Lindtmanin linja palestiinalaisten kansanmurhaan paljastuu Häkkäsen epäluottamusäänestyksessä

Presidentti Juho Kusti Paasikivi muistetaan Suomen historian kenties tiukimpana ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensisijaisuuden puolustajana.
Hänen poliittisen ajattelunsa ehdoton kulmakivi ja ”vanha totuus” oli, että ulkopolitiikka kulkee aina sisäpolitiikan edellä.
*
Paasikivi varoitti jatkuvasti ja ankarasti siitä, että sisäpoliittista irtopisteiden keruuta, puoluepolitikointia tai moraalisia mielenilmauksia sotketaan valtion kovaan turvallisuusintressiin.
*
Erityisesti pienen maan kohdalla sellainen toiminta oli hänen mielestään valtiollisesti vastuutonta ja vaarallista.
*
Paasikiven keskeinen oppi ja kritiikki;
Paasikiven kritiikin ydin ”sisä- ja ulkopolitiikan sotkemisesta” voidaan tiivistää kolmeen pääkohtaan:
*
1.) Tosiasioiden tunnustaminen:
Paasikiven tunnetuin lausahdus oli, että ”kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”.
Valtion turvallisuuspolitiikka ei voinut perustua toiveajatteluun, puolueohjelmiin tai sisäpoliittiseen populismiin, vaan raakaan maantieteeseen ja reaalipolitiikkaan.
*
2.) Puoluepolitiikan eristäminen ulkopolitiikasta:
Paasikivi katsoi, että kun kyse on maan eloonjäämisestä ja puolustusratkaisuista, puolueiden tulisi muodostaa yhtenäinen rintama (konsensus).
Hän inhosi sitä, että eduskuntapuolueet käyttivät herkkäviritteisiä ulkopoliittisia suhteita tai puolustushankkeita sisäpoliittisen taistelun välineinä toisiaan vastaan.
*
3.) Valtiollinen herkkätuntoisuus torjuttava (Staatsräson – valtiointressi):
Jos valtio tarvitsee turvallisuutensa takaamiseksi tiettyä puolustuksellista yhteistyötä tai teknologisia hankintoja (kuten nykykontekstissa Davidin linko -järjestelmää ja sen päivityksiä),
se on Paasikiven logiikalla valtion elinehto,
jota ei saisi vaarantaa sisäpoliittisella horjuttamisella tai moraalisella protestoinnilla.