Pystymme parempaan poliittiseen puhekulttuuriin

Suomalainen poliittinen keskustelukulttuuri on kärjistynyt tavalla, jota ei voi ohittaa todeten, että sellainen se nyt on. En näe nyt tarvetta nostaa esille jotain tiettyjä puheenvuoroja. Enemmän toivon keskustelua siitä, että onko tämä todella se asiantila, jossa haluamme olla.

Tilastollista tutkimusta aiheesta ei ole, mutta oma tuntumani on, että monet kansalaiset ja äänestäjät kokevat, että tapa, jolla poliittista keskustelua Suomessa käydään ei ole ollut enää viime vuosina rakentava.

Keskustelun kärjistyminen kytkeytyy meillä ja maailmalla hyvin vahvasti sosiaaliseen mediaan. Siellä esitetään usein kärjekkäin mahdollinen tulkinta vastapuolen näkemyksestä ja irrotetaan yksi lause asiayhteydestään. Sivalletaan lujaa ja armottomasti ilman, että kritiikin kohteella on mahdollisuutta kertoa omaa näkemystään ja puolustautua.

Some ei ole vain keskustelun näyttämö vaan sen muokkaaja. Sen algoritmit nostavat näkyviin nopeimman reaktion, kärjistetyimmän väitteen ja suurimman närkästyksen. Somepostauksen tarkoituksena on usein vahvistaa oman seuraajakunnan suosiota ja vetää siihen uusia samanmielisiä. Toisaalta tarkoitus voi olla sanoa jotain niin nasevaa, että erimieltä olevat provosoituvat kommentoimaan ja vielä perinteisen median uutiskynnyskin ylittyy.

Huoleni tarkoitus ei ole rajoittaa keskustelua. Julistusten sijaa me tarvitsisimme enemmän keskustelua. Keskustelu on hyvä asia, jos se lisää siihen osallistuvien ja sitä seuraavien ymmärrystä käsiteltävänä olevasta aiheesta.  Rakentava puhekulttuuri ei tarkoita konfliktien väistelyä. Päinvastoin: vaikeista asioista pitää voida puhua avoimesti ja olla valmis myös dialogiin eri tavalla ajattelevien kanssa.

Demokratia tarvitsee erimielisyyksiä ja vaihtoehtoja. Ilman niitä vaaleista tulisi seremonia ja päätöksenteosta hallinnollinen rutiini. Mutta viime vuosina suomalaisessa poliittisessa puheessa on voimistunut piirre, jossa vastapuolen ajatuksia ei niinkään haasteta, vaan niihin suhtaudutaan suorastaan ivallisesti. Tilanne on jatkunut sen verran pitkään, että koko poliittinen keskustelumme muistuttaa jatkuvaa vaalikampanjaa.

Tauti on edennyt sen verran pitkälle, että helppoa lääkettä tilanteen korjaamiseen ei ole olemassa. Jotain asialle on kuitenkin tehtävä. Meidän kaikkien tähden. Nykyisen ohipuhumisen jatkamisella ei rakenneta maallemme hyvää tulevaisuutta. Vastuu paremmasta puheesta kuuluu kaikille politiikassa mukana oleville kansanedustajista puolueiden rivijäseniin ja aivan jokaiseen keskusteluun osallistuvaan.

Parempi puhekulttuuri alkaa pyrkimyksestä kuunnella mitä vastapuoli sanoo ennen kuin esittää omat argumentit. Se vaati myös, että keskustelua ollaan valmiita käymään muuallakin kuin omilla somealustoilla. Suomi on väestöltään niin pieni maa, jolla ei varaa käyttää vaikean maailmantilanteen keskellä nykyistä määrää energiaa riitelyyn.

Pystymme parempaan, jos päätämme, ettei yhteiskunnallisen keskustelun tarkoitus ole lytätä vastapuolta ja korostaa omaa paremmuutta, vaan koittaa tehdä Suomesta mahdollisimman hyvä maa asua ja elää myös jatkossa.