Puheenvuoro-blogit
Miten Venäjän Johtajat Käyttävät Uskontoa Petollisesti?
2 Mooseksen Kirja 20:7.
“Älä käytä väärin YHWH, Elohim, nimeä, sillä YHWH ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.”
Oikea rehellinen 2 Mooseksen kirjan luku 20:7 tulkinta, viittaa Elämän Luojan mainitseminen petolliseen tarkoitukseen, joka käyttää hyväkseen uskontoa omalle epärehelliselle agendalle.
Sillä ihmisellä ei ole oikeutta esittää ja tuoda Elämän Luojan Pyhää vanhurskautta, asioihin jotka selvästi ristiriidassa Elämän Luojan antamia käskyjä ja ohjeita vasten Raamatussa.
Suuren Eksytyksen Henki Joka Huijaa Ihmisiä Petollisesti
Venäjän johtajat käyttävät uskontoa petollisesti siten että he käyttävät Venäjän Ortodoksikirkon pappien valtaa Venäjän yhteiskunnassa valko maalaamalla venäjän johtajien epä pyhyyttä ja heidän törkeitä laittomuuksia Syyrian ja Ukrainan sodassa 2014-2026.
Elämän Luojan tahto alkuperäisessä Hebrealaisessa Pyhässä Raamattu, on hyvin selkeä siinä mikä on sallittua ja mikä on kielletty. 2 Mooseksen Kirja luku 20, 21.
Elämän Luojan tekemä liitto Abrahamin kanssa, Elämän Luojan tekemä liitto Israelin kansan kanssa Mooseksen kautta, ja Uusi liitto Juutalaisen Pelastaja Messiaan kautta (Matteuksen Evankeliumi luku 1), yhä enemmän selventää Elämän Luojan tahdon Pyhyyttä, ja yhä enemmän selventää Hänen Pyhää Henkeä, joka ei salli ihmiseltä petollista kaksinaamaisuutta.
“Älä käytä väärin YHWH, Elohim, nimeä, sillä YHWH ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.”
2 Mooseksen Kirjan luku 20, jae 7, käsky viittaa ja muistuttaa ihmisiä ihmisten luonnollisesta kieroudesta, syntisestä luonteesta, jonka toiminta usein on salattua rikollista toimintaa, mutta teeskentelee ja esittää olevan rehellinen ja hyvä ihminen. Jos ihmisen lapselle on annettu paljon vapaata siimaa, tai ollut ilman vanhempien ohjausta, sellaista lasta ohjaa luonnolliset luonteen taipumukset.
Sana kaksinaamaisuus. Poliitikko esittää kansan ihmisille olevan rehellinen ja hyvä, mutta salassa toimii päinvastoin sitä mikä on hengellisellä tasolla moraalisesti oikein ja rehellistä. Toisin sanoen yksityinen ihminen, tai julkinen poliitikko joka huijaa kansan ihmisiä salakavalasti.
Miten se on mahdollista että, Venäjän johtajissa niin törkeä poliittinen teeskentely ja itsepetos menee läpi monen kymmenien miljoonien kansalaisten ihmisten älyn ja tajunnan ohitse, etteivät tajua moraalisesti asian totuutta? Ja vaikenevat kierojen valheiden edessä.
Syy siihen on Pyhän Raamatun sanan mukaisesti ihmisten ignorantti. Ihmisiä on huijattu ja ohjattu tietämättömyyden tai helppo uskoisesti kuin sokeita lampaita tekopyhän “Uskonnon” nimessä.
Suuri petollisuuden henki ja huijarit pukeutuvat virka pukuihin. He käyttävät virka vallan pukuja huijaamalla niitä ketkä eivät osaa ajatella loogisesti ja järkevästi, mikä on oikeudenmukaisuus, mikä on rehellistä, ja mikä on hengellisesti totta. Vanha sanonta, “Puhe on usein halpaa”, teot todistavat henkisen todellisuuden.
Venäjän Johtajat Kremlissä – Salakava Historia
Venäjän Liiton 110 vuoden Historiasta on kirjoitettu hyvin paljon ja selkeästi. Tapahtumien kierteet jotka lähtivät liikkeelle vuonna 1917-1922. Venäjän Bolshevikkien väkivaltainen anarkia hengen vallankumous, jonka kapina henke oli kylvetty Venäjällä vuosikymmeniä aikaisemmin. Karl Marxin kommunistien ateisti valtio malli, poistaa totuus ja poistaa kaikki moraali arvot filosofia ja maailmankuva, ja sen sijalle määritellä totuudet ja arvot uudelleen, Marxilaisen laittomuuden hengen utopialla. Sehän on super-populistinen ideologia, luvata kaikki vapaudet, kaataa kaikki rajoitukset elämässä ja poistaa kaikki moraaliset vastuut.
Venäjän Bolshevikit Stalinin johdolla aloittivat toteuttaa Marxilaista filosofian utopiaa Venäjällä, uuden mallin nimellä, Neuvostoliitto USSR. Heidän päätökset ja teot tuottivat hedelmää vuosilta 1922-1953, mutta sitä USSR Marxilaista hedelmää ei kukaan rehellinen ihminen halunnut ostaa vapaaehtoisesti, siksi sitä syötettiin Venäjällä ja rajojen ulkopuolelle väkisin pakolla.
Neuvostoliitto oli suuri petos Venäläisille ja koko ihmiskunnalle ja myös Elämän Luojan tahdolle maan päällä.
Elämän Luojan Pyhä Vanhurskaus Pyhässä Raamatussa
Raamattu opettaa, että rikollinen käyttäytyminen on Elämän Luojan tahdon ja moraalilain rikkomus. Se kumpuaa ihmisen sydämestä ja edellyttää vastuunottoa, oikeudenmukaisuutta sekä yhteiskunnallista järjestystä.
Rikollisen käyttäytymisen juuret
- Ihmisluonto ja synti: Raamattu näkee rikolliset teot (kuten varkauden, murhan ja valehtelu) ulkoisina ilmentyminä ihmisen sisäisestä ongelmasta.
Kohdat, kuten Markus 7:21–23, toteavat pahojen tekojen kumpuavan ihmisen sydämestä.
- Pyhän Raamatun lain rikkominen: Perustavanlaatuiset moraaliset ohjeet, kuten kymmenen Sanaa (2. Mooseksen kirja 20).
- Hyvitys ja rangaistus: Vanhan testamentin laki tasapainotti rangaistusta ja hyvitystä. Se edellytti, että rikkomuksen tekijä korvasi varastetun tai vahingoitetun omaisuuden (kuten 2. Mooseksen kirjassa 22), ja sisälsi samalla suhteelliseen oikeudenmukaisuuteen perustuvia periaatteita, kuten ”silmä silmästä” (2. Mooseksen kirja 21:23–25).
- Oman käden oikeuden hylkääminen: Raamattu kehottaa ihmisiä olemaan ottamatta lakia omiin käsiinsä tai vastaamasta pahaan pahalla; lopullinen kosto ja oikeuden toteuttaminen kuuluvat ELämän Luojalle ja oikeudenmukaisuuden rehellisille viranomaisille (Roomalaiskirje 12:19).
Lunastus ja laupeus
- Parannus ja anteeksianto: Vaikka Raamattu tuomitsee rikolliset teot, sen kokonaisvienti korostaa, että ihminen voi muuttua parannuksen, armon ja hengellisen uudistumisen kautta.
- Vankeina olevien kohtaaminen: Jeesus ja raamatun kirjoittajat pitävät erittäin tärkeänä osoittaa armoa, ja vankien luona käymistä, heistä huolehtimista ja heille hengellisen toivon tarjoamista. Vankien parissa tehtävä työ nähdään palveluksena Elämän Luojan armolle (Matteus 25:36–40, Heprealaiskirje 13:3).
Miten Venäjän Johtajat Käyttävät Uskontoa Petollisesti?
Venäjän ortodoksinen kirkko toimii Kremlin poliittisen ja ideologisen strategian ydinpilarina yhdistäen uskonnollisen identiteetin valtionationalismiin.
Liitto Kremlin kanssa
- Valtion tuki: Patriarkka Kirillin johtama institutionaalinen kirkko ylläpitää syvää kumppanuutta Vladimir Putinin hallituksen kanssa ja tukee valtion politiikkaa ja Ukrainan sotaa.
- Historiallinen alistaminen: Tarkkailijat huomauttavat, että kirkko on historiallisesti liittoutunut keskitetyn valtiovallan kanssa jatkaen Neuvostoliiton aikana kehittynyttä yhteistyömallia.
- Yksimielisyys vaikutusvallasta: Useimmat analyytikot ja keskustelut foorumeilla, Russian Geopolitics, ovat yhtä mieltä siitä, että kirkko toimii poliittisena välineenä, joka edistää valtioiden liittolaisia narratiiveja, kannustaa kotimaiseen alistamiseen ja heijastaa pehmeää valtaa.
”Venäläisen maailman” ideologia, Intohimon Imperialismin Nationalismi.
- Edistää aktiivisesti ”Venäjän maailman” oppia, joka kehystää Venäjän erilliseksi sivilisaatioksi ja perinteisten kristillisten arvojen puolustajaksi länsimaista liberalismia vastaan.
- Geo Poliittisten tavoitteiden oikeuttaminen: Uskonnollista kieltä käytetään usein Kremlin puheenvuorojen kääntämiseen hengellisiksi mandaateiksi, mikä tarjoaa ideologisen oikeutuksen alueelliselle aggressiolle ja vaikutusvalta operaatioille ulkomailla.
Kansainväliset ja turvallisuusongelmat
- Globaali pehmeä valta ja vakoilu: Länsimaiset ja eurooppalaiset turvallisuusvirastot ovat ilmaisseet huolensa siitä, että Venäjän ortodoksisen kirkon ulkomaiset haarat ja lähettiläät toimivat myös hybridi vaikuttamisen, tiedustelun ja propagandan verkostoina.
- Uskonnolliset skismat: Kirkon tuki Ukrainan hyökkäykselle aiheutti historiallisen repeämän maailmanlaajuisen ortodoksian sisällä, mikä johti merkittäviin jakautumisiin, kuten itsenäisen Ukrainan ortodoksisen kirkon perustamiseen ja siteiden katkaisemiseen Konstantinopoliin.
Summary.
Venäjän Johtajat Putinin johdolla ovat palauttaneet Stalinin Venäjä Neuvostoliiton ajan Uskonnon ja Ateisti valtio mutaatio muodon, joka on täysin vasten Pyhän Raamatun opetuksia.
Juutalainen Yeshua Pelastaja Nasaretista korosti Hengellistä totuutta, hänen seuraajille, hengellisistä totuuden johtamista, kansan johtajilta, Raamatun opettajilta, ja seurakunnan paimenilta. Siis rehellinen hengellinen totuus kaikkeen siihen mikä liittyy ihmisten toimintaan maan päällä.
Petollisuus on vanha ihmisen luonteen ilmiö, sitä tuotetaan yhä nykypäivänä. Olipa se rahanväärennys, taide teoksen väärennys, laatu tuote väärennys, huono myydään hyvänä, kiero myydään suorana, sairas myydään terveenä, pelkällä pintamaalauksen ilmiöllä.
Kysymys: Mikä tulisi olla oikea rehellinen reaktio Venäjän johtajien Geopolitiikan & Venäjän Ortodoksikirkon mutaatiolle?
Vastaus: Oikea reaktio tulisi olla Oksennus ja Erotus.
Venäjän kansa tulisi oksentaa Venäjän kansan rikolliset johtajat ulos Kremlistä.
Elämän Luojan Valtakunta tulisi oksentaa ulos Venäjän Ortodoksikirkon piispat ja papit, ketkä ovat liittyneet Venäjän valtion rikollisuuteen ja Venäjän ortodoksikirkon mutaatioon.
Erottaa Venäjän johtaja rikolliset jotka sotivat vasten Elämän Luojan Luonnon Oikeudenmukaisuutta vuodesta 2014-2026.
Erottaa oikea Elämän Luojan Pyhän Raamatun opetus ihmiskunnalle, siitä valheellisesta Venäjän Ortodoksi uskonto ja Venäjän Nationalismin mutaatio vyyhti.
Oksennus.
Oksentelu (tieteellisesti tunnettu nimellä emesis, ja muuten tunnetaan nimellä puking and vometing) on mahalaukun sisällön voimakasta ulostamista suun ja joskus nenän kautta.
Oksentelu voi johtua esimerkiksi ruokamyrkytyksestä, maha-suolitulehduksesta, raskaudesta, matkapahoinvoinnista tai krapulasta; tai se voi olla jälkivaikutus sairauksista, kuten aivokasvaimista, kohonneesta kallonsisäisestä paineesta tai liiallisesta altistumisesta ionisoivalle säteilylle.
Tunnetta, että ihminen aikoo oksentaa, kutsutaan pahoinvoinniksi; se usein edeltää oksentelua, mutta ei aina johda siihen.
Terve keho oksentaa ulos sellaiset myrkyt mitä ihminen ei pitäisi ottaa suusta sisälle.
Venäjän johtajat Kremlissä ovat kuin toxic myrkkyä Venäjälle, Ukrainalle ja koko Euroopalle.
Matteus 5: 14-20.
”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Jeesus ja Torah
”Älkää luulko, että minä olen tullut Torah lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: Torah laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan”.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Matteus 5: 14-20.
”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.
Jeesus ja Torah laki
”Älkää luulko, että minä olen tullut Torah lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: Torah laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa Torah lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette te noudata YHWH tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan”.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Suomi lähti hyökkäyssotaan natsi-Saksan rinnalla, sotaretki esitettiin kansalle ja sotilaille kristillisenä ristiretkenä ateistista ja kommunistista Neuvostoliittoa vastaan. Rintamapapeilla ja kirkon johdolla oli tässä poliittisessa propagandassa ratkaiseva rooli.
Jatkosodan alussa Suomen armeija ei vain puolustautunut, vaan hyökkäsi vanhan rajan yli Itä-Karjalaan. Tämä oli poliittinen ja sotilaallinen päätös, jolla tavoiteltiin Suur-Suomea. Koska hyökkäys vieraalle maalle herätti sotilaissa moraalisia kysymyksiä, rintamapapit valjastettiin selittämään se uskonnollisesti.
Itä-Karjalan valtaaminen puettiin pappien saarnoissa ”veljeskansan vapauttamiseksi bolshevismin ja ateismin alta”. Sodasta tehtiin pyhä velvollisuus ja Jumalan antama tehtävä. Kirkollinen propaganda jakoi maailman mustavalkoisesti hyvään ja pahaan, aivan kuten muinaiset israelilaiset Joosuan tarinoissa tai Rooman keisarit Nikeassa ja Konstantinopolissa.
Neuvostoliitto ja sen johtaja Stalin maalattiin saarnoissa ilmestyskirjan pedoksi ja Antikristukseksi. Suomen ja Saksan taistelu taas esitettiin kristillisen sivilisaation ja Jumalan puolustamisena. Tällä retoriikalla hälvennettiin sotilaiden epäilyksiä siitä, oliko natsi-Saksan rinnalla taisteleminen oikein.
Jopa ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim hyödynsi tätä teologista kuosia kuuluisassa Miekkavala-päiväkäskyssään heinäkuussa 1941, jonka monet papit lukivat rintamalla ääneen. Hän kutsui taistelua ”pyhäksi sodaksi kansamme vihollista vastaan” ja totesi sotaretken olevan ”ristiretki uskonnonvapauden ja inhimillisyyden puolesta”.
Pyhän sodan retoriikka toimi niin kauan kuin Suomi oli hyökkäysvaiheessa ja voitto näytti mahdolliselta. Joulun 1941 tapahtui jumiutuminen asemasotaan jossa joukot kykkivät 2,5 vuotta jonka jälkeen alkoi perääntymisvaihe loppukesällä 1944 piippalakkien pistäessä ison vaohteen päälle, uskonnollinen propaganda muuttui radikaalisti. Suur-Suomen ristiretkestä” luovuttiin vähin äänin.
Sen sijaan papit alkoivat saarnata synninteosta, katumuksesta ja kärsimyksestä, jotta kansakunnan moraali kestäisi raskaat tappiot ja vetäytymisen.
Sodan päätyttyä syksyllä 1944 Suomen evankelis-luterilainen kirkko joutui historiansa suurimpaan kriisiin ja moraaliseen krapulaan. Kun rintama romahti ja poliittinen suunta muuttui, kirkon johdon ja rintamapappien rakentama ”pyhän sodan” teologinen kuosi mureni hetkessä.
Kun rauhansopimus allekirjoitettiin Neuvostoliiton sanelemin ehdoin, kirkon oli pakko selittää kansalle, miksi ”Jumalan johtama ristiretki” päättyi tappioon ja raskaaseen alueluovutukseen. Jumalan ei voitu sanoa hävinneen, jolloin kirkko käänsi syyttävän sormen kansaan itseensä. Tappion jälkeen kirkon retoriikka täyttyi katumussaarnoista. Tappio selitettiin Jumalan rangaistuksena kansan synneistä, maallistumisesta, vasemmistolaisuudesta ja siveettömyydestä. Suur-Suomen ideologiasta vaiettiin täysin. Kaikkein äänekkäimmin fasistisia tai neuvostovastaisia puheita pitäneet papit (kuten IKL:n aktiivit) siirrettiin syrjään tai vaikenivat. Kuten valtaosasta poliitikoista myös papistosta tuli lähes kerta heitolla niin anglofiiliä että…
Sodan käyneet nuoremmat, niin sanotut asevelipapit, ymmärsivät rintamalla, että vanha, ylhäältä alaspäin moralisoiva kirkko oli menettänyt yhteyden tavalliseen kansaan ja erityisesti työväestöön. He hylkäsivät jatkosodan alun mustavalkoisen fanatismin ja alkoivat ajaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Kirkko alkoi perustaa sairaalasielunhoitoa, perheneuvontaa ja poikatyötä. Teologisen valtapolitiikan tilalle tuli käytännön auttaminen ja yhteiskunnallinen jälleenrakennus.
Sama naimakauppa on nähtävissä Venäjällä. Ortodoksisen kirkon johto ja papisto ovat vieneet valtapolitiikan ja teologian liiton äärimmilleen. He toimivat käytännössä Kremlin sotapropagandan virallisena jatkeena. Venäjällä pappien suorittama aseiden virallinen siunaaminen on ollut täysin arkipäiväistä. Papit ovat pirskotelleet pyhää vettä ja heiluttaneet suitsikepönttöjä niin Suhoi-hävittäjien, T-90-panssarivaunujen kuin jopa mannertenvälisten Topol-M-ydinohjusten päällä.
Toimituksen teologinen perustelu on ollut ”aseen pyhittäminen isänmaan puolustamiseen ja pahan vastustamiseen”.
Ilmiö herätti lopulta niin paljon sekä kansainvälistä että sisäistä arvostelua, että kirkko yritti virallisesti ohjeistaa pappeja luopumaan kaikkein järeimpien joukkotuhoaseiden siunaamisesta, mutta käytännössä sotakaluston hengellinen ”katsastus” on jatkunut rintamajoukkojen tukemiseksi.
Moskovan patriarkka Kirill on luonut Ukrainan sodalle täydellisen uskonnollisen oikeutuksen. Hänen retoriikkansa on suora jatkumo sille, mitä nähtiin Konstantinopolissa vuonna 381 tai Suomessa vuonna 1941. Kirill on julistanut saarnoissaan, että Venäjän käymä sota on ”metafyysinen taistelu” länsimaista turmelusta ja synnillisyyttä vastaan.
Äijä on luvannut sotilaille, että taistelukentällä kuoleminen ”pesee pois kaikki synnit”. Tämä on suora kopio keskiaikaisten ristiretkien teologiasta ja islamilaisten ääriliikkeiden marttyyriopista.
Tämän politiikan huipentuma on Moskovan lähelle rakennettu Venäjän asevoimien pääkatedraali joka vihittiin vuonna 2020. Kirkko on maalattu armeijanvihreäksi, sen portaat on valettu sulatetuista natsi-Saksan tankeista ja sen mosaiikeissa kuvataan Neuvostoliiton ja Venäjän sotahistoriaa rinta rinnan pyhimysten kanssa.
Tämä on kenties puhtain ja modernein esimerkki siitä, miten valtio ja kirkko sulautuvat yhteen. Kun Joosuan jengi, Rooman keisarit, Suomen rintamapapit ja nykyiset Moskovan piispat tarvitsevat oikeutuksen verenvodatukselle, he pukevat sen aina samaan, toimivaksi havaittuun kuosiin: ”Me teemme tämän Jumalan nimeen, ja naapuri edustaa pahuutta.”
Maailman ortodoksien hengellinen johtaja, Konstantinopolin ekumeeminen patriarkka Bartolomeos I, oli ennakoinut tilanteen.
Jo ennen täysimittaista sotaa Bartolomeos teki tammikuussa 2019 historiallisen poliittisen siirron ja myönsi Ukrainan ortodoksiselle kirkolle itsenäisyyden (autokefalian). Tämä irrotti Ukrainan virallisesti Moskovan hengellisestä kuristusotteesta.
Moskova raivostui tästä sen verran, että katkaisi ehtoolliyhteyden Konstantinopoliin.
Sodan alettua Bartolomeos on suoraan tuominnut patriarkka Kirillin teologian. Konstantinopoli ja monet muut ortodoksiset teologit ovat nimenneet Moskovan ajaman ”venäläisen maailman” (Russki mir) ideologian harhaopiksi. Heidän mukaansa kristinuskoa ei saa valjastaa yhden valtion imperialistiseksi aseeksi.
Ukrainan sisällä reaktio on ollut suoraan kansallisen turvallisuuden kysymys. Ukrainassa toimi pitkään kaksi suurta ortodoksista kirkkoa: itsenäinen Ukrainan ortodoksinen kirkko (OKU) ja historiallisesti Moskovan alainen haara (UOK).
Sodan alettua jopa Moskovan alainen UOK yritti sanoutua irti Kirillin puheista ja julistautui itsenäiseksi, mutta se ei riittänyt. Ukrainan viranomaiset löysivät sen piispojen ja luostarien tiloista toistuvasti venäläistä propagandaa ja Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n kytköksiä.
Vuonna 2024 Ukrainan parlamentti ja presidentti Volodymyr Zelenskyi allekirjoittivat lain, joka kieltää Moskovan patriarkaattiin kytkeytyvien kirkkojen toiminnan maassa. Siirtymäaikojen jälkeen Ukrainan valtio on ryhtynyt oikeudellisiin toimiin lakkauttaakseen Moskova-mieliset seurakunnat ja häätääkseen ne valtion omistamista historiallisista arvorakennuksista, kuten Kiovan luolaluostarista.
Kun Moskova puki geopolitiikkansa ”pyhän sodan” viittaan, vastapuoli vastasi täysin samalla mitalla. Konstantinopoli riisui Moskovalta teologisen oikeutuksen, ja Ukrainan valtio käsitellään asiaa puhtaasti kansallisen turvallisuuden uhkana ja vihollisen hybridisodan välineenä.
Tämä ortodoksisen maailman täydellinen jakautuminen vaikuttaa suoraan myös Suomen ortodoksiseen kirkkoon, joka kuuluu Konstantinopolin alaisuuteen ja on ottanut hyvin tiukan linjan Moskovaa vastaan.
Kirkot ja uskonnot ovat alusta asti olleet valtapolitiikan instituutioita, jotka ovat aina sidoksissa valtarakenteisiin ennen sekulaarisaatiota ne olivat itse asiassa se valtarakenne. Ennen sekularisaatiota kirkko ei ollut mikään valtion kumppani tai sen työkalu. Kirkko oli itse ylin valtarakenne, joka kontrolloi yhteiskuntaa totaalisesti.
Yhteiskuntaa hallittiin niin sanotun sääty-yhteiskunnan ja teokratian kautta, joissa kirkon valta ulottui ihmisen elämän jokaiseen sekuntiin. Kirkko määritteli, mikä oli laillista, mikä laitonta, mikä oikein ja mikä väärin. Synti ja rikos olivat sama asia. Jos rikoit kirkon sääntöjä, rikoit yhteiskuntajärjestystä vastaan, ja rangaistukset (kuten häpeäpenkki, ruoskiminen tai roviot) olivat julkisia valtanäytöksiä.
Kirkko omisti kaiken tiedonjakelun, sensuroi kaiken kirjallisuuden ja johti kouluja sekä yliopistoja. Tiedettä sai tehdä vain niissä raameissa, jotka kirkko salli. Jos esitit väärän mielipiteen maailmankaikkeudesta (kuten Galileo Galilei), olit uhka koko valtajärjestelmälle.
Ennen nykyaikaisia virastoja kirkko oli ainoa elin, joka tiesi kuka syntyi, kuka meni naimisiin ja kuka kuoli. Ilman kirkon hyväksyntää tai ripillä käyntiä ihmisellä ei ollut mitään asiaa yhteiskunnan lailliseksi jäseneksi tai pääsyä avioliittoon.
Kirkko oli valtava maanomistaja ja verottaja. Kymmenykset (pakollinen vero kirkolle) kerättiin jokaiselta riippumatta siitä, oliko nälänhätä vai ei.
Sekularisaatio ei siis ollut vain uskonnon hiipumista, vaan se oli historian suurin poliittinen vallankumous, jossa tämä uskonnollinen valtarakenne murrettiin ja sen tehtävät (koulutus, terveydenhuolto, lakien säätäminen ja väestökirjanpito) siirrettiin maalliselle valtiolle.
Koululaitos oli vuosisatoja kirkon tärkein työkalu kansan ajattelun ja moraalin muokkaamisessa. Kun kansakoulut perustettiin 1800-luvulla, kirkko joutui luovuttamaan koulujen hallinnan kunnille, mutta se onnistui säilyttämään tiukan otteen siitä, mitä luokkahuoneissa opetettiin. Tämä valta-asema murtui lopullisesti vasta vuosina 2003–2004. Kirkon kynsin hampain kiinni pitämä ote opetuksesta heijastui kahteen merkittävään vaiheeseen:
Aina 2000-luvun taitteeseen asti koulujen uskonnonopetus oli laissa määritelty tunnustukselliseksi. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että luterilaisen uskonnon tunneilla opetettiin luterilaista dogmia totena. Opetuksen tavoitteena oli sosialisoituminen kirkon jäsenyyteen. Tunneilla rukoiltiin, opeteltiin katekismusta ja laulettiin virsiä eli harjoitettiin uskontoa osana virallista opetussuunnitelmaa.
Valtio siis tarjosi luterilaiselle kirkolle verovaroilla maksetun koneiston, jolla se sai juurruutettua oppinsa jokaiseen sukupolveen.
Patriarkaalisen valtarakenteen loppu tuli uuden uskonnonvapauslain (2003) ja sitä seuranneen opetussuunnitelman uudistuksen myötä. Laista poistettiin velvoite tunnustuksellisesta opetuksesta, ja tilalle tuli käsite ”oman uskonnon opetus”. Opetuksesta tehtiin virallisesti uskonnollisesti sitoutumatonta.
Opetushallitus linjasi jyrkästi, että koulun tehtävä on antaa tietoa uskonnoista, ei kasvattaa uskovaisia. Uskonnon oppitunneilla ei saanut enää rukoilla tai harjoittaa hartauselämää. Kirkon ja koulun vuosisatainen symbioosi katkaistiin.
Kirkko tiesi tasan tarkkaan, mitä opetuksen muuttuminen puhtaaksi tiedonjakamiseksi tarkoittaisi. Kun uskonnollista identiteettiä ei enää istutettu lapsiin automaattisena totuutena pulpetin ääressä, kirkon jäsenyys muuttui kulutusvalinnaksi.
2000-luvun alkupuolen lakimuutoksen jälkeen kirkosta eroaminen räjähti Suomessa käsiin, kasteiden määrä romahti ja kirkko menetti asemansa itsestäänselvyytenä. Kun valtiollinen opetuksen monopoli vietiin, kirkko joutui huomaamaan olevansa yhdistys muiden joukossa. Tosin sille jäi vielä yksi etu, verotus kerätään jäseniltä yhä valtion toimesta.
Ilmoita asiaton viesti