Puheenvuoro-blogit
Psykiatriset diagnoosit stigmatisoivat
Psykiatristen diagnoosien stigmatisointi vaikuttaa laajasti ja on monitahoinen ongelma. Se koskettaa yksilöitä, perheitä, terveydenhuollon ammattilaisia ja koko yhteiskuntaa. Ominaista tälle ongelmalle on stereotypiat, ennakkoluulot ja syrjintä, jotka voivat vaikuttaa hoidon viivästymiseen, lisääntyneeseen sairastuvuuteen ja elämänlaadun heikkenemiseen mielenterveysongelmista kärsiville. Mielenterveystietoutta on tärkeä edistää maailmanlaajuisesti, että voidaan ehkäistä nämä stigmatisoinnin vaikutukset yksilöön, perheisiin, terveydenhuollon ammattilaisiin ja koko yhteiskuntaan.
Leimautuminen ja leimatuksi tuleminen saattavat aiheuttaa mielenterveyspalveluiden välttelyä. Tämä taas vaikuttaa avun saamisen nopeuteen, joka useimmissa tapauksissa viivästyy tai estyy kokonaan. Viistäytyminen ja avun saamisen estyminen useimmiten pahentavat mielenterveysongelmia ja heikentävät hoidon laatua. Terapeuttisen suhteen luomiseen tulee myös helposti vaikeuksia, jos leimautuminen ja stigmatisointi hankaloittavat tätä. Hyvä luottamuksellinen hoitosuhde voi jäädä haaveeksi. Kysymyksenä voikin esittää: Miten leimatuminen eli stigmatisointi tapahtuu? Minkälainen dynamiikka siellä on taustalla? (Hazell CM, Berry C, Bogen-Johnston L, Banerjee M.)
Mielestäni taustalla kummittelee vanhakantainen kulttuuri, jossa ihmisiä leimattiin ”hulluiksi”. Tämän päivän ”hullu” ei ole enää entisajan yhteiskunnan ulkopuolelle suljettu sekasikiö, vaikka sisäiset asenteet painavat harteilla kuin tiiliskivet. Näistä asenteista ei ole vielä päästy, vaikka mielenterveyskuntoutujan odotetaan selviävän kuin kuka tahansa. Totta on, että tänä päivänä on paljon hoitoa ja lääkitystä saatavilla, mutta jos sinulla on mielenterveysongelma, et välttämättä saa samantasoista palvelua ja apua esim. terveydenhuollossa tai mm. työllisyyspalveluissa kuin ns. terve yksilö.
Mielenterveysongelmainen voi elää hyvinkin oman näköistä elämää. En pidä ajatuksesta, että meitä määritellään diagnoosien kautta ja lähtökohtaisesti laitetaan johonkin lokeroon. Jossakin tapauksessa tai jollekin tämä voi myös olla pakenemiskeino. Määritellään itsensä diagnoosin kautta, kun voisi ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestään, oppia uusia keinoja tulla toimeen itsensä kanssa, löytää vertaisryhmiä, joissa voi olla oma itsensä, oppia tuntemaan omaa itseään. Tilanteet riippuvat paljolti siitä, mihin sukupolveen olet syntynyt. Iäkkäämmät ihmiset ovat tottuneet peittämään ja olemaan kertomatta ongelmistaan. Tänä päivänä mielenterveyshaasteet ovat räjähtämässä käsiin ja niistä puhutaan!
Tässä YLE:n podcast tämän päivän muotidiagnooseista ADHD, autismi, ahdistus, masennus jne. Diagnoosien aika – tarvitaanko ADHD- tai autismi-diagnooseja? | Uutispodcast | Yle Areena Podcastin pitäjä on sitä mieltä, että joistakin näistä diagnooseista voitaisiin luopua kokonaan, koska määritelmä tiettyyn diagnoosiryhmään kuulumisesta on erittäin lavea.
Sukupolvien välinen kuilu tulee nyt näkyviin. Ennen mielenterveysongelmat piilotettiin tai ryypättiin pois. Nyt ei ryypätä, piiloteta. Nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt, mutta tilalle ovat tulleet huumeet. Mielenterveyshaasteista puhutaan huomattavasti avoimemmin. Siinä, kuin muistakin terveysongelmista, onko tämä sitten hyvä näin?
Elämässäni ja työssäni kohtaan mielenterveyshaasteita kokevia lähimmäisiä koko ajan. Olen hoitanut mielenterveytensä kanssa kamppailevia, henkistä kipua kokevia yksilöitä erilaisia terapeuttisia keinoja hyödyntäen. Tilanteet vaikuttavat minuun, mutta ennen kaikkea nämä ihmiset ovat rakkaita ja heitä ei tule tuomita heidän diagnoosiensa perusteella. Sisällä voi olla mitä upein ihmisyksilö, joka viestittää omaa herkkyyttään juurikin mielen ongelmalla. Psykologian opiskelu ja terapeuttinen osaaminen ovat auttaneet minua ymmärtämään ongelman juurisyitä.
Mielenterveysongelmat ovat perinnöllisiä sairauksia. Tässä esimerkinomaisesti tietoa yhdestä vakavimmasta mielenterveydenhäiriöstä, skitsofreniasta. Duodecimin artikkelissa kuvataan skitsofrenian perinnöllisyyttä (Onko skitsofrenia perinnöllinen sairaus?). Onhan se perinnöllistä. Ympäristö geenien ohella vaikuttaa taudin puhkeamiseen. Käypähoitosuosituksissa mainitaan genetiikan ja ympäristön lisäksi stressi-alttiusmalli, jossa skitsofrenia puhkeaa siihen alttiilla henkilöillä vuorovaikutuksessa ympäristöstä tulevien stressitekijöiden kanssa (Käypähoito: Skitsofrenia).
Eikä se aina puhkea. Ihmiselämän lotossa ympäristötekijät ja geenit yhteistyössä muovaavat aivoja. Perinnöllinen alttius skitsofrenialle saattaa tehdä lapsesta herkemmän epävakaan kasvuympäristön ja muiden ympäristöriskitekijöiden vaikutukselle. Nuorilla riskiryhmäläisillä on kohonnut sairastuvuus päihteiden, kuten kannabiksen käytön yhteydessä (Uutta skitsofrenian riskitekijöistä) ja Käypähoito: Skitsofrenia. Sillä tavalla meidän sairaus tai terveys muokkautuu. Jokaisella meistä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Täysin tervettä ihmistä tuskin joukostamme löytyy. Mielenterveys, – sairaus on joustava, liukuva, elävä käsite.
Diagnoosit pahimmassa tapauksessa voivat olla lyömäase, syyllisyys kerääntyy jo ennestään heikoimmalle yksilölle, joka muiden mielestä ansaitsee sen pelkällä olemassaolollaan. Meidän; yksilöiden, perheiden, terveydenhuollon ja yhteiskunnan toiveikkuutta ja turvaa tarvitaan enemmän kuin koskaan! Skitsofreniastakin voi parantua, vaikka lääketiede ei siihen uskokaan. Tässä lopuksi kirjavinkki Arnhild Lauvengin kirja ”Huomenna olin aina leijona”, jossa hän kertoo omasta paranemisprosessistaan. Tosin lääkärit olivat sitä mieltä, että diagnoosi oli väärä Voiko skitsofreniasta parantua? – Potilaan Lääkärilehti.
Lähteet:
Duodecim: Onko skitsofrenia perinnöllinen sairaus? https://www.duodecimlehti.fi/duo70570, Uutta skitsofrenia riskitekijöistä https://www.duodecimlehti.fi/duo98743.
Hazell CM, Berry C, Bogen-Johnston L, Banerjee M. Creating a hierarchy of mental health stigma: testing the effect of psychiatric diagnosis on stigma. BJPsych Open. 2022;8(5):e174. doi:10.1192/bjo.2022.578
Käypähoitosuositus: https://www.kaypahoito.fi/hoi35050
Potilaan lääkärilehti: Voiko skitsofreniasta parantua? https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/voiko-skitsofreniasta-parantua/
YLE Areena; Diagnoosien aika – tarvitaanko ADHD- tai autismi-diagnooseja? https://areena.yle.fi/1-78477143
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Onpa sulla melko tuore artikkeli skitsofrenian perinnöllisyydestä eli 30 vuoden takaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä huomio – otin yhden, mikä tuki omia ajatuksia, mitä yritän juurikin muuttaa uusien oivallusten kautta. Katson löytyykö tuoreempaa.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko kuullut SUPER tutkimuksesta? Sen tavoitteena oli tutkia juuri skitsofrenian genetiikkaa, mutta käsitykseni mukaan kovin selviä virhegeenejä ei löydetty.
https://www.superfinland.fi/
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos tästä – luen
Ilmoita asiaton viesti
Luin tuolta SUPER tutkimuksesta genetiikkaan liittyvän artikkelin ”Genetic contribution to disease-course severity and progression in the SUPER-Finland study, a cohort of 10,403 individuals with psychotic disorders” ja siinä tuloksissa summattiin näin tiivistettynä: tutkimus osoittaa, että henkilöillä, joilla on korkea geneettinen alttius skitsofreniaan, on suurempi todennäköisyys siirtyä ajan myötä lievemmästä tai alempaan diagnostiseen luokkaan kuuluvasta psykoottisesta häiriöstä skitsofreniadiagnoosiin. Lisäksi tällä ryhmällä näyttäisi olevan myös hieman kohonnut geneettinen alttius masennukselle verrattuna henkilöihin, joilla skitsofrenia todettiin heti ensimmäisenä psykoottisena diagnoosina. Oli spesifinen tutkimus tälle sairaudelle, mutta siinä ei ollut tietoa varsinaisesti itse sairautta aiheuttavista geeneistä tietoa.
Ilmoita asiaton viesti
Itselleni on psykiatri sanonut, että skitsofreniavanhemman skitsofrenia periytyy lapselle 10 % todennäköisyydellä, kun väestötasolla skitsofrenian todennäköisyys ilman sukurasitusta on 1 %.
Ilmoita asiaton viesti
”Olen hoitanut mielenterveytensä kanssa kamppailevia, henkistä kipua kokevia yksilöitä erilaisia terapeuttisia keinoja hyödyntäen.”
Oletko kohdannut kristittyjä, jotka kärsivät helvetti- ja kadotuspeloista, liittyen myös pelkoon lähimmäistensä helvetillisestä kohtalosta?
.
Kun aikoinaan kuuluin helluntaiseurakuntaan, mielenterveys ja itsemurhaongelmat kuitattiin sillä, että liike vetää puoleensa ongelmaisia ihmisiä.
.
Totta kai vetää, kun luvataan suurella suulla, miten Jeesus pelastaa ja parantaa.
Mitä mieltä olet ongelmasta?
Ilmoita asiaton viesti
Usko tuo lohtua ja turvaa. Seurakunta on erilaisten IHMISTEN yhteenliittymä. Pitää muistaa se, että meillä on niin monta mielipidettä kuin on ihmistäkin. Kristinuskoon ei kuulu ns. taivaspaikan ostaminen ei rahalla eikä hyvillä teoilla. Pelastusta ja parannusta ei voi taata, eikä toinen ihminen sitä voi luvata. Lähtökohtaisesti olemme kaikki pelastetut, kun otamme pelastuksen vastaan. Muuta ihmeellistä kommervenkkiä ei siihen tarvita. Näinhän sitä muistaakseni raamatussakin sanotaan. Usko ei siis kuittaa mielenterveysongelmia. Pitäisin nämä kaksi asiaa erillään. Armo ja anteksianto on usein unohdettu käsite. Jokaisella on oikeus mielekkääseen ja onnelliseen elämään! Kiitos hyvästä kysymyksestä. Laittoi miettimään ja tässä ajatuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Esille nostamiani mielenterveysongelmia ei olisi, mikäli ei olisi keksitty helvettiä harhaanjohtavassa merkityksessä. Kadotus on saatu aikaan väärentämällä kreikan ajallinen tuho merkityksessä ikuinen kadotus. Systemaattisen pirullista.
Kaikki ihmiset pääsevät taivaiseen, koska
”niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.”
Aika huimaa väittää, että Kristuksessa eläviksi tehdyt joutuvat kadotukseen.
Eikä kukaan ole voinut pelastua, koska Jeesus ei ole tullut takaisin pelastaakseen, kansojen tuomio, Mat.25.
Olisiko viisasta kertoa ihmisille, että heitä on opetettu väärin? Varmasti olisi vähemmän mielenterveysongelmia uskovilla, ongelmia, joista uskomattomien ei tarvitse kärsiä. Eikö olekin nurinkurista?
Lukemista illaksi. Hartin teologiaa, joka oli iloinen yllätys. Ehkä valo alkaa viimeinkin loistaa vuosituhantisen pimeyden jälkeen?
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää pohdintaa. Aivovoimistelua asian äärellä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen skitsofreniapotilaan omaishoitaja 24/7. Hoidettavani on monisairas mm. kuulee ääniä ja on neuroottistasoisia pakkotoimintoja. Mukava lukea kirjoitustasi, kun jaat ajatuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Voimia sinulle
Ilmoita asiaton viesti