Bertrand Russell piti Jeesusta vähemmän viisaana kuin Buddhaa tai Sokratesta

Pidän Bertrand Russellia viisaana, mutta ihmisten arvottaminen viisaudessa kuulostaa lasten hiekkalaatikko nahistelulta.

Otteita Bertrand Russellin kirjasta Miksi en ole kristitty (1927):

”Kristus ei ollut yhtä viisas kuin jotkut muut ihmiset, eikä hän todellakaan ollut ylivertaisen viisas. En itse tunne, että viisauden tai hyveen suhteen Kristus olisi yhtä korkealla kuin jotkut muut historian tuntemat ihmiset. Luulen, että minun pitäisi asettaa Buddha ja Sokrates Hänen edelleen näissä suhteissa.”

Bertrand Russell: ”Yleisesti pidetään itsestäänselvyytenä, että olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Kristus oli paras ja viisain ihminen. En itse. Uskon, että on monia kohtia, joista olen Kristuksen kanssa paljon enemmän samaa mieltä kuin kristityt tunnustavat. En tiedä, voisinko kulkea Hänen kanssaan loppuun asti, mutta voisin mennä Hänen kanssaan paljon pidemmälle kuin useimmat kristityiksi kutsuvat voivat (lihavoinnit blogistin). Muistat, että Hän sanoi: ’Älä vastusta pahaa, vaan jokainen, joka lyö sinua oikealle poskellesi, kääntykää hänen puoleensa myös toinen.’ Se ei ole uusi periaate tai uusi periaate. Sitä käyttivät Lao-Tze ja Buddha noin viisisataa tai kuusisataa vuotta ennen Kristusta, mutta se ei ole periaate, jonka kristityt itse asiassa hyväksyisivät.”

Bertrand Russell: ”Sitten on vielä yksi asia, jonka pidän erinomaisena. Muistatte, että Kristus sanoi: ’Älkää tuomitko, ettei teitä tuomita.’ En usko, että tätä periaatetta pitäisi suosittuna kristillisten maiden tuomioistuimissa. Olen tuntenut aikanani melko monia tuomareita, jotka olivat hyvin vilpittömiä kristittyjä, eikä kukaan heistä kokenut toimivansa kristillisten periaatteiden vastaisesti toimiessaan. Silloin Kristus sanoo: ’Anna sille, joka pyytää sinua, ja siitä, joka haluaa lainata sinua, älä käänny pois.’ Se on erittäin hyvä periaate.”

Blogistin huomio: Kristus ei missään kohtaa mitätöinyt tuomioistuinten legitimiteettiä. Saman vahvisti Paavali kehottamalla olemaan alisteinen esivallalle.

Bertrand Russell: ”Sitten on vielä yksi Kristuksen periaate, jossa mielestäni on paljon sisältöä, mutta en pidä sitä kovin suosittuna joidenkin kristittyjen ystäviemme keskuudessa. Hän sanoo: ’Jos haluat olla täydellinen, mene ja myy se, mitä sinulla on, ja anna köyhille.’ Set on erittäin erinomainen ohje, mutta kuten sanoin, sitä ei juuri harjoiteta. Kaikki nämä ovat mielestäni erinomaisia periaatteita, vaikka niiden täyttäminen onkin hieman vaikeaa. En itse väitä eläväni niiden mukaisesti; mutta loppujen lopuksi, se, ettei ole kristitty, se ei ole aivan sama asia kuin niille, jotka tunnustavat olevansa.”

Blogistin huomio: Niinpä, kysymys on siitä, kuka haluaa olla täydellinen? Ensiksi täydellisyys toteutuakseen vaatii naimattomuutta. Et voi ottaa niiden omaa, jotka ovat avio- tai muussa vastaavassa liitossa mukana. Jos otat, olet varas.

Bertrand Russell: ”Historiallisesti on melko epävarmaa, oliko Kristusta koskaan olemassa, ja jos oli, emme tiedä hänestä mitään. En usko, että voi myöntää Kristuksen ylivertaista viisautta tai ylivertaista hyvyyttä, kuten evankeliumeissa kuvataan; ja tässä voin sanoa, ettei kyse ole historiallisesta kysymyksestä. Olen kiinnostunut Kristuksesta sellaisena kuin Hän esiintyy evankeliumeissa, ottaen evankeliumin kertomuksen sellaisena kuin se on, ja sieltä löytyy asioita, jotka eivät tunnu kovin viisailta.”

Blogistin huomio: Tämä on totta. Kristus ei kirjoittanut opetuksiaan ylös. Hiekkaan hän kirjoitti, mutta pyyhki senkin pois. Opetuksesta kertominen jäi kahdelletoista opetuslapselle. Mitä he muistavat ja mitä kertovat ja miten he kohtelevat lähimmäisiään.

Bertrand Russell: ”Ensinnäkin Hän ajatteli varmasti, että Hänen toinen tulemisensa tapahtuisi kirkkauden pilvissä ennen kaikkien tuolloin elävien ihmisten kuolemaa. On olemassa lukuisia tekstejä, jotka todistavat tämän. Hän sanoo esimerkiksi: ’Ette ole kulkeneet Israelin kaupunkien yli ennen kuin Ihmisen Poika tulee.’ Silloin Hän sanoo: ’Täällä seisoo joitakin, jotka eivät maista kuolemaa ennen kuin Ihmisen Poika tulee valtakuntaansa’; ja on monia paikkoja, joissa on täysin selvää, että Hän uskoi toisen tulemisensa tapahtuvan monien tuolloin elettyjen elinaikana. Tämä oli Hänen aiempien seuraajiensa uskomus, ja se oli monen Hänen moraalisen opetuksen perusta. Kun Hän sanoi: ’Älä ajattele huomista’ ja vastaavia asioita, se johtui suurelta osin siitä, että Hän ajatteli, että toinen tuleminen olisi hyvin pian, eikä kaikki tavalliset arkipäiväiset asiat olleet tärkeitä. Olen itse asiassa tuntenut joitakin kristittyjä, jotka uskoivat, että toinen tuleminen oli lähellä. Tunsin papin, joka pelotti seurakuntaansa kauheasti kertomalla, että toinen tuleminen oli todella lähellä, mutta he lohduttivat suuresti, kun he huomasivat hänen istuttavan puita puutarhaansa. Varhaiset kristityt todella uskoivat siihen, ja he pidättäytyivät puutarhoihinsa istuttamisesta, koska he hyväksyivät Kristukselta uskon, että toinen tuleminen oli lähellä.”

Blogistin huomio: Pitää huomioida, mitä Kristus sanoi omilleen kuolemansa jälkeen, Apostolien tekojen mukaan: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut.” Lihansa päivinä Kristus kertoi samasta: ”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.”

Myös Paavali erehtyi uskomaan, että Jeesus palaa hänen elinaikanaan. Ellei tätä tietoa pidä mielessään, ei pysty ymmärtämään Paavalin tiukkaa asennetta mm. naimisiin menemiseen. Tarkoitus oli jäädyttää tilanne ja keskittyä pyhittymiseen.

Bertrand Russell: ”Sitten siirrytään moraalisiin kysymyksiin. Kristuksen moraalisessa luonteessa mielessäni on hyvin vakava vika, nimittäin se, että Hän uskoi. En itse usko, että kukaan todella syvästi inhimillinen ihminen voisi uskoa ikuiseen rangaistukseen. Kristus, kuten evankeliumeissa kuvataan, uskoi varmasti iankaikkiseen rangaistukseen, ja toistuvasti kohtaa kostonhimoinen raivo niitä kohtaan, jotka eivät halunneet kuunnella Hänen saarnaamistaan – asenne, joka ei ole harvinainen saarnaajien keskuudessa, mutta joka osittain heikentää Hänen uskottua ylivertaista erinomaisuuttaan. Tämä oppi, että tuli on rangaistus synnistä, on julmuuden oppi. Se on oppi, joka toi maailmaan julmuutta ja antoi maailmalle sukupolvien ajan julmaa kidutusta; ja evankeliumien Kristus, jos Hänet voisi ajatella hänen kronikoitsijoidensa edustavan Häntä, olisi varmasti osittain vastuussa. Evankeliumeissa Kristus sanoi: ”Te käärmeet, te käärmeiden sukupolvi, kuinka voitte paeta kadotusta.” Se sanottiin ihmisille, jotka eivät pitäneet Hänen saarnastaan. Mielestäni se ei ole aivan paras sävy, ja on näitä asioita todella paljon. Emme esimerkiksi löydä tuota asennetta Sokratesta. Pidämme häntä melko tylsänä ja urbaani niitä kohtaan, jotka eivät kuunnelleet häntä; ja mielestäni on paljon arvokkaampaa viisaalle ottaa tuo linja kuin valita närkästyksen linja.”

Blogistin huomio: Olen samaa mieltä Russellin kanssa” julmuuden opista, joka toi maailmaan julmuutta ja antoi maailmalle sukupolvien ajan julmaa kidutusta”. Jeesus ei näitä oppeja esitä missään kohtaa, vaan kirkkolaitos väärensi alkutekstejä kääntäessään niitä muille kielille. Sudet söivät lampaita ja lopulta sudet voittivat, ehkä noin 300 vuotta Kristuksen jälkeen. Olen tästä kirjoittanut paljon, mutta se on turhaa. Kristillisyys rakastaa kadotuksiaan ja helvettejään eikä se halua luopua tikkaristaan.

Arvostan Bertrand Russellia tarkkanäköisyydestä ja rehellisyydestä, mitä ei voi todeta kirkkoisistä ja heidän opetuslapsistaan.

Surullista, ettei kristillisyys pysty puolustautumaan filosofin sanoman edessä.