Puheenvuoro-blogit
Sammy Babitzinin kuolema liikenneonnettomuudessa
sammy babitzinin kuolema 29.4.1973
Iskelmätähti Sammyn kuolema vapun aikoihin 1973 antaa kuvan miten hutera oli liikenneturvallisuus vielä tuolloin.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Silloisen hittikappaleen sanat olivatkin ennustavia: ”Eilen oltiin Mikkelissä, huomenna en tiedä missä, … daa daa daadadaada kiitää alla autostrada…”
Ilmoita asiaton viesti
Tapaus hipaisi, nimittäin huhtikuussa 1973 ko. onnettomuutta seuraavana päivänä olimme paluumatkalla reissulla Etelä-Pohjanmaalta isovanhempien luota ja ylitimme tuon samaisen sillan.
Muistaakseni sillan pinta oli puuta tai vaneria ja ilmeisesti juuri sen pinnan yllättävä liukkaus yhdistettynä älyttömään ylinopeuteen aikaansai turman.
Babizin oli hetkeä aikaisemmin vaihtanut autossa paikkaa tarjoten oman paikkansa liftaritytölle jonka olivat ottaneet kyytiin. Turmassa kuoli muistaakseni 3 autossa ollutta – liftarityttö selvisi ilmeisesti lähes naarmuitta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen käynyt myös siinä sillalla ja muistikuvani mukaan sillan kansi oli jotain materiaalia, joka vaihdettiin onnettomuuden jälkeen. Nimenomaan tieosuudella oli ainut kuuran vaikutuksesta jäätynyt kohta tuo sillan kansi, muuten sula keli. Jos muistan oiken auto taisi olla alfa Romeo, tyypiltään aika peto, ilmeisesti Gtv 1750.
Eli ei kai se liikenneturvallisuus kysymys niinkään ole ollut, kyllä kai suurin syy oli suuri vauhti. Autojen turvaominaisuudet ei tietenkään olleet tämän ajan tasoa.
Ilmoita asiaton viesti
Meidän kouluaikoina liikennekuolema oli luonnollinen kuolema. Näin kaksi kertaa kuolonkolarin koulun ikkunasta.
Liikennekuolemia Suomessa…
1. Sodan aikana
1940 227
1941 230
1942 245
1943 273
1944 257
1945 300
2. Kouluaikoinamme
1967 973
1968 939
1969 1006
1970 1055
1971 1143
1972 1156
3. Viime aikoina
2020 223
2021 225
2022 196
2023 183
2024 179
2025 193
Ilmoita asiaton viesti
Hurjia lukemia! Mutta kun tuolle videon sillalle ajetaan 130km/h – 160km/h vauhdissa niin ilmalento on sitten kerrotun mukaista.
Vanhoja lehtia selaamalla sen huomaa kun lähes joka päivä on näitä kuolonkolareita.
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan tuon aikaisten autojen nopeushuippuja lienee edustanut Alfan kyseinen malli, jonka turvataso ei ollut vaudin tasolla.
Ilmoita asiaton viesti
60-70 -lukujen vaihteessa tapahtui liki kymmenen kertaa enemmän kuolonkolareita kuin nykyään ja autokanta oli noin 40% siitä kuin se on nykyään. Eli karkeasti laskien autokyyti oli 25 – 30 kertaa riskaabelimpaa silloin nykyaikaan verrattuna.
Yleensä ajettiin ilman turvavöitä ja ilman nopeusrajoituksia nykyistä huonommilla teillä, joilla ei silloin muu liikenne antanut juurikaan ajorytmiä. Lisäksi autojen korirakenteet olivat turvattomammat.
Ilmoita asiaton viesti
Tosiaan: nykypäivänä ajatus automatkasta ilman turvavöitä (saati muita nykyaikaisia turvavarusteita), ilman nopeusrajoituksia – tuntuu hurjalta että isot perheet reissasivat auto täyteen pakattunu noissa olosuhteissa.
Lapsena meidän eka auto oli vinotakaikkunainen turkoosi Anglia.
Oksensin kerran takapenkille jonka jälkeen autossa oli pinttynyt yrjön haju.
Vähän vanhempi serkkupoika tykkäsi hoilottaa autossa mukaeltua Car-limsan manos-jingleä sanoin:
”Nasta lautaan, jätkä hautaan, muistojuomaks Car”.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, takapenkillä ei turvavöitä ollut, tai jos jossain autossa sattui olemaan, ei niitä kukaan käyttänyt. Pikkupoikien lempipaikka matkustaa oli kardaanitunnelin päällä seisten, siitä näki hyvin. Volvo tuotteisti oikein turvavarusteenkin, joka oli etupenkkien selkänojien väliin asennettava palkki. Ajatus oli, että kolarissa lapsi pysähtyy tähän palkkiin eikä lennä tuulilasin läpi konepellille.
Ilmoita asiaton viesti
Etupenkilläkään suuri osa vielä 70-luvun alkupuolella ei käyttänyt turvavöitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun sain ajokortin vuonna 1966, meillä oli Anglia, 1200-kuutioinen ja ”dragoon red” eli rakuunanpunainen väriltään, ostettu Jyväskylän Arelta. Etuistuimilla oli turvavyöt, kattonopeutta ei oltu vielä keksitty, nopeusmittarissa oli numerot 140:ään saakka, sitten sen jälkeen siinä oli tappi, johon neula usein ajomatkoillani Keski-Suomen öljysorateillä pysähtyi. Talvella takavetoinen ja kevyt auto oli haastava ajettava, pari kertaa läheltä piti ja penkallakin käytiin.
Ilmoita asiaton viesti
No nyt on liki itsestään ajavat autot, sähköllä vieläpä. Skuutit ym. Onhan se varma, että liikenneturvallisuus on parantunut noista ajoista, mutta aina lienee parantamisen varaa. Pentuajoista muistan, kun matka taittui ladan, tai taunuksen takapenkillä ja turvavyöt oli harvinaisuus. Niistäkin nimismiehen kiharoista tuli selvittyä hengissä.
Ilmoita asiaton viesti
Citrorn ID Pallas
alkoi jo ennen 60- lukua kehittämään auton turvallisuustekniikkaa;
– Auton suuri massa
– Nokassa varapyörä, moottori taipui kolarissa linkkuveitsimäisesti pystyyn,
– yksipuolaratti taipui kasaan.
– kiilamaisuus heitti hirvet yli
– maantiellä pysyminen vaikka kolmella pyörällä= eri raideleveys edessä ja takana
– kääntyvät keltaiset ajovalot
– äärimmaisen helppo ohjattavuus ja tehokkaat jarrut
https://youtu.be/N7JKcA9MpG8?si=pXFoRCb7LvrQ2Ur1
Ilmoita asiaton viesti
Sääli että Citroën XM oli viimeinen tuotannossa ollut ”Ison Kissan” tyylillinen perillinen.
XM jälkeen en ole sitikkaan vilkaissut.
Taru päättyi vuosituhannen vaihteeseen jonka jälkeen sitikat ovat olleet kuten mikä tahansa auto.
Ilmoita asiaton viesti
Minä jatkoin Xantialla, joka oli tosi mukava myös kaasuneste jousituksella. Sitten tilaihme ja kaupunkipihillä C3: lla. Vuoden 2020 jälkeen on tullut typerän näköisiä möykkyjä ja muotopuolisia kumiovia.
Ilmoita asiaton viesti
Tais olla Sitikan C vitonen 2002 kutoskoneella viimeinen jossa oli vielä kaasunestejousitus. Sen jälkeen on menty rautajousilla.
Ilmoita asiaton viesti