Syksyn satoa

Tänä vuonna kevät tuli etuajassa, ja sen myötä myöskin syksy. Täällä Toholammilla viime viikon sateiden jälkeen on siirrytty pouta-aikaan. Parissa päivässä koivun lehti on alkanut valmistautua tulevaan.

Ei ole kauaa siitä kun ensimmäiset kimalaiset katselivat mistä löytää sen meden, millä kasvattaa tulevan sukupolven. Raidoistahan se surina alkoi. Kesä tuli rytinällä, ja ensimmäiset pienokaiset kerkesivät hyvin vadelman , mesimarjan ja monen muun puutarhakasvin pölytykseen. Sato on ollut poikkeuksellisen suuri,  ja laadukas. Viimeisetkin puutarhan marjat on kerätty poikkeuksellisen aikaisin. Metsämarjatkin ovat normaalia edellä.

Tänä aamuna katselin varjon puolella ikkunan alla olevia nauhuksia. Lapin nauhus ei siellä ollut vielä täysin lopettanut kukintaansa. Olin jo aiemmin huomannut, että kimalaisilta alkaa siivet, samoin kuin ikä loppumaan.   Mutta nyt oli talitiaisilla pidot. Kymmeniä kimalaisia napattiin tiaisten toiminnan seurauksena niiden ruuaksi. Kaikki jotka eivät liikkuneet syötiin. Käytännössä siis kaikki. Lämpöä oli 4 astetta.

Iltapäivällä kun saavuimme puolukkametsästä homma jatkui. Nyt oli sellaisiakin lintuja, joita en tunnistanut pidoissa mukana. Saanto taisi olla huonompi, kun virkeisiin kimalaisiin linnut eivät uskaltaneet koskea.

Yli seitenkymppiseksi piti elää, ennen kuin tämänkin laatuisen sadonkorjuun pääsi näkemään.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu