Demarit sittenkin oppositioon jatkokaudelle?

Demareiden ratissa törttöilevän talousgurun, Joona Räsäsen veromoukari, jossa puolue pitää jälleen kättään kansan kukkarossa jo ennen puolueen asemaa paljon vartijana ja yhteisen hyvän jakajana, voi pudottaa pääministeriksi haikailevan Antti Lindtmanin uudelle oppositiokaudelle. Vaikka Siperiavaelluksen kerrotaan opettavan, voi demareiden oppositiotaival olla vielä liian lyhyt siihen, että tahtotila vähäosaisten hyvinvoinnin edistäjäksi palaisi Sanna Marinin (sd) linjalle.

Se miten tähän mennessä on totuttu eduskuntavaalien jälkeen toimimaan ei ole lain vaatima menettelytapa. Kaikilla eduskuntaan valituilla puolueilla on mandaatti aloittaa omat hallitusneuvottelut ja sitten vain katsotaan kuka saa riittävän kannatuksen hallituksen muodostamiseen ja hallitusohjelman työstämiseen. Myös vähemmistöhallitus voi tulla kyseeseen, jos tuleva pääministeri saa jonkun puolueen tuen, mutta joka ei halua olla kokonaisuutena istuvassa hallituksessa.

Hallituksen muodostamisesta sanotaan laissa, että ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan.
Jos ehdokas ei saa vaadittavaa enemmistöä, asetetaan samassa järjestyksessä uusi pääministeriehdokas. Jollei uusikaan ehdokas saa yli puolta annetuista äänistä, toimitetaan eduskunnassa avoimena äänestyksenä pääministerin vaali. Valituksi tulee tällöin eniten ääniä saanut henkilö.
Valtioneuvostoa nimitettäessä ja sen kokoonpanoa merkittävästi muutettaessa eduskunnan on oltava koolla.