Puheenvuoro-blogit
Hyvinvointialueiden määrä on väärä
Hyvinvointialueiden määrästä on kiistelty niin kauan kuin niitä on ylipäätään suunniteltu tulevaksi. Puhutaan siis vuosista. Viimeksi Valtiovarainministeriö ehätti kertomaan, että alueita pitää vähentää. On puhuttu 5-11 hyvinvointialueesta.
Ennen kuin teemme johtopäätöksiä alueiden vähentämisestä, pitää palata aikaan ennen hyvinvointialueita. Uudistukselle asetettiin viisi keskeistä tavoitetta, joista n:o 2 oli ”Palveluiden integraation, saatavuuden ja jatkuvuuden parantaminen”. Kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut tarkentamaan integraation suuntaa, mitä me tarkalleen ottaen integroimme: sosiaali- ja terveyspalveluita toisiinsa vai erikois- ja perustasoa keskenään. On selvää, että kaikkea ei saa kerralla.
Tähän kysymykseen tulee ensin löytää vastaus ja vasta sitten ryhtyä puhumaan seuraavasta hallinnollisrakenteellisesta uudistuksesta. Jos tavoitteena on erikoissairaanhoidon ja pth:n integraatio, viisi yliopistollista aluetta voi olla kovin vähän. Jos taas ajatuksena on irrottaa erikoissairaanhoito muista sotepe-palveluista, on tarpeen muistaa, mistä lähdettiin liikkeelle. Erilliset sairaanhoitopiirit koettiin kalliina laskutusautomaatteina, joihin ei omistajilla eli kunnilla ollut riittävää ohjausmekanismia. Jos rakennamme uudelleen hyvinvointialueet erikoissairaanhoidon ympärille tai erotamme esh:n muista palveluista, onko riskinä saada sama lopputulos kuin viimeksi.
Jos Suomen väestömääriä ja alueiden määrää verrataan muun Euroopan terveys- tai sairaala-alueisiin, ollaan vertailemassa banaaneita omenoihin. Meillä mukana ovat myös sosiaalipalvelut, mikä on itseasiassa hyvin ainutlaatuinen ja kiinnostava ratkaisu. Sosiaalipalveluissa skaalaeduista ei ole samanlaista etua kuin erikoissairaanhoidossa, koska emme voi sijoittaa huostaanotettuja lapsia tai vanhuksia tuhannen ihmisen yksiköihin.
Viikko sitten julkaistussa hyvinvointialueiden tulevaisuutta luotaavassa kirjassani päädyn samaan johtopäätökseen kuin Valtiovarainministeriö: alueita tullaan kyllä yhdistämään. Keskeistä kuitenkin on, mistä lähtökohdista se tehdään. Kun alueita pohditaan yhdistettäväksi on ihan ensin määriteltävä muutoksen tavoitteet: kustannussäästöt, parempi vaikuttavuus, paremmat palvelut vai kustannusvaikuttavimmat palvelut.
Meillä on nyt erinomainen määrä vertailutietoa erikokoisista alueista (suuret, keskisuuret, pienet), niiden hallintomalleista ja kustannuskehityksestä, väestörakenteesta, yliopistolliset versus muut alueet, hyvinvointialueet versus Uudenmaan erillisratkaisu. Näitä alueiden tietoja on siis ryhdyttävä vertailemaan ja sen jälkeen voimme vasta päättää aluemallista tiedolla.
On myös hyvä muistaa, että lähdimme liikkeelle yli 300 kunnasta ja kuntayhtymistä sote-palveluiden järjestäjinä. Nyt meillä on 23 sotepe-järjestäjää eli alle 10 prosenttia alkuperäisestä. Kun siirrymme seuraavaan rakenneuudistukseen, se tarkoittaa ️3-5 vuoden hallinnollista uudistustyötä, arviolta yli miljardin investointia yhdistämisprojektiin järjestelmineen ja uusine rakenteineen sekä merkittävää vuosittaista lisäkustannusta toimintakuluihin johtuen muun muassa palkkaharmonisaatiosta. Lisäksi se tarkoittaa osaamis- ja aikaresurssin kohdentamista hallintorakenteisiin, ei palveluiden kehittämiseen.
Lähtötilanteen tutkimisen lisäksi on mallinnettava yhdistämisten kokonaiskustannukset ja arvioitava niiden pohjalta, onko nykyrakenteen kehittäminen, alueiden tilannekohtainen yhdistäminen vai alueiden laajamittainen yhdistäminen perusteltu ratkaisu vain muutama vuosi edellisen hallintouudistuksen jälkeen. Palveluiden toimivuuden ja vaikuttavuuden, asukkaiden luottamuksen sekä talouden kestokyvyn tulisi olla ratkaisun keskeisimmät lähtökohdat.
Näistä syistä alueiden määrän muutokset on johdettava ainoastaan ja vain tiedolla asetettuun tavoitteeseen peilaten. Sitä ei tule ratkaista olettamuksilla, eikä poliittisella ideologialla.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Määrä on tosiaankin väärä.
Paras määrä hyvinvointialueille olisi nolla. Täysin turha, kallis hallintohimmeli.
Suomessa hallintotasoja tarvitaan tasan kaksi: Valtio ja kunnat. Kuntien lukumäärä voisi olla karkeasti viisi.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan niin, hyvinvointialueita on 0 Suomessa on enää ainoastaan vain pahoinvointialueita joissa mikään palvelu ei toimi edes välttävästi.
Ilmoita asiaton viesti
–
Sanna, ihan oikeassa olet, ja meillähän o l i s i ollut mahdollisuus j o h t a a t i e d o l l a eli nimenomaan (tilasto-)tiedolla Suomen NUTS-suuralueilta:
Ks. alla US Puheenvuoro (17.4.2018):
”Lasse Lehtoselle: sote-profiloinnin tilalle ”palkka tehdystä työstä” -periaate”
”Lasse Lehtoselle, ja toki kaikille muillekin – mitä olisitte mieltä tästä?
Luodaan korvaava vaihtoehto sotepisteytykselle ja -profiloinnille:
Luodaan sellainen sotejärjestelmä maahamme, jossa kaikki sote-toimijat ja sote-palveluja tarjoavat firmat laskisivat vain tehtyjä hoitotoimenpiteitä tietyin yksikköhinnoin ja laskuttaisivat ne sitten omalta maakunnaltaan jälkeenpäin esim. puolivuosittain.
Esimerkkinä näin:
Ajatellaan, että maakunta- ja sote-uudistus olisi jo totta ja tietty sote-toimija (jälj. sote-firma) on tehnyt oman maakuntansa asukkaille (ja kesämökkiläisille*) puolessa vuodessa 350 lonkkaleikkausta. Ko. sama sote-firma samalla puolen vuoden ajalla olisi tehnyt kaihileikkauksia 150 kpl ja flunssapäivystyksiä 500 kpl.
Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen ko. sote-firma laskuttaa omaa maakuntaa 350 kpl:sta lonkkaleikkauksia, 150 kpl:sta kaihileikkauksia ja 500 kpl:sta flunssapäivystyksiä – eli laskuttaa maakuntaa vain tekemänsä hoitotyön mukaan.
Miten tämä olisi mahdollista?
Meidän tulisi siis ensiksi miettiä ja määrittää vain kunkin em. toimenpiteen hinta osaksi yksittäiselle kansalaiselle ns. asiakasmaksuna ja osaksi maakunnille ”hoitomaksuna” ja vieläpä niin, että tasa-arvoisesti huomioon ottaisimme maantieteellisesti pitkänmuotoisen maamme.
Maksaisiko yksittäinen kansalainen omasta lonkkaleikkauksestaan ehkä 150 euroa itse ja loput maksaisi asukkaan oma maakunta sote-firman laskuttaman laskun mukaan? Kaihileikkauksessa yhden silmän kaihileikkauksen asiakasmaksu voisi olla 75 euroa ja flunssapäivystyksessä 15 euroa. (Tämä vain esimerkinomainen esitys).
Jos toimitaan edellä kerrotulla tavalla, niin näin ei tarvitsisi viedä sairastavuutta ja annettuja hoitoja asiakaskohtaisesti henkilökohtaiselle tasolle profiloiden ja sote-pisteyttäen lainvastaisesti asiakkaita. Samalla sote-firmat saisivat antamistaan hoidoista vain niille etukäteen määritellyt ”taksat” osaksi potilaalta itseltään kohtuullisena asiakasmaksuna ja suurimmaksi osaksi hoitomaksuna asiakkaan (ja kesämökkiläisen*) oman maakunnan maksamana.
Tuntuisi ihan maalaisjärkisesti ajatellen niin, että yksittäiselle sote-firmalle ei ole väliä millaisen sairastavuusprofiloinnin omaava asiakas heiltä saa hoitoa, jos ko. sote-firma saa antamastaan hoidosta itselleen sopivan ja sovitun korvauksen.
Ja maakunnan saama hyöty olisi se, että se voisi näin budjetoida ja suunnitella oman maakunnan alueella tapahtuvat hoidot paremmin etukäteen:
Helposti voidaan jo nyt ajaa tilastoista esiin eri terveyden- ja sairaanhoidon hoitotoimenpiteet kunkin maakunnan, kunnan ja hoitolaitoksenkin osalta. Kenenkään tietosuojan alaisia yksilökohtaisia potilastietoja ei tässä kohtaa tarvitsisi käsitellä lainkaan, koska tiedoista ei muodostuisi henkilörekistereitä vaan hoitotoimenpiderekistereitä ja -tilastoja.
Ja oma ehdotukseni on edelleen, että edellä kerrottuun sote-toimintatapaan – ”palkka vain tehdystä työstä” – paras toteutustapa olisi vain viisi maakuntaa, esim. NUTS-suuralueet: Länsi-Suomi (1 380 365), Helsinki-Uusimaa (1 655 624), Etelä-Suomi (1 157 001), Pohjois- ja Itä-Suomi (1 290 651) ja Ahvenanmaa (29 489). Suluissa väestömäärä 31.12.2017.
Ottakaapa rohkeasti kantaa! 🙂
PS. *ns. kaksoiskuntalaisuutta ja sen tuomia oikeuksia ja velvollisuuksia tulisi tässä yhteydessä tuumia vielä lisää… Jospa kesämökkiläiset saisivatkin hoidattaa vaivansa myös omilla mökkipaikkakunnillaan – tasaisiko se markkinoita ja palveluita valtakunnallisesti niin, että myös pienillä paikkakunnilla sotepalvelut säilyisivät? (tekstin tummennukset tässä lisättynä)
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kirsiomp/253925-lasse-lehtoselle-sote-profiloinnin-tilalle-palkka-tehdysta-tyosta-periaate/
Ilmoita asiaton viesti
NYKYINEN SOTEKESKUSTELU LÄHTEE TAAS VÄÄRÄSTÄ PÄÄSTÄ
Tavoitteena ei pidä olla nykyisten 21 alueen jonkinlainen rukkaaminen, vaan otettava kokonaan uusi lähtö puhtaalta pöydältä: Mahdollisimman laadukas hoito mahdollisimman pienillä kokonaiskustannuksilla.
Tavoitteena pitää olla vähemmän hallintoa, parempi tuottavuus ja riittävä hoito kaikille – ei nykyisten organisaatioiden suojeleminen.
Tekoäly muuttaa nyt koko yhtälön. Potilastietojen käsittelyä, kirjaamista, ajanvarausta, diagnostiikan tukitoimia ja resurssien suunnittelua voidaan automatisoida merkittävästi. Jokaisen alueen ei tarvitse kehittää omia ratkaisujaan. Yhteiset järjestelmät voivat vähentää päällekkäistä työtä ja vapauttaa hoitohenkilöstön aikaa potilaille.
Ilman poliittista manipulointia toimiva ChatGPT ehdottaa kahdeksaa varsinaista sote-aluetta näin:
1. Uusimaa – Helsinki, Espoo, Vantaa ja muu Uusimaa.
2. Lounais-Suomi – Varsinais-Suomi ja Satakunta.
3. Sisä-Suomi – Pirkanmaa, Kanta-Häme ja Päijät-Häme.
4. Kaakkois-Suomi – Kymenlaakso ja Etelä-Karjala.
5. Itä-Suomi – Pohjois-Savo, Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala.
6. Keski-Suomi – Jyväskylän ympärille rakentuva alue.
7. Pohjanmaa – Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa.
8. Pohjois-Suomi – Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi.
Ahvenanmaan erityisasema säilyisi.
TYÖNJAKO OLISI SELKEÄ:
Valtio: yksi yhteinen digitaalinen perusrakenne, tekoälypalvelut, tietostandardit, hankintojen koordinointi ja laadun seuranta.
Viisi yliopistosairaalakeskusta: vaativa erikoissairaanhoito, lääketieteellinen tutkimus ja erikoisosaamisen keskittäminen.
Kahdeksan sote-aluetta: palvelujen järjestäminen, rahoituksen käyttö, perus- ja erikoissairaanhoidon yhteensovittaminen sekä sosiaalipalvelut.
Paikalliset palveluyksiköt: terveyskeskukset, neuvolat, vanhuspalvelut, kotihoito ja lähipalvelut.
Ratkaisevaa on, ettei hallinnon vähentäminen merkitse automaattisesti sairaaloiden tai terveyskeskusten sulkemista. Hallinto keskitetään, hoito pidetään mahdollisimman lähellä potilasta.
Kahdeksan alueen malli on perusteltu lähtökohta tarkemmalle kustannus- ja saavutettavuusvertailulle, ei vielä laskennallisesti todistettu optimi. Uudistus pitää toteuttaa vaiheittain ja mitata todelliset säästöt, hoitojonot ja hoidon laatu.
Sote-uudistuksen tärkein kysymys ei ole, montako hallintoa Suomi tarvitsee, vaan kuinka monta hallintoa potilaiden laadukas hoito todella edellyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa riittää yksi valtiollinen terveydenhoitopiiri koko maahan.
Samoin yksi sosiaalipuolen piiri sekä yksi pelastustoimen piiri.
Keskitytään tekemiseen ja lopetetaan organisaatioleikit.
Kullakin näistä em. piireistä yhdet ohjelmat, joista esimerkiksi terveydenhoitopiirille Oululaisten Esko.
Ilmoita asiaton viesti