Petite Fleur – introduction to music

Tässäpä kappale, joka istuu lähes soittimelle kuin soittimelle ja kokoonpanolle kuin kokoonpanolle. Joku voi harrastuksesta etsiä lisää vastaavia. Kappaleen virallinen nimi ranskalaisittain on ”Petite Fleur” (suomeksi Pieni kukka ). Se on maailmankuulu jazzklassikko ja instrumentaalisävellys, jolla on rikas historia.

Kappaleen sävelsi vuonna 1952 yhdysvaltalainen jazz-saksofonisti ja -klarinetisti Sidney Bechet , joka vietti uransa myöhemmät vuodet Ranskassa. Alun perin Bechet levytti sen vuonna 1952 Ranskassa.

Todellisen maailmanmaineensa kappale saavutti vuonna 1959, kun brittiläisen Chris Barberin jazzorkesterin klarinetisti Monty Sunshine levytti siitä oman versionsa. Tästä sovituksesta tuli valtava hitti: se on ollut Ison-Britannian listalla kolmantena ja maailmanlaajuisen Billboardin top 10 -joukossa. Pohjoismaissa, erityisesti Ruotsissa, se oli listaykkösenä pitkään.

Sävellys on alun perin instrumentaali, siihen tehtiin myöhemmin myös sanoituksia minkä jälkeen kappaleesta tuli suosittu laulettu chanson monien artistien kuten esimerkiksi Petula Clarkin esittämänä.

Sävelmä tunnetaan herkästä, helposti mieleen jäävästä ja melankolisen kauniista klarinettimelodiastaan.

Koska musiikkimakuni on rahvaanomainen laitan Fender Stratocaster -fanina vain tämän version. Vielä rahvaanomaisemman siitä saa, kun antaa sen kyborgin eli keyboardin esittää sen tangona.

Sitten päivän punavihreä osuus: Luonnon suojelussa ei ole järjen häivää. Luonto on suuri ja iljettävä hirviö. Se on opetettava tavoille. Luonto on voima, joka pitää panna kuriin, puristaa siltä salaisuudet ja valjastaa ihmisen palvelukseen. Siitä on rakennettu koko moderni maailma – padot, rokotteet, lannoitteet, lämmitys. Siinä mielessä olemme opettaneet luontoa tavoille, aika tehokkaasti.

Näköjään sosialismi ja Petteri yrittää kääntää historian pyörää. Vaikka luulisi, että nimenomaan Petterin pitäisi pyörittää sitä oikeaan suuntaan.