Puheenvuoro-blogit
Uskoisitko?
Ikätovereistani moni muistaa tv-agentti Maxwell Smartin kysymyksen ”Would you believe…”
Pyysin Matti Suppalan blogissa sellaisia kommentoijia ilmoittautumaan, jotka uskovat, että Jumalan ainoa Poika sikisi Pyhästä Hengestä, nousi kuolleista, astui ylös taivaisiin ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Kukaan ei ilmoittautunut. Ilmeisesti puheenvuorolaisten joukossa ei ole kristittyjä. Annetaan nyt kuitenkin uusi tilaisuus. Kuka aloittaa?
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Tjaa. Itselläni on pieniä vaikeuksia ymmärtää miten joku moderni ihminen pystyy vieläkin uskomaan, että joku ihminen/Jumalan poikanen (josta ei edes ole olemassa mitään historiallisia lähteitä) on oikeasti syntynyt neitsyestä, kävellyt vetten päällä ja noussut kuolleista. Kun sellaista tapahtuu oikeasti vain saduissa ja tarinoissa. (Ja sellaisiahan nyt on oikeasti ollut tuhottoman monia eri maailmanaikoina, niitä Jumalan poikia siis, miksi muuten ei koskaan ketään Jumalan tytärtä?)
Sallittakoon myös tyhmän ja tietämättömän kysyä viisaammiltaan: onko esim. buddhalaisilla, taolaisilla, konfutselaisilla, shintolaisilla sun muilla koskaan ollut yhtään mitään jumalaa? Onkohan heillä kaikilla jotenkin orpo olo, jos vertaavat itseään vaikka hindulaisiin, joilla on jummartaakseni ihan tuhansia jumalia?
Ilmoita asiaton viesti
Eikä tuosta ”Jumalan pojasta” ole kuitenkin historiallista lähdettä? Tai siis henkilöstä joka on saarnannut olevansa tuollainen.
Sinänsä tuo uskontunnustus on hieno siinä mielessä että se on hyvin vanha, satoja vuosia tuossa muodossa. Eli sitä on rituaalisesti lausuttu noin. Siinä mielessä se liittää kristikunnan vanhaan traditioon.
Itse olen ilmiöstä kiinnostunut lähinnä kulttuurihistoriallisesti. Olen kai lähinnä agnostikko.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt en muista oliko Richard Dawkins vai Christopher Hitcens joka on huomauttanut, että ”noina aikoina” ja noilla seuduin on tuomittu kivitettäväksi joku Jeesus-niminen maantierosvo.
Lienee kuitenkin ollut ihan eri henkilö. Ja mitään muita lähteitä ei ainakaan minun tietääkseni ole raamatun uuden testamentin tarinoiden lisäksi.
Tänä päivänäkin planeetallamme ”vaikuttaa” tiettävästi paljonkin Jeesuksia, eniten muistaakseni Brasiliassa ja Venäjän Siperiassa. Uskoo ken tahtoo; ehkä sellainen sopiva minimimäärä seuraajia olisi jotain kaksitoista. Kaikilla ei taida olla niinkään paljoa.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelin joskus teologi Kari Kuulan kanssa asiasta netissä ja sieltä jäi vain mieleen tuo että olisi ollut historiallinen henkilö eli siitä ei olisi kiistaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kai yksi sen ajan kapinallisen kansan suosikeista lienee ollut joku Jesua Nasaretista. Aikalaislähteet eivät kerro, että hän olisi itse väittänyt olevansa jonkun jumalan poika.
Ilmoita asiaton viesti
Itse muistan, että joskus satoja vuosia sitten olisi ollut joku (jonkun irlantilaismunkin) ”löytämä” dokumentti, jossa joku aikansa juutalainen rabbi olisi kertonut tästä Jeesuksesta ja hänen toiminnastaan. Sittemmin Vatikaani julisti ”dokumentin” väärennökseksi, perustuen siihen, että ko. rabbin kertomus oli kovin epäilyttävän positiivinen ja myötäsukainen, ellei suorastaan ylistävä.
Vain löyhästi asiaan liittyen: jokuhan on kai joskus epäillyt, että Elisabeth Rehn olisi aikoinaan hävinnyt presidentinvaalitkin ainakin osittain siksi, että olisi mennyt jossain yhteydessä esittämään epäilyksensä juuri tästä Jeesuksen historiallisesta todenperäisyydestä.
Ilmoita asiaton viesti
…Jumalia lienee satoja ja uskontoja ainakin tuhansia…?
– Ainoat oikiauskoiset tekevät lähtöä Lopelta ja ruuhkauttavat liikennettä sillä seudun. – Ehkä ehtivät tarvita ”Nooan arkkiakin…?”
Ilmoita asiaton viesti
Historioitsijat Yosefus js Tacitus.
Ilmoita asiaton viesti
Heidän kirjoituksensa ovat vanhimpia kunnon lähteitä, mutta Flavius Josefus syntyi vasta vuonna 37 (en ota kantaa siihen, minkä jälkeen) ja Tacitus vasta vuonna 55.
Ilmoita asiaton viesti
No niin. Blogisti ehtikin jo ensin tuossa yllä, mutta pari sanaa minultakin. Se Flavius Josefus (noin vv.37-100 jaa.): Jokin kiistanalainen katkelma. Ja taas vahvoja väärennösepäilyjä. Tacitus Roomassa (noin vv.55-120 jaa.): Kaksi tekstinkappaletta Jeesuksesta ja kristinuskosta vuodelta 116.
Evankeliumitkin kirjoitettu noin vuosina 60-100. Eli käytännössä mitään aikalaislähteitä ei ole olemassa. Ja niin Josefus kuin Tacituskin ovat joutuneet turvautumaan vain ns. toisen käden ”lähteisiin”.
Ilmoita asiaton viesti
Käännösvirhe, jota jatkoi esi-isäni Anders Lizelius, jonka 1700-luvulla suomeksi tekemää käännöstä Raamatusta käytettiin 1930-luvulle saakka.
Sana ”tyttö” on käännetty sanaksi ”neitsyt”.
Ilmoita asiaton viesti
Heprean ”almah” = ”nuori nainen”
Kreikan ”parthenos” = ”neitsyt”, mutta myös ”naimaton nainen”
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Näin telaketju-uskonnottomana en ole oikein koskaan jaksanut ymmärtää, miksi joitain kiinnostaa toisten uskonasiat niin jumalattoman paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Meinasin kirjoittaa saman kommentin, mutta olitkin jo ehtinyt ensin.
En ymmärrä miten jonkun uskominen voi olla jollekin niin punainen vaate, että jaksetaan vaahdota asiasta niin kovalla sykkeellä.
Jotenkin ihan outoa, mutta ilmeisesti tämäkin kuuluu siihen ”meitä on niin moneen junaan” totuuden alle.
Toisaalta se mikä näissä on hauskaa, aika monesti huomaa samojen, joille toisten uskominen on merkittävä asia, nämä muistuttavat jokaisen seksuaalisuuden kuitenkin olevan jokaisen oma asia.
Eikö MOLEMPIEN luulisi olevan jokaisen oma asia.
Ilmoita asiaton viesti
On tietysti mahdollista, että kun kirkossa mumistaan apostolista uskontunnustusta, joku joukossa kajauttaakin, että tämä on yksityisasia. Kertokaa useammin jumalanpalveluksiin osallistuvat, tapahtuuko tällaista.
Ilmoita asiaton viesti
Olikohan nyt vähän kaukaa haettu 🙂
Miten itse tulkitset?
Ilmoita asiaton viesti
Ei ollut kaukaa haettu. Menikö jauhot suuhun, kun pitikin miettiä, mitä merkitsevät yksityinen ja yhteinen?
Ilmoita asiaton viesti
Ei mennyt, ennenkuin nyt…nyt meni….en käsitä kommenttiasi #4392655 ollenkaan.
Siis luin pariin kertaan, pysähdyin ja yritin ymmärtää mitä haet takaa, mutten vaan ymmärrä.
Ilmoita asiaton viesti
Sehän oli rehellinen tunnustus.
Ilmoita asiaton viesti
Voin olla väärässä, mutta usko vaikuttaa joidenkin päättäjien päätösten tekoon, joka koskee myös niitä, jotka eivät usko. Taas seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa en ainakaan ole törmännyt tällaiseen.
Ilmoita asiaton viesti
No sen takia, kun kateus kaivertaa Vuorelaa. Vasemmistolaisten erityisluonteenpiirre. Jos joku tienaa enemmän, rahat on silloin rahattomilta riistetty ja on siksi oikeudenmukaista pois verottaa.
Sama PKR:n kanssa. Jos jollakin järjestelmä toimii ja vasemmistolla ei, tulee sen käyttö kristityiltä kieltää.
Ilmoita asiaton viesti
Minua kiinnostaa vain se, kuinka moni itseään kristityksi kutsuva tietää, mikä se sellainen kristitty on. Aika harva käy kirkossa tunnustuksen kuulemassa.
Ilmoita asiaton viesti
….enkä minä jaksa ymmärtää miten joitain kiinnostaa toisten seksuaalinen suuntaus!
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisen perinteisen ajattelun mukaan uskonto (ja usko) on yksityisasia. Kannatan tätä hyvää perinnettä.
Ilmoita asiaton viesti
Usko on ”yksityinen suojakuori-ja kupla”, joka suojelee ”epähienoilta kysymyksiltä?”
Jos ihminen ilmoittaa näkevänsä pieniä, vihreitä ukkoja, jotka vielä käskevät tekemään outoja asioita, niin silloin ei ”uskovaisella” enää mitään suojakuplaa olekaan-eikä aina vapauttakaan, kun ohjataan piippa-auton kyytiin…?!
Ilmoita asiaton viesti
Juu, olisi epähienoa kysyä oletko välttynyt ko. kyyditykseltä tai vielä vauhdikkaammalta matkanteolta abduktion seurauksena tähän mennessä.
Ilmoita asiaton viesti
Vasta äskettäin olin elämäni ensimmäisen kerran piippa-autossa. Roteva kantasuomalainen tyylikäs blondi oli ratissa ja hentoisempi aasialainen brunette näpytteli vierelläni kännykkäänsä ja valvoi samalla vointiani.
Reipas tumma ulkosuomalainen valkotakki järjesti perillä puhelimeeni laturin johdon ja kärräsi minut sitten kiireesti leikkaussaliin…
…ei tullut jumala eikä jumalat mieleen, kuten ei ole tullut vuosikymmeniin, eikä minulla olisi ollut omaa suoraa puhelinlinjaakaan jumalan luo, kuten esim. Bush-nuorempi kertoi aikoinaan hänellä olleen…ja ilm. olevan vieläkin…?
– Uskonnottomuus ja jumalattomuus oli aikoinaan ”ongelma” eräille kanssaihmisilleni, mutta nyttemmin kun jumalaan uskoo enää vähemmistö suomalaisista, niin ukonnonvapauteen ymmärretään uskonnottomuuden vapauskin.
Aikoinaan minulle vakuuteltiin, että kyllä ne kädet menevät ristiin jumalattomaltakin, kun tosipaikka tulee eteen-ei tullut, eikä mennyt.
Ilmoita asiaton viesti
Mikään tuskin on yhteiskunnallisempaa kuin uskonto. Harva varmaan olisi rakentanut katedraaleja yksityisasioille.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt esim. runsaasti aikoinaan kirkkoja rakennelleet uskonnolliset yhteisöt alkavat olla vaikeuksissa kirkkojensa ja kiinteistöjensä ylläpidon kanssa, mm. kymmenysten maksajien huvetessa.
– Tosin maata ja muutakin maallista vielä löytyy, mutta ”kassavarannoista” on ollut pulaa. Ainakin yksi kirkkorakennus ehti käväistä pakkohuutokaupassakin.
Mm. arkkipiispa on kuitenkin todennut, että kirkko on merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, vielä supistuneenakin.
Ilmoita asiaton viesti
”Mitä minä ajattelen lapsikasteesta?
Uskonko ruumiin ylösnousemuksen?
Entä iankaikkisen elämän?
Ja uskonko, uskonko?
Uskonko?
Voi Jeesus, pitääkö minun kaikki tietää?”
(Blogisti tunnistanee runoilijan, ehkäpä moni muukin.)
Ilmoita asiaton viesti
Runoilijan lapsuudenkoti näkyy ikkunasta. Itse olen järkähtämättä sitä mieltä, että kaiken tietämiseen pitää pyrkiä, vaikka tavoite on tietysti mahdoton. Johonkin jokaisen pitää luottaa: vaikkapa siihen, että Aurinko ei sammunut seitsemän minuuttia sitten. Alustuksessa mainittuihin seikkoihin en usko.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa jaa, en tiedä, laskitko leikkiä, kun sanoit, että pitää pyrkiä mahdottomaan. Ei sadan metrin juoksijankaan kannata pyrkiä valon nopeuteen. Kyllähän jokainen järkevä ihminen tajuaa, että ihmisen tietomäärä on häviävän pieni ”kaikkeen mahdolliseen tietoon” verrattuna.
Esimerkiksi kahdentuhannen vuoden takaiset historialliset tapahtumat ovat asioita, joista emme kovin tarkkaa tietoa voi saada, joten turha siihen pyrkiäkään.
Usko on sitten luottamusta pikemmin kuin tietoa.
Blogitekstissä mainitut asiat ovat osittain sellaista symbolikieltä, että ei nyt ole ihan selvää, mitä niihin uskominen edes tarkoittaisi. Mielenkiintoisempaa voisi olla kysyä, millä tavoin joku kokee ne mielekkäiksi.
Omasta suhteestani niihin totean, että minun jumalani ei vaadi sitoutumista uskonkappaleisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Pitää pyrkiä tietämään mahdollisimman paljon, tai vastaavasti juoksemaan niin nopeasti kuin mahdollista. Molemmissa tapauksissa on tietysti uskottava, että jonkinlainen raja-arvo on olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
”Pitää pyrkiä tietämään mahdollisimman paljon” on elämänohje, jota voi kritisoida seuraavista syistä:
1. Se ei kerro, mihin tiedonhalu pitäisi suunnata. Jos esim. käyttää aikansa urheilutuloksia koskevan tiedon kartuttamiseen, voi jokin tärkeämpi tulla laiminlyödyksi.
2. On paljon tilanteita, joissa muunlainen toiminta on tärkeämpää kuin tiedon kartuttaminen.
Ilmoita asiaton viesti
Voihan sitä päivänsä viettää vaikka miettien asioiden tärkeysjärjestystä. Samaan aikaan joku toinen tekee satasen maailmanennätyksen, kolmas maalaa taulun ja neljäs gravitoi kvanttimekaniikan huomattuaan, että gravitaatiota ei voi kvantittaa 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Muuan toinen runoilijahan sanoi, että ”Sinun täytyy tietää kaikki.” Hänen jatkoajatukseensa suhtaudun hieman epäillen, koska äänitekniikan parissa ikänsä viettäneet tietävät, mitä harmia voi seurata sotkeutumisesta johtoon.
Ilmoita asiaton viesti
Ei siihen tarvitse uskoa, jos ymmärtää mitä psykologinen kehityksellinen rakenteellinen järjestelmä tarkoittaa ja miten se toimii ihmisessä, kun osien välinen yhteys on rakennettu. Ei ole kyse mistään ihmeestä.
Minä voin seurata Avustavan osan toimintaa livenä passiivisena ja voin päätellä milloin olen ollut kokonaan suljettuna ulos tapahtumista. Kristintiedon seuraajat huomaavat samat ilmiöt ja sanovat Pyhän Hengen vaikuttaneen heissä. Sama mekanismi on vain eri tavalla nimetty.
Naapurin Jussi sai lapsen, vaikka ei muista aktista mitään. Oli koko kesän saaressa vaimonsa kanssa, tuli kotiin ja vaimo kertoi olevansa tiineenä. Ei kaikkea tarvitse kokea itse, että sen voisi ymmärtää. Ei meidän tarvitse olla aurinkona taivaalla, että tiedämme sen olemassaolon tai tarvitse itse nähdä universumin laajenemista uskoaksemme siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikestahan voi tehdä naurettavia, jos tahtoa on. Uskontunnustus näyttää naurettavalta, jos sen haluaa nähdä sellaisena. Niin myös se, että maailmankaikkeus on syntynyt siitä kun nupineulan kokoinen piste räjähti tuhannen päreeksi ja sitten kehittyi ihminen kyrmyniska ahvenasta, alikersantti Hietasta lainatakseni
Ilmoita asiaton viesti
Minusta paljon uskomattomampaa on ajatella, että jumala on luonut nuppineulan kokoisen planeetan ympärille tuhansia miljardeja tähtiä ja yli tuhatkertaisen määrän muita taivaankappaleita vain, että me ihmiset täällä yhdellä planeetalla erottaisimme päivän yöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Symbolikieleen on helppo uskoa.
Kyllä Maria sai ihan varmaan Josefilta ihan huokauksen kanssa.
Pietari, omatunto, siellä ”ovella” vahtii sitä katumuksen määrää.
Muu on sitten piispojen runosuonesta, että saisivat kymmennyksensä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei patavanhoillinen ateisti mitään usko. Jos todistetaan panemisen olevan mahdollista niin, ettei itse sitä tiedä, itsellisyysuskoinen väittää ettei Jeesusta ollut olemassakaan.
#MaalitolpatOvatSiirreltäviä
Ilmoita asiaton viesti
Kysyin mitä mieltä tekoäly on
Ihmisen henkinen ja älyllinen kehitys etenee vaiheittain. Psykologit, kuten James Fowler tai Ken Wilber, ovat kuvanneet, kuinka maailmankatsomus muotoutuu ja syvenee elämän varrella.
Varhaisessa vaiheessa usko voi olla kirjaimellista, myöhemmin symbolista, ja joskus kypsässä vaiheessa se yhdistyy kriittiseen ajatteluun ja kokemukselliseen ymmärrykseen.
Tällöin ihminen voi pitää totena asioita, joita ei voi luonnontieteellisesti todistaa – ei siksi, että hän hylkäisi järjen, vaan koska hän ymmärtää, että järjellä ei voi tavoittaa kaikkea inhimillisen olemassaolon syvyyttä.
Siksi kristillisen uskon ydinsanoman hyväksyminen ei ole irrationaalista. Se voi olla osa ihmisen kokonaisvaltaista kehitystä, jossa järki ja sisäinen kokemus eivät ole ristiriidassa vaan täydentävät toisiaan.
Uskossa ei siis ole kyse sokeasta hyväksymisestä, vaan luottamuksesta siihen, että elämässä on syvyyksiä, joita ei voi mitata mutta joita voi ymmärtää.
Siinäpä sitä. Kysymys näyttää olevan kehitysasteesta.
Ilmoita asiaton viesti
Ja lisäksi asiaan vaikuttaa omakohtaiset kokemukset ja havainnot. Minkä itse kokee, sitä ei voi kiistää. Mitä ei voi pois selittää, sen hyväksyy. Vaikka ei uskoisi kertomukseen, voi hyväksyä muiden kokemukset, kun itsekin ne on läpi käynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Me olemme yksi pieni luonnon (luojan) anturi ja jatkumo siinä ajattomassa ja suuressa elon kaaressa, jota ns. luoja kontrolloi ja pitää tasapainossa olipa sen nimi sitten Jumala tms..
Ilmoita asiaton viesti
Yksi kristitty on tähän asti löytynyt: Risto Jääskeläinen. Muut puhuvat omista aiheistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sait vastauksen kysymykseen. Kyllä, uskon siihen, että paha saa palkkansa ennemmin tai myöhemmin. Määritelmillä ja sanoilla kikkailu on wokea.
Ilmoita asiaton viesti
Paha saa usein hiton hyvääkin palkkaa. Tietysti sellaisia tapauksia voi aktiivisesti vastustaa, mutta pitää valita tapaukset hyvin, että voimat riittävät.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki yksijumaliset uskonnot ovat vallankäytön välineitä. Usko hyvyyteen ja kauneuteen, ei kaipaa ihmisen luomia aktoriteettejä tuekseen.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä näkemyksessä piilee narsismin vaara, joten vallan lähde vain siirtyy matalammalle tasolle.
Ilmoita asiaton viesti
Jos mitään jumaluutta maailmassa on, niin eikö silloin ole kaikkialla, myös meissä jokaisessa itsessämme.
Ilmoita asiaton viesti
Esim: Tee lähimmäisellesi mitä toivot itsellesikin tehtävän, esiintyy ”kaikkialla” ja on lainaa Raamatussakin.
Esim. oikeistolaisen, ääri-oikeistolaisen ja arvokonservatiivisen hallituksemme päätökset ja teot heikompia ja vähäosaisempia kanssaihmisiä kohtaan ihmetyttää-erityisesti kristillisten ”siunaamina?”
Ilmoita asiaton viesti
Mutta voi, että se salaisen agentin 99 oli nätti, meidän nuorten poiken päiväuni.
Ilmoita asiaton viesti
Barbara Feldon, syntynyt 12. maaliskuuta 1933.
Ilmoita asiaton viesti
Muistaakseni Voitto Viro Suomen kirkon piispana sai lokaa niskaansa 60-luvun lopulla, kun hän ilmoitti julkisesti, että Marian neitsyydestä ei kannata taittaa peistä, sillä se ei ole keskeinen seikka Raamatun opetuksessa.
Olen taipuvainen uskomaan Maxin aiempana esittämään käännösvirheeseen.
Lisäksi uskon, että Jeesus on ollut historiallinen henkilö, joka on tuomittu kuolemaan kapinallisena. Pontius Pilatuksen osuus tapahtumien kulussa antaa vakuuttavuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Pontius Pilatukset ja Herodekset toki ovatkin totta, joidenkin arvioiden mukaan myös Johannes Kastaja. Mutta tekeekö se myös Jeesuksen hahmon yhtään todellisemmaksi?
Tässä on nyt vain pian viimeiset pari tuhatta vuotta paukutettu koko raamattua totisimmaksi todeksi, ja hyvin on toiminut. Taitavat olla yhä vieläkin länsimaissakin pienenä vähemmistönä he (siis me), jotka eivät Jeesuksen historiallisuuteen usko. (Kun ei ole todisteita, vain tarinoita.)
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan näin. Mutta älköön kukaan tulko minulle väittämään, että apostolinen uskontunnustus ei olisi kristinuskossa keskeistä.
Ilmoita asiaton viesti
Sanottakoon heti alkuun, että olen kirkollisveroa maksava tapakristitty, siis melkeinpä pakana.
Satun juuri lukemaan Nobel-kirjailija José Saramagon romaania Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (alkukielellä, portugaliksi). Siinä kerrotaan Jeesuksen elämäntarina evankeliumien kuvauksien mukaisesti, mutta ateistin näkökulmasta. Teos nähtävästi synnytti aikoinaan jonkinlaisen ”kirjasodan” Portugalissa.
Kirjassa Jeesus pannaan alulle niin, että Joosef pukkaa Mariaa luonnollisella tavalla. Myös Magdalan Marialla on tarinassa merkittävä rooli, ja odotan malttamattomana hänen astumistaan kuvaan nähdäkseni, onko hänellä ja Jeesuksella kenties ollut suorastaan romanttis-eroottinen suhde.
Suosittelen kaikille kirjan lukemista. Se saattaa antaa Raamattu-uskovaisillekin uusia näkökulmia.
Ilmoita asiaton viesti
Mm. jumalan olemassaoloon uskomattomia kirkollisveronmaksajia sanotaan tapa-ja tekouskovaisiksi.
Kirkon jäsenprosentti on tuplasti se mitä, eri selvitysten mukaan jumalaan vielä uskovien suomalaisten prosentti…?!
Ilmoita asiaton viesti
”… sikisi Pyhästä Hengestä, nousi kuolleista, astui ylös taivaisiin ja on sieltä tuleva tuomitsemaan…”
– Uskon tuohon – hmm – hengellisissä yhteyksissä. Kirkonmenoon kuuluvassa yhteisessä tunnustuksessa olen täysin mukana, mutta yksittäisissä netti-, kahvipöytä- tms. keskustelussa kiistän noin voineen tapahtua. Tätä(kin) on sekulaari kristillisyys.
Ilmoita asiaton viesti
Reilu paradoksi, tai sanoisiko osallistumista eri kielipeleihin.
Ilmoita asiaton viesti
”On kahdenlaista ateismia, joista toinen puhdistaa Jumala-käsitteen.
Uskonto lohdutuksen lähteenä on este todelliselle uskolle: sikäli merkitsee ateismi puhdistumista.
Uskoa yhteen Jumalaan, joka kaikessa on totinen, paitsi siinä ettei häntä ole; sillä me emme ole siinä pisteessä missä Jumala on…”
Simone Weil
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen ymmärtänyt niin, että tuo uskontunnustus on sieltä alkukirkon ajalta lähtien merkinnyt sitä, että sen lausuja muitten joukossa yhdessä toteaa ne keskeiset asiat, joihin tämä yhteisö uskoo ja sillä on sitten rajattu pois ne ryhmät, joita pidettiin uskomistensa takia harhaoppisina. Ääriesimerkkinä tästä suuri skisma 1054, mikä jakoi kirkon kahtia. Tarzan-kirjailija Burroughs teki tästä yhdessä kirjassaan pilkkaa, kun eristyneessä laaksossa asui kaksi rappeutunutta heimoa, molemmat kristittyjä, mutta koska olivat eri mieltä apostoli Paavalin silmien ja hiusten väristä, pitivät toisiaan harhaoppisina.
Ideahan on sama muslimeilla, joilla julkinen uskontunnustus on yksi peruspilari, jota uskovan muslimin pitää noudattaa. Muslimeilla vaan tunnustus on lyhyempää sorttia, mikä takaa sen, että se naapuriryhmän kaveri pohjimmiltaan on uskonveli, vaikka olisi eri mieltä Muhammadin perinnöstä.
Ja jos se uskontunnustus kaavan mukaan ääneen kirkossa lausutaan, niin kai sen lausuja tunnustaa uskovansa kyseiset asiat. Ainakin jollain tasolla. Kun siihen tunnustukseen on aikanaan kiteytetty ne opin keskeiset seikat.
Ilmoita asiaton viesti
Hyödyllinen erittely ja muistutus siitä, että muinaiskreikan termejä käännetään usein muille kielille vähän ylimalkaisesti.
Siltä varalta, että asia on epäselvä, täsmennän etten itse usko minkään tai kenenkään lähettäneen mitään tai ketään sovittamaan ihmisten syntejä.
Galakseja on varovaisestikin arvioiden useita satoja miljardeja. Niissä on keskimäärin satoja miljoonia tähtiä. Tähdillä on planeettoja.
Yhdellä planeetalla on ollut eliöitä siinä neljätuhatta miljoonaa vuotta. Ihmisten Homo-suvun ikä on ehkä kolme miljoonaa vuotta.
Ilmoita asiaton viesti