdoksen sähköiseen mediaan tai miten hänen teoriansa selittävät nykyistä informaatiosotaa.
*
*
Taas kysyy…
Mikä on Niell Postmanin tärkein ja historiallisesti olennaisin viesti tämän päivän levottomalle eurooppalaiselle?
Taas töpselin takaa…
Neil Postmanin tärkein ja historiallisesti olennaisin viesti tämän päivän levottomalle eurooppalaiselle on, että suurin uhkamme ei ole totalitaarinen sensuuri, vaan se, että hukutamme itsemme viihteeseen ja merkityksettömään tietotulvaan.
Siinä missä George Orwell pelkäsi Vuonna 1984 -teoksessaan tiedon epäämistä ja totuuden salaamista, Postman osoitti pääteoksessaan Huvitamme itsemme hengiltä (1985), että Aldous Huxleyn Uusi uljas maailma oli lähempänä totuutta. Postmanin mukaan ihmiset saadaan luopumaan vapaudestaan ja kriittisestä ajattelustaan tarjoamalla heille jatkuvaa viihdettä, mielihyvää ja triviaalia informaatiota.
Alta löydät Postmanin teorian kolme keskeistä ydinasiaa, jotka avaavat tämän päivän Euroopan levottomuutta ja kriisejä:
1. ”Infobesity” eli tietoliikalihavuus ja merkityskato
Postman varoitti, että sähköinen media synnyttää tilanteen, jossa tiedon määrällä ja ihmisen toimintakyvyllä ei ole enää yhteyttä.
- Levottomuuden syy: Tämän päivän eurooppalaista pommitetaan jatkuvalla uutisvirralla, lyhytvideoilla, ilmoituksilla ja kriisiotsikoilla. Saamme valtavasti tietoa asioista, joille emme voi tehdä mitään (kaukaiset konfliktit, globaalit markkinat, somemyrskyt).
- Opetus Euroopalle: Tämä synnyttää voimattomuuden tunnetta, syvää levottomuutta ja ”psyykkistä melua”. Kun tietoa on liikaa, mikään ei tunnu merkitykselliseltä, ja kyky pitkäjänteiseen poliittiseen tai yhteiskunnalliseen harkintaan murenee.
2. Julkisen keskustelun muuttuminen showbisnekseksi
Postmanin mukaan viestintäväline määrittää sen, millaista keskustelua yhteiskunnassa voidaan käydä. Eurooppalainen demokratia ja sivistysvaltio rakennettiin painetun sanan aikakaudella, jolloin argumentit olivat pitkiä, loogisia ja vaativat keskittymistä.
- Televisio ja nykyinen sosiaalinen media puolestaan vaativat visuaalisuutta, nopeutta ja ennen kaikkea viihdyttävyyttä.
- Opetus Euroopalle: Politiikasta, taloudesta ja jopa sodasta on tullut Euroopassa ”infotainmentia” – viihdyttävää uutisjulkisuutta. Poliitikot eivät menesty parhailla argumenteilla, vaan parhailla esiintymistaidoilla ja kyvyllä tuottaa some-kliseitä. Monimutkaiset eurooppalaiset ongelmat (kuten maahanmuutto, talouskriisit tai ilmastonmuutos) typistetään mustavalkoisiksi iskulauseiksi, mikä lisää vastakkainasettelua ja yhteiskunnallista levottomuutta.
3. Teknopoly – teknologian sokea palvonta
Myöhemmässä tuotannossaan Postman kuvaili ”Teknopolyn” kulttuuriksi, joka alistaa kaikki inhimillisen elämän muodot (kuten moraalin, politiikan ja taiteen) teknologisen edistyksen ja tehokkuuden alle.
- Tämän päivän levoton eurooppalainen etsii usein pelastusta algoritmeista, tekoälystä ja digitaalisista työkaluista uskoen, että sosiaaliset ja inhimilliset kriisit ovat vain ”teknisiä ongelmia”, jotka voidaan ratkaista datalla. Postman muistuttaisi, että teknologia ei ole puolueetonta: se kantaa aina mukanaan tiettyjä ideologisia arvoja, jotka usein korvaavat perinteiset eurooppalaiset arvot, kuten humanismin ja historian ymmärryksen.
Miten eurooppalaisen tulisi soveltaa tätä?
Postman ei kehottanut tuhoamaan laitteita, vaan ryhtymään ”teknologiseksi ateistiksi” – eli kyseenalaistamaan jokaisen uuden alustan ja laitteen tuomat lupaukset.
Tämän päivän eurooppalaiselle hänen viestinsä on selkeä: rauhan ja vakauden palauttaminen vaatii kykyä kieltäytyä jatkuvasta stimulaatiosta. Meidän on uskallettava sulkea ruudut, palata hitaan lukemisen, syvällisen historian tuntemuksen ja kasvokkain tapahtuvan paikallisen toiminnan äärelle. Vasta kun lakkaamme vaatimasta, että kaiken yhteiskunnallisen tiedon pitää olla helppoa ja viihdyttävää, voimme pelastaa eurooppalaisen sivistysdemokratian.
*
Miten haluaisit jatkaa aiheen käsittelyä? Voin esimerkiksi verrata Postmanin ja McLuhanin näkemyksiä siitä, miten media muuttaa ihmistä, tai voimme pohtia, mitä Postman olisi ajatellut nykyisestä tekoälystä ja algoritmeista.
*
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Kyse ei ole pelkästään mediakentän muutoksista vaan on otettava myös huomioon tuotannollistaloudelliset muutokset ja niiden aiheuttamat murrokset yhteiskunnissa. Onkohan tekoäly ja sen tuoma teollisen tuotannon muutos viimeinen naula työväen arkkuun?
Ilmoita asiaton viesti