Pakinaa pukkaa yleisen jupinan mukkaan

Alexander Stubb on opettanut meille jotain uutta naapurisuhteista. Aiemmin meillä oli yksi Venäjä ja yksi linja. Nyt meillä on yksi Venäjä, mutta monta takkia.

Ensimmäinen takki on tweed. Se puetaan Washingtoniin mentäessä.

Silloin sanotaan se, mitä seurapiireissä on kohteliasta sanoa. Kuten Washington Postille tammikuussa:

”I think the DNA of Russia is still expansion and imperialism”

Samassa haastattelussa hän muistuttaa, että Putin pitää Neuvostoliiton hajoamista historiallisena vääryytenä ja uskoo Russkiy mir -ajatteluun.

Münchenissä linja kovenee vielä:

”There’s no way in which we should open the door for this Russian fantasy of a new, indivisible security order, where it can do spheres of interest.”

Ja The Economistille kesällä:

”Suomi kokee ”voittaneensa Neuvostoliiton sodassa”.”

Se on sitä arvojohtajuutta. Se lentää hyvin Brysselistä Washingtoniin.

Sitten on toinen takki. Toppatakki.

Se puetaan kun palataan kotiin ja muistetaan maantiede.

”Nothing changes the fact that Russia is — and will always be — Finland’s neighbor”

Sama mies sanoo Chatham Housessa maaliskuussa hyvin rauhallisesti:

”We are approaching the moment when the channels for political dialogue with Russia will need to be opened”

Ja Rovaniemen Arktisessa kohtaamisessa:

”Taloudellinen paine ei Venäjää kaada, koska venäläiset kestävät taloudellista painetta.”

Tweed sanoo että pakotteet ovat ainoa kieli jota Moskova ymmärtää. Toppatakki sanoo että venäläinen kestää. Kumpi on oikeassa? Molemmat.

Ja sitten on vielä kolmas takki. Ystävyystakki.

Tweed-takin mies sanoo senaattori Grahamista varovaisesti:

”I think that with Russia you always have to be on guard and be very careful”

Mutta ystävyystakin mies on jo matkalla Washingtonin hautajaisiin, koska Graham oli ystävä.

Tämä ei ole epäjohdonmukaisuutta. Tämä on Suomen ulkopolitiikan koko oppimäärä samassa henkilössä.

Realismi sanoo: Raja pysyy. Arvopohja sanoo: Älä käännä selkääsi. Ja diplomaatin sydän sanoo: Pidä kaikki takit valmiina eteisessä, sillä koskaan ei tiedä millä säällä joutuu ulos.

Joka säälle ja reissulle on oltava oma takkinsa!