Se työttömän ilmaistyö

Ei ole työttömällä helppoa. Avustuksia leikataan kaiken aikaa, ja karensseja annetaan pienimmästäkin syystä. Päivänkin työkeikka saattaa katkaista korvaukset viikkokausiksi, jopa kuukausiksi. Kun sitten ihminen on saatu ajettua tarpeeksi alas ja selkä seinää vasten rahattomaksi, tekee Kelan virkailija vielä päälle lastensuojeluilmoituksen.

Nyt on sitten uusinta uutta kun politiikot puhuu että kaiken päälle pitäisi vielä tehdä ilmaistyötäkin.

Tietenkin nuo ilmaistyön esittäjät eivät itsekään usko omiin juttuihinsa, mutta onpahan yksi tapa hankkia työttömille karensseja. Kun saa karenssin putoaa toimeentulotuelle eli suomeksi sanottuna valtiolta kunnan rasitteeksi. Vastaavasti toimeentulopuolella uhataan leikata tukea, ellei hae työttömäksi eli siirry kunnalta takaisin valtionelätiksi. Tätä pallottelua on tehty vuosikymmeniä.

Raaka totuus sekin että iso työttömistä on vajaakuntoisia ja käytännössä työkyvyttömiä. Korvauksista onkin tullut yleinen sosiaalituen muoto jonne joutuu jokainen väliinputoaja. Kenellä on paha reuma käsissään ja kenellä vähän viiraa päässä. Juurikin sitä väkeä joka ei saa sairauspäivärahaa mutta ei pääse eläkkeellekään. Tai jos pääsee, Kelan lääkäri kumoaa päätöksen ja jättää kortistoon. Kortistoissa on edelleen kunnon hardcore -tapauksia. Kenellä takanaan aivoverenvuoto ja puhe sujuu jo jotenkuten, kuka pääsee eteenpäin vain rollalla ja kuka muuten vaan yli kuusikymppisen kankea. Uusimmat tapaukset ovat tuolta muualta tulleita: tyystin kieli- ja ammattitaidottomia. Hyväsydäminen virkailija katsoo näitä sitten sormiensa läpi kun tietää että jos evää niiltä korvaukset, ei ne saa rahaa mistään. Tämähän on se puoli johon politiikkojen pitäisi oikeasti puuttua mutta suomiessaan työttömiä ne kyllä tietää että porukan työntäminen eläkkeelle tai jonkun rinnakkaisen tukijärjestelmän luominen työkyvyttömille vasta kalliiksi tulisikin.

Jos on tukijärjestelmä vanhanaikainen ja kehittymätön, niin samaa edustaa politiikkojen päänupit. Puhutaan siis ilmaistyöstä jota politiikot silloin tällöin vaativat. Jokaiselle tulee varmaan mieleen nämä nälkävuosien perushommat risusavotat ja marjanpoiminnat. Kyllähän sen jokainen ymmärtää ettei työttömiä voi panna raivaussahan kanssa metsään, yhtä vähän kun sinne eksymään marjaämpäri käsissään, ellei ensin selvitä vastuukysymyksiä kuka korvaa kun leikkaa sahalla varpaansa irti. Risusavotta mielletään varmaan muidenkin silmissä simputukseksi ja siinä on nöyryyttämisen aspekti. Toisinaan joku politiikko sentään ehdottaa vanhusten ulkoilua tai urheiluseurojen talkoolaista.

Joten puhutaanpa ilmaistyöstä tarkemmin. Jos tämä tulisi itselleni eteen ja työkkärinäijä vaatisi ilmaistyötä niin ensin pitäisi sen kanssa selvittää miten työ määritetään. Noinko ahtaasti?

Jos sanon että voin perustaa vaikka sienestys-blogin niin eikö se ole työtä sekin ja moinen ylläpitää väkisin työkykyäkin koska on samottava metsissä ja mietittävä blogissa sanomisiaan henkisen vireytensä mukaan. Eikö tiedon tarjoaminen ole nimenomaan yleishyödyllisen tiedon tuottamista ja jakamista josta on enemmän hyötyä kuin kantaa jonkun korisjoukkueen pelikasseja. Eikä sen sienestykseen tarvitse jäädä, jokainen on hyvä jossakin.

Tai jos ryhdyn tekemään kirja-arvosteluja? Kaikki kirjakustantajat haluavat näkyvyyttä painoksilleen jotka muuten hukkuvat ylitarjonnan sekaan. Eivät ne tietenkään halua maksaa siitä mitään, mutta saapahan ilmaisen arvostelukappaleen jota sitten riippukeinussa löhötessään lueskelee. Lisäksi siinä on yrityshenkisen työllistymisen mahdollisuus jos kustantajat pitävät ideaa sittenkin loistavana ja alkavat sitä suosia. Siitä voi laskuttaa kirjaa kohden 20-50e /kpl pääasiassa kai siksi, että sanoo siitä jotakin hyvää. Aikaa myöten voi perustaa lukupiirin ja alkaa muillekin hankkia lisätienestiä.

Tai jos perustan pod-castin youtubeen? Hankin sinne vieraaksi itseään tykö tekeviä vaaliehdokkaita ja kuuntelen niitä kohteliaasti. Eikö sekin ole yleishyödyllistä että äänestäjä tietää kenestä on jotakin. Ehkä sekin saa katsojia niin että youtubesta saa mainostuloja ja alkaa hissuksiin elättämään itse itseään.

Näin muutamia esimerkkejä mainiten…

Työkkärinäijän on pakko myöntää että onhan nuo kaikkia hyödyttäviä ja ne voidaan tulkita työksi. Mutta edes ilmaistyö ei toimi noin. Ahtaassa ja näköalattomassa maailmassamme työ mielletään fyysiseksi ja konkreetttiseksi ja tulos ei voi olla henkistä ja vaikeasti mitattavaa. Liiteriin kasattu halkopino on konkreettista mutta tiedon tuottaminen ja jakaminen, yleissivistyksen kohentaminen tai kulttuurinen kehitys etc ei sitä ole koska työn määritys itsessään on vielä liian raakilemainen ja elää juurikin 1800-luvun nälkävuosia. Ja juurikin tuo ajattelun kapeus on tässä se ongelma.