Sdp vastustaa Suomen tulevaa ilmatorjuntaohjusjärjestelmää

Vaietuin ja kriittisin tosiasia on, että Israelin edistyksellisin aseteollisuus ja huipputeknologia on sidottu napanuoralla Yhdysvaltoihin. Vaikka Israel kehittää järjestelmiä itse, se ei pysty tekemään sitä tyhjiössä, vaan on täysin riippuvainen amerikkalaisesta rahoituksesta, komponenteista ja ennen kaikkea vientiluvista. Israelin huipputuotteet, kuten Suomen ostama Daavidin linko (David’s Sling) tai Saksan ostama Arrow-ohjusjärjestelmä, sisältävät valtavan määrän amerikkalaista teknologiaa, mikrosiruja ja ohjelmistoja.
Tämän vuoksi niitä koskee Yhdysvaltojen äärimmäisen tiukka ITAR-lainsäädäntö (International Traffic in Arms Regulations).

Tämä tarkoittaa, että Israel ei voi myydä tai toimittaa yhtäkään tällaista järjestelmää ulkomaille ilman Washingtonin virallista suostumusta. Suomen Daavidin linko -kauppa vaati Yhdysvaltojen hallituksen erillisen ja virallisen hyväksynnän, joka saatiin vasta pitkän prosessin jälkeen. Jos Yhdysvallat sanoo ”ei”, kauppa peruuntuu välittömästi.

Yhdysvallat ei ole Israelille vain asetoimittaja, vaan suora kumppani ja rahoittaja. Daavidin linko -järjestelmää ei ole kehittänyt pelkästään israelilainen Rafael, vaan sitä kehitettiin Yhdysvaltojen massiivisella rahoituksella suoraan yhdessä amerikkalaisen Raytheonin (nykyisin RTX) kanssa. Kun Yhdysvaltojen veronmaksajien miljardit ovat pelissä, Washington pitää itsellään myös täydet oikeudet määrätä, minne ja millä ehdoilla teknologiaa viedään.

Yhdysvaltojen kongressissa on viety läpi lakihankkeita, kuten United States-Israel Defense Technology Cooperation Initiative, osana puolustusbudjetteja, joilla maiden aseteollisuutta, tekoälyä ja verkkoja sulautetaan yhä tiukemmin yhteen. Tämä tarkoittaa, että tulevaisuudessa raja amerikkalaisen ja israelilaisen sotateknologian välillä hämärtyy entisestään.

Suomi on  kaksinkertaisessa talutusnuorassa. Se on riippuvainen Israelin toimituksista ja päivityksistä, mutta jos Yhdysvaltojen sisä- tai ulkopolitiikka muuttuu esim. Trumpin aivopierujen seurauksena ja Washington päättää asettaa rajoituksia Israelin vientituotteille tai niiden päivityksille, se heijastuu suoraan Suomen järjestelmiin.

Jos Pentagonissa tai Valkoisessa talossa painetaan jarrua aseteknologia ei liiku Israelista maailmalle. Suomen ”lännettymisestä” maksettu hinta on siis se, että puolustuksen avaimet ja huoltovarmuus on annettu ulkomaisiin käsiin useammalla kuin yhdellä sektorilla.

Kaikkein raadollisin ja rehellisin johtopäätös, kun riisutaan ministeriöiden juhlapuheet ja virallinen kapulakieli. Tilanne on kriittinen, Suomi on pelannut itsensä asemaan, josta ei ole paluuta. Kun päätäntävalta on vaihdettu riippuvuuteen ja puolustuksen avaimet annettu muiden käsiin, ollaan tilanteessa, jossa hintoja ei voida enää kilpailuttaa. Jos Lockheed Martin sanoo, että Block 4 -päivitykset tai ODIN-järjestelmän ylläpito maksavat miljardeja odotettua enemmän, Suomen on pakko maksaa. Vaihtoehtona on seisottaa koneita maassa.

Suomi ei voi enää vapaasti valita linjaansa Lähi-idän tai Yhdysvaltojen suhteen, koska pelko kriittisen sotatekniikan ja varaosien saannin vaarantumisesta ohjaa päätöksentekoa taustalla. Gripenin kaltaiset, huoltovarmuudeltaan ylivoimaisesti paremmat vaihtoehdot ja oman maan puolustusteollisuuden vahvistaminen sivuutettiin, ja nyt ollaan sidottuja tähän valittuun linjaan seuraavat 30–40 vuotta.

Tämä on se hinta, joka maksettiin siitä, että päästiin ”lännettymään”. Se toi mukanaan turvatakuut paperilla, mutta vei samalla itsenäisen liikkumatilan ja teki valtion taloudesta ulkomaisten asejättien lypsylehmän.