Psykiatriset diagnoosit stigmatisoivat

Psykiatristen diagnoosien stigmatisointi vaikuttaa laajasti ja on monitahoinen ongelma.  Se koskettaa yksilöitä, perheitä, terveydenhuollon ammattilaisia ja koko yhteiskuntaa.  Ominaista tälle ongelmalle on stereotypiat, ennakkoluulot ja syrjintä, jotka voivat vaikuttaa hoidon viivästymiseen, lisääntyneeseen sairastuvuuteen ja elämänlaadun heikkenemiseen mielenterveysongelmista kärsiville. Mielenterveystietoutta on tärkeä edistää maailmanlaajuisesti, että voidaan ehkäistä nämä stigmatisoinnin vaikutukset yksilöön, perheisiin, terveydenhuollon ammattilaisiin ja koko yhteiskuntaan.

 

Leimautuminen ja leimatuksi tuleminen saattavat aiheuttaa mielenterveyspalveluiden välttelyä. Tämä taas vaikuttaa avun saamisen nopeuteen, joka useimmissa tapauksissa viivästyy tai estyy kokonaan. Viistäytyminen ja avun saamisen estyminen useimmiten pahentavat mielenterveysongelmia ja heikentävät hoidon laatua. Terapeuttisen suhteen luomiseen tulee myös helposti vaikeuksia, jos leimautuminen ja stigmatisointi hankaloittavat tätä.  Hyvä luottamuksellinen hoitosuhde voi jäädä haaveeksi. Kysymyksenä voikin esittää: Miten leimatuminen eli stigmatisointi tapahtuu? Minkälainen dynamiikka siellä on taustalla? (Hazell CM, Berry C, Bogen-Johnston L, Banerjee M.)

Mielestäni taustalla kummittelee vanhakantainen kulttuuri, jossa ihmisiä leimattiin ”hulluiksi”. Tämän päivän ”hullu” ei ole enää entisajan yhteiskunnan ulkopuolelle suljettu sekasikiö, vaikka sisäiset asenteet painavat harteilla kuin tiiliskivet. Näistä asenteista ei ole vielä päästy, vaikka mielenterveyskuntoutujan odotetaan selviävän kuin kuka tahansa. Totta on, että tänä päivänä on paljon hoitoa ja lääkitystä saatavilla, mutta jos sinulla on mielenterveysongelma, et välttämättä saa samantasoista palvelua ja apua esim. terveydenhuollossa tai mm. työllisyyspalveluissa kuin ns. terve yksilö.

Mielenterveysongelmainen voi elää hyvinkin oman näköistä elämää.  En pidä ajatuksesta, että meitä määritellään diagnoosien kautta ja lähtökohtaisesti laitetaan johonkin lokeroon. Jossakin tapauksessa tai jollekin tämä voi myös olla pakenemiskeino. Määritellään itsensä diagnoosin kautta, kun voisi ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestään, oppia uusia keinoja tulla toimeen itsensä kanssa, löytää vertaisryhmiä, joissa voi olla oma itsensä, oppia tuntemaan omaa itseään. Tilanteet riippuvat paljolti siitä, mihin sukupolveen olet syntynyt. Iäkkäämmät ihmiset ovat tottuneet peittämään ja olemaan kertomatta ongelmistaan. Tänä päivänä mielenterveyshaasteet ovat räjähtämässä käsiin ja niistä puhutaan!

Tässä YLE:n podcast tämän päivän muotidiagnooseista ADHD, autismi, ahdistus, masennus jne. Diagnoosien aika – tarvitaanko ADHD- tai autismi-diagnooseja? | Uutispodcast | Yle Areena Podcastin pitäjä on sitä mieltä, että joistakin näistä diagnooseista voitaisiin luopua kokonaan, koska määritelmä tiettyyn diagnoosiryhmään kuulumisesta on erittäin lavea.

Sukupolvien välinen kuilu tulee nyt näkyviin. Ennen  mielenterveysongelmat piilotettiin tai ryypättiin pois. Nyt ei ryypätä, piiloteta. Nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt, mutta tilalle ovat tulleet huumeet.  Mielenterveyshaasteista puhutaan huomattavasti avoimemmin. Siinä, kuin muistakin terveysongelmista, onko tämä sitten hyvä näin?

Elämässäni ja työssäni kohtaan mielenterveyshaasteita kokevia lähimmäisiä koko ajan. Olen hoitanut mielenterveytensä kanssa kamppailevia, henkistä kipua kokevia yksilöitä erilaisia terapeuttisia keinoja hyödyntäen.  Tilanteet vaikuttavat minuun, mutta ennen kaikkea nämä ihmiset ovat rakkaita ja heitä ei tule tuomita heidän diagnoosiensa perusteella. Sisällä voi olla mitä upein ihmisyksilö, joka viestittää omaa herkkyyttään juurikin mielen ongelmalla. Psykologian opiskelu ja terapeuttinen osaaminen ovat auttaneet minua ymmärtämään ongelman juurisyitä.

Mielenterveysongelmat ovat perinnöllisiä sairauksia. Tässä esimerkinomaisesti tietoa yhdestä vakavimmasta mielenterveydenhäiriöstä, skitsofreniasta. Duodecimin artikkelissa kuvataan skitsofrenian perinnöllisyyttä (Onko skitsofrenia perinnöllinen sairaus?). Onhan se perinnöllistä. Ympäristö geenien ohella vaikuttaa taudin puhkeamiseen. Käypähoitosuosituksissa mainitaan genetiikan ja ympäristön lisäksi stressi-alttiusmalli, jossa skitsofrenia puhkeaa siihen alttiilla henkilöillä vuorovaikutuksessa ympäristöstä tulevien stressitekijöiden kanssa (Käypähoito: Skitsofrenia).

Eikä se aina puhkea.  Ihmiselämän lotossa ympäristötekijät ja geenit yhteistyössä muovaavat aivoja. Perinnöllinen alttius skitsofrenialle saattaa tehdä lapsesta herkemmän epävakaan kasvuympäristön ja muiden ympäristöriskitekijöiden vaikutukselle. Nuorilla riskiryhmäläisillä on kohonnut sairastuvuus päihteiden, kuten kannabiksen käytön yhteydessä (Uutta skitsofrenian riskitekijöistä) ja Käypähoito: Skitsofrenia. Sillä tavalla meidän sairaus tai terveys muokkautuu. Jokaisella meistä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Täysin tervettä ihmistä tuskin joukostamme löytyy. Mielenterveys, – sairaus on joustava, liukuva, elävä käsite.

Diagnoosit pahimmassa tapauksessa voivat olla lyömäase, syyllisyys kerääntyy jo ennestään heikoimmalle yksilölle, joka muiden mielestä ansaitsee sen pelkällä olemassaolollaan. Meidän; yksilöiden, perheiden, terveydenhuollon ja yhteiskunnan toiveikkuutta ja turvaa tarvitaan enemmän kuin koskaan! Skitsofreniastakin voi parantua, vaikka lääketiede ei siihen uskokaan. Tässä lopuksi kirjavinkki Arnhild Lauvengin kirja ”Huomenna olin aina leijona”, jossa hän kertoo omasta paranemisprosessistaan. Tosin lääkärit olivat sitä mieltä, että diagnoosi oli väärä Voiko skitsofreniasta parantua? – Potilaan Lääkärilehti.

Lähteet:

Duodecim: Onko skitsofrenia perinnöllinen sairaus? https://www.duodecimlehti.fi/duo70570, Uutta skitsofrenia riskitekijöistä https://www.duodecimlehti.fi/duo98743.

Hazell CM, Berry C, Bogen-Johnston L, Banerjee M. Creating a hierarchy of mental health stigma: testing the effect of psychiatric diagnosis on stigma. BJPsych Open. 2022;8(5):e174. doi:10.1192/bjo.2022.578

Käypähoitosuositus: https://www.kaypahoito.fi/hoi35050

Potilaan lääkärilehti: Voiko skitsofreniasta parantua? https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/voiko-skitsofreniasta-parantua/

YLE Areena; Diagnoosien aika – tarvitaanko ADHD- tai autismi-diagnooseja? https://areena.yle.fi/1-78477143

 

 

Eeva Fredland
Kristillisdemokraatit Tampere

Sosiaali- ja, terveysalan uuden oppiminen, kulttuurikuntouttajan työ ja lapset ovat täyttäneet viimeksi kuluneet vuodet elämästäni. Olen aktiivinen myös politiikassa ja naisjärjestöissä, kuten KD naisissa sekä UN Women naisjärjestössä. Minulle on merkityksellistä yhteiskuntaan osallisena oleminen.

Nyt olen saanut valmiiksi työn ohessa jatko-opintoni, maisterin tutkinnon sosiaalialalla (Master of Social Services - Global Change and community work). Ohessa valmistuin ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Psykologian osaamista ja hyviä mielenterveyspalveluita tarvitaan. Opiskelussa, aivojen vaivaamisessa on se hyvä puoli, että ne pysyvät virkeänä. Suosittelen!

Taiteella ja kulttuurilla voi myös auttaa ihmisiä. Se on sitä, mitä itse olen saanut tehdä työkseni. Autan ihmisiä kulttuurin ja taiteen keinoin. Sosiaalinen yhdessäolo ja mielekäs tekeminen tuovat iloa sairaalaympäristössä ollessa. Keskittyessä yhdessä tekemiseen ajatukset menevät muihin asioihin, kipu sekä pelko selviytymisestä uuden edessä jäävät hetkeksi taka-alalle.

Ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina minua huolestuttaakin mihin hyvinvointimme on menossa mielenterveyspalveluiden osalta. Juurikin henkinen pahoinvointi on asia, johon pitäisi puuttua mahdollisimman pian. Yleensä henkisen jaksamisen laskutilanteissa ihmisellä on ollut jo paljon vastoinkäymisiä ja ne ovat jääneet ratkaisematta.
Silloin ei ole aikaa odotella, vaan hoitoa pitää saada mahdollisimman pian.

Hengellisyys on minulle tärkeä asia ja minusta jokaiselle pitäisi taata mahdollisuus sen harjoittamiseen, kuka ja missä sitten olemmekin. Sairaalassa ja kuntotutumiskeskuksissa tämä mahdollisuus on rajattua, mutta olen voinut tuoda tätäkin näkökulmaa työhöni hyvällä menestyksellä. Havainnot tukevat ajatustani siitä, miten tärkeää on hiljentyä yhdessä hetkeksi - lukea viikon raamatunkohta, laulaa virsi, lukea isä meidän -rukous. Sillä jaksaa taas kummasti eteenpäin. Sairaan ihmisen kohtaamisella ja hänen yksilöllisillä tarpeillaan on merkitystä.

Sosionomi-diakonia opiskelijana yksi harjoitteluni oli Berliinin suomalaisessa seurakunnassa. Saksaan halusin, koska minulle se on entuudestaan tuttu. Olen asunut siellä noin 8 vuotta. Minusta Berliinissä edistyksellistä on kulttuurien, erilaisuuksien yhteensulautuminen. Sain lukea rauhan rukouksen eri uskontojen välisessä tapahtumassa. (Katso video: https://www.youtube.com/watch?v=brPw1ruZoMk)
Kiitos siitä Berliinin suomalaisen seurakunnan papille Päivi Lukkarille. Kokemuksessa parasta oli ystävällismielinen suhtautuminen toinen toisiimme, vaikka edustimmekin eri uskontokuntia.

Nykymaailmassa ei voi liikaa korostaa yhteistyökykyä. Tulisi nähdä sekä yksilön tarpeet, sekä yhteinen hyvä.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu