Veljekset keskustelevat datakeskuksesta

Oli syysilta Impivaarassa, ja tuli rätisi liedessä kuin vanha akka torilla. Veljekset istuivat pöydän ympärillä, kun ovi aukesi ja Tuomas astui sisään Toukolan kylästä, kulmat kurtussa ja parta pystyssä.

– Veikot, sanoi Tuomas, kuulkaa nyt. Kylällä puhutaan, että tähän meidän naapuriimme, Kuusiharjun taakse, nousee datakeskus.

– Mikä hiisi se sellainen on? kysyi Juhani.

– Sitä en minäkään tarkalleen tiedä, vastasi Tuomas, mutta amerikkalaisten päähänpisto se on. Iso talo, täynnä koneita, ja ne hurisevat yötä päivää.

Silloin Juhani nousi seisomaan, että penkki kaatui ja Killi-koira ryömi pöydän alle.

– Jopa jotakin! Jopa jotakin, veikot! huusi hän. Amerikkalaisten päähänpisto! Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, ja nyt ne tulevat kurkottamaan meidän kuusiimme! Sen sanon ja vannon, ettei sellaista humpuukia nosteta Impivaaran maille, niin kauan kuin tämä sydän minun rinnassani lyö!

– Rauhassa, Juhani, sanoi Aapo. Hätä ei lue lakia, eikä vihainen kissa saa hiirtä.

– Rauhassako! karjui Juhani. Ne koneet huhuvat, ja huhuessaan ajavat metsänriistan pakoon! Teeri lähtee soitimelta, metso mäeltä, ja jänis juoksee jo Venäjän rajalle asti. Mitä me sitten ammumme? Parempi pyy pivossa kuin kaksi oksalla, mutta kun ei ole pyytä eikä oksaa, niin syökö Timo datan tuoksua?

– Herran nimeen, huokasi Simeoni, palveleeko siellä joku pahaa henkeä?

– Palvelimia siellä on, sanoi Tuomas.

– Palvelijoita! Juhani löi nyrkkinsä pöytään. Ei tässä talossa palvella ketään, eikä kukaan palvele meitä!

Nurkassa oli Eero istunut koko ajan vatsaansa pidellen, ja nyt hän purskahti nauruun, että kyyneleet valuivat poskille.

– Voi veljeni, vanhin ja vihaisin! Katsokaa häntä, kuin kontio, jolta on mesi viety! Nauru pidentää ikää, ja tänä iltana minä elän satavuotiaaksi!

– Naura sinä, naura, mutta kohta itkevät kaikki metsän linnut, murisi Juhani.

– Ei, Juhani, ei! Eero pyyhki silmiään. Datakeskus ei ole mikään susi, se on enkeli! Siellä on tuhat konetta, jotka muistavat kaiken, mitä maailmassa tiedetään. Pilvessä se tieto asuu!

– Pilvessä? Pilvi on taivaassa eikä maassa! Nyt ne ovat pilven tuoneet metsäämme! Hiisi vieköön koko tavaran!

– Ja lämmöstä, veikot! jatkoi Eero. Kun koneet hehkuvat, hukkalämpö johdetaan kylän taloihin ja saunoihin. Ei tarvitse enää halkoja halkoa!

– Sauna lämmitetään puulla ja miehen käsivoimalla, se on Jumalan säätämä! huusi Juhani. Ja mitä sinä siitä tiedät, sinä joka menit Helsinkiin kynää nuolemaan?

– Mutta ajatelkaa vielä, jatkoi Eero, että kun kaikki tieto on siellä, ei tarvitse enää hikoilla ABC-kirjan yli, niin kuin muuan veli tässä joukossa on hikoillut. Kysyy vain koneelta. Juhani voisi kysyä sieltä, kuinka kontio ammutaan.

– Minä en kysy koneilta, minä kysyn kontiolta! ärjyi Juhani, ja kasvot olivat punaiset kuin palava tervahauta.

Silloin veljekset remahtivat nauruun, Lauri ja Timo pöydän alle asti, ja itse Tuomas hymyili parrassaan. Vain Aapo pysyi vakavana ja sanoi:

– Mennään huomenna katsomaan, ennen kuin arvostelemme. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

– Menen minäkin, sanoi Juhani. Mutta pyssy olalla.

– Ja minä tarjoan sinulle kahvia palvelimen vieressä, sanoi Eero.

– Hiisi sinut vieköön! sanoi Juhani.

Niin veljekset nukkuivat sinä yönä, Juhani karhun tavoin muristen ja Eero unessa hymyillen. Kuusiharjun takana ei vielä huhissut mikään, paitsi tuuli ja Juhanin mieli.