Puheenvuoro-blogit
Viikinkipopulismi Tanskassa -lallismi Suomessa?
En ole katsellut tv:stä tai videoilta viikinkiseikkailusarjoja. Kun “Orm Punaisen” lukemisesta on kuitenkin jo aikaa niin ajattelin päivittää tuntumani viikinkiaikaan. Kiinnosti, että onko käsitteelle “viikinkipopulismi” katetta.
Kuuntelin äänikirjoina tanskalaisten SC Pedersenin ja Tonny Gullövin tuoreita viikingeistä kertovia kirjoja. Melkoisia machoja ovat viikingit olleet, se on heti sanottava. Teosten kehyksenä on Tanskan todellinen historia mutta siitä ei teosten kautta saa otetta, teokset keskittyvät tappamisiin, kidutuksiin, raiskakauksiin ja ryöstelyyn. Näistä toimista kuvaukset ovat tarkkoja. Väliin mahtuu tosin vieraiden kansojen, siis ei-danien tai naapurijaarlin ja hänen väkensä verbaalista pilkkaamista ja miehekästä mutta toverillista naljailua asetovereille. Onpa älyllistä toimintaakin juonittelun muodossa ripaus mukana. Miehinen kunto ilmenee aseiden, vastustajien ja naisten käsittelyn tehokkuudessa. Olutta on tietenkin pystyttävä kittaamaan koko ajan, teki sitten mitä hyvänsä. Kyllä näiden teosten parissa aika kuluu ja ehkäpä asenteetkin muokkautuvat haluamaan tätä viihdettä- ja olutta lisää. Arki siinä unohtuu. Saattaa unohtua sekin, että noita kuvattuja vieraiden ihmisten käsittelymetodeja käytetään maailmassa parastaikaa tehokkaaasti.
Väkisin, hetkeksi henkeä vetäessään, tulee verrattua tätä kerrontaa vaikkapa Mika Waltarin, Kaari Utrion ja Artturi Leinosen historiallisiin romaaneihin. Mainitaan nyt keskiajan kuvauksista vaikka Mikael Karvajalka, Mikael Hakim, Vaskilintu ja Hakkapeliitat. Niissä on tietenkin raakaa väkivaltaa mutta niissä ihmiset ovat kokonaisia ja sijoittuvat omissa elämän- ja kehitysvaiheissaan aina johonkin kulttuuriin. Oikea ja väärä erottuvat. Ainakaan sankarit eivät ole puhtaita väkivaltakoneita.
Tanskassa viikinkipopulismi ilmenee viihde- ja matkailuteollisuuden lisäksi myös poliittisena tarjontana. Tanskan kansanpuolue edustaa siellä populismia.
Voisiko Suomessa synnyttää laajaa Lalliin tai Lemminkäiseen nojaavaa väkivaltatarustoa? Kumpikaan ei taida olla historiallisia henkilöitä ja onko Lemminkäinen edes kantasuomalainen mutta kunnon tarustolla saa ihmeitä aikaan. Kunhan ajatuspajat vapautuvat vaalityöstä, niin tässä olisi kannattava työmaa. Osa puolueista saadaan varmasti mukaan.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Lalli on kai nykykäsityksen mukaan taruolento?
Ilmoita asiaton viesti
Niin on mutta haitanneeko tuo?
Ilmoita asiaton viesti
Ei pätkääkään. Ior Bock etsi Väinämöisen hautaa, ei kumma kyllä löytynyt. Uskovaisten Abraham on taruolento, Mooseksesta ei ole varmuutta. Harald Hirmuinen muuten oli Bysantin palkkasoturi.
Ilmoita asiaton viesti
Juutalaisilla ja arabikansoilla ilmeisesti on joku yhteinen kantaisä. Asia on selvitetty DNA-tutkimuksissa. Tiedä häntä, vaikka jokin Aabrahamiin rinnaistettava mies olisi oikeastikin ollut olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo dokkari kannattaa katsoa. Siellä on paljon mielenkiintoista tietoa asiasta.
https://areena.yle.fi/1-68176427
Ilmoita asiaton viesti
Vanhan Testamentin kertomukset Aabrahamiin ja Moosekseen liittyen ovat nykytieteen valossa tapahtuneita asioita kun ymmärretään konteksti. Ajan antama vääristymä ja ”poliittiset” motiivit luoda yhdistävä tarina.
Kertomukset koottiin pakkosiirtolaisuudessa n. 1500 vuotta ensimmäisiä tapahtumia myöhemmin Ne koostuivat Kanaaninmaata asuttaneen kahden eri väestön perimätiedoista.
Pohjois-Syyriasta muuttaneiden amorilaisten, joiden historiasta muodostettiin henkilöhahmo Aabraham. On toki mahdollista että joku johtohahmoista oli Abram.
Toinen kansa oli Arabian niemimaalta myöhemmin tulleet Jahvea palvoneet midianilaiset, jotka henkilöityivät Mooseksen hahmoon. Moosekseen liitetyt kertomukset tapahtuivat todellisuudessa 400-vuoden ajanjaksolla, joten Mooses on jälkikäteen luotu laasti, jolla säilyneet perimätiedon palaset muurattiin yhdeksi lyhyessä ajassa tapahtuneeksi kertomukseksi.
Kansan perimätiedossa säilyneet yksityiskohdat ovat tarkkuudessaan ainutlaatuisia maailmanhistoriassa. Vain kiinalaisilla on kansakuntana vastaavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Blogistanissa on yksi historiantutkija, joka on löytänyt Suomen kunniakkaan historian rauta-aikaisine kuningaskuntineen. Teki niistä elokuvankin. Mahtaisiko häntä saada konsultiksi?
Muutoinhan Suomi soturikansana tunnetaan, jos tunnetaan, lähinnä talvisodasta. Jos potkupallojoukkue joskus pääsee arvokisoihin, voisiko nämä pukea sen ajan univormuihin mainoskuvia varten?
Ilmoita asiaton viesti
Vv 800-1000 tienoille olisi sijoitettava soturikuningas. Nimi voisi olla vaikka Urho. Vaikka Väinämöinen on idempää kotoisin voisi hän olla vaikka ”valtakunnankansleri”. Lalli on Urhon pojanpojanpojanpoika
Ilmoita asiaton viesti
Urho johti Suomen puolustusta ja siksi viikingit eivät koskaan saaneet jalansijaa Suomessa, paitsi ehkä ihan pikkasen Hiittisistä. Nimi viittaa Suomen uskonnon hiisiin.
Mutta tarina tarvitsee kansainväliset mittasuhteet jotta se kiinnostaa ulkomailla. Urhon poika Sisuhan löysi Amerikan samaan aikaan kun veljensä Taisto valloitti Pariisia, minkä germaaninen historiankirjoitus on ominut itselleen.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, että löysimme nuo sankarit.
Näin olemme luoneet tilan, koseptin, jossa olla köllöttelemme sotaisia suuruuden aikoja muistellen ja törkypuheita tuottaen . Jos hankaluuksia ilmenee ovat ne erinäköisten ihmisten syytä.
Ilmoita asiaton viesti
Luulen, että kuninkaiden puute Suomen (ja Karjalan) historiassa johttuu siitä, että ryöstöretkiä voitiin näissä oloissa tehdä pienillä porukoilla. Tanskassa oli toisin, oli lähdettävä merelle. Tämä vaati kalleita laivoja ja isoja porukoita. Tarvittiin johtaja (kuningas), joka kokosi resurssit ja johti yritystä..
Vasta Ruotsin soturikuninkaat tarvitsivat verotuloja ja miehiä ja näin Suomi muodostui. Suomen raja itään oli Novgorodin ja Ruotsin veronkantoalueiden raja. No, väliin jäi verottamattomiakin.
Ilmoita asiaton viesti
No, eihän Suomea ollut vasta kuin 1809.
Ilmoita asiaton viesti