Berliinin demareiden äänistä suli 60 prosenttia 20 vuodessa – taustalla valtava asuntokriisi

Euroopan ensimmäisenä sateenkaaripormestarina maailmanmaineeseen noussut sosialidemokraattinen juristi Klaus Wowereit (SPD) onnistui vuonna 2001 murtamaan CDU:n neljännesvuosisadan kestäneen valtakauden Berliinissä ja nostamaan demarit kaupungin suurimmaksi puolueeksi ja 30 %n kannatukseen, mikä kesti koko hänen 14 -vuotisen pormestarikautensa. Hän markkinoi Berliiniä tunnuksella ”köyhä, mutta seksikäs”.

Wowereit keksi ideansa markkinoidessaan kaupunkinsa mahdollisuuksia lausahduksella ”poor, but sexy” brittiläisille talouselämän vaikuttajille Lontoossa heti aloitettuaan pormestarina. Hänen viestinsä oli, että Berliini oli pahasti velkaantunut ja taloudellisesti kuralla, mutta samalla nuorekas, vapaa, kulttuurisesti kiinnostava sekä investointimahdollisuuksia täynnä oleva kaupunki.

Julkisesti hän lanseerasi sloganinsa Focus Moneyn haastattelussa marraskuussa 2003  sanoen ”olemme kyllä köyhiä, mutta silti seksikkäitä.” Köyhyys viittasi siihen, että Berliinin velka oli 45 miljardia euroa ja kaupunkiin oli julistettu ”äärimmäinen taloudellinen hätätila.” Wowereit käänsi taloudellisen heikkouden poliittiseksi brändiksi: Berliini oli halpa, kehittyvä, nuorekas, kokeileva ja kulttuurisesti erittäin vetovoimainen.

Wowereitin suuruus oli, että hän kykeni yhdistämään sosialidemokratian, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja liberaalin kaupunkipolitiikan. Maailma kiinnostui Berliinistä. Kaupungista tuli kansainvälisen kulttuurin, yöelämän ja uudenlaisen urbaanin elämäntyylin symboli.

Wowereitin menestys synnytti paradoksin.

Berliini alkoi vaurastua. ”Sexy, aber nicht mehr so arm”, Saksan media kirjoitti. Kaupungin väestö kasvoi, uusia yrityksiä syntyi ja kaupungista tuli yksi Euroopan merkittävistä startup- ja kulttuurikeskuksista.

Samalla asuntojen hinnat ja vuokrat nousivat jyrkästi.  Nykyisin 85 %:a berliiniläisistä asuu vuokralla, ja vuokrat ovat  kaksinkertaistuneet siitä, kun Wowereit jätti pormestarin viran.

Siksi sunnuntaina päättyneen Berliinin vaalitaistelun keskeisin asia oli asuminen. Vuokrien nousu, asuntopula ja kaupungin kallistuminen. Siksi äänivyöryn saaneen  vasemmistopuolue Linken pormestariehdokas Elif Eralp kertoi kampanjassaan etsineensä perheensä kanssa pitkään isompaa asuntoa ja sanoi:

”Pystyn maksamaan 1 500 euroa. Monilla berliiniläisillä ei ole siihen varaa. Mutta tällä hetkellä asuntomarkkinoilla sekin on jo vaikeaa.”

Kaupungilla menee hyvin, mutta kaupunkilaisilla huonosti. Siksi Linke teki asumisesta kampanjansa ytimen.

Historian surkein vaalitulos

Berliinin demareiden vaalitulos sunnuntaina oli katastrofaalinen. Täydellinen romahdus. SPD:n historian huonoin tulos Berliinissä liittotasavallan aikana.

SPD:n asema on murentunut Wowereitin jälkeen vähitellen. Vuonna 2016 se putosi jo 21,6 %:Iin, mutta pysyi suurimpana. Vuonna 2021 SPD sai vielä 21,4 %:a ja muodosti jälleen hallituksen. Vuonna 2023 se putosi 18,4 %:iin ja joutui CDU:n apupuolueeksi osavaltiohallitukseen. Nyt kannatus romahti 12,1 %:iin ja puolue putosi viidenneksi.

SPD menetti äänestäjiä niin oikealle kuin vasemmalle. Eniten Linkelle, 36 000 äänestäjää. Sitten CDU:lle, 13 000 äänestäjää. AfD:lle meni vain 8000 äänestäjää.

Linke imi Vihreiltä vielä paljon enemmän: 51 000 äänestäjää. Linke sai taakseen myös valtavasti viime vaaleissa äänestämättä jättäneitä.

SPD:n kannatus on vuodesta 2006 leikkaantunut suhteellisesti 61 %:a. Toisin sanoen vuoden 2006 demarikannatuksesta on jäljellä enää 39 %:a.

Linke vei SPD:n paikan nuorten puolueena

SPD oli Wowereitin johdolla erittäin vahva alle 35 -vuotiaiden kannatuksessa vuoden 2006 vaaleissa. Sitä äänesti 36,8 %:a 18–24-vuotiaista ja 31,4 %:a 25–34-vuotiaista.  Koko äänestäjäkunnassa puolueen vaalitulos oli 30,8 %:a.

Vuonna 2026 tilanne on kääntynyt täysin päinvastaiseksi. Infratest dimapin vaalipäivän analyysi näyttää SPD:n erityisen heikoksi nuorissa ikäryhmissä: 16–34-vuotiaiden ryhmässä Linke oli selvästi suurin puolue ja SPD:n kannatus jäi matalaksi.

Äänestäjien kuva Berliinin demareista on karu.

Vaalien alla tehdyn mielipideluotauksen (infratest dimap 20.9. 2026) mukaan 71 %:a berliiniläisistä katsoo, ettei SPD ole enää selkeästi palkansaajan puolella. 69 %:a katsoo demareiden menettäneen otteensa tavallisen ihmisen ongelmista ja 69 %:a  näkee demareiden luvanneen ennen liittopäivävaaleja paljon, mutta pitäneen lupauksistaan vain vähän. 52 %:n mielestä SPD on liian jakautunut hallitakseen Berliiniä. 46 %:n mielestä demarit ovat hallinneet jo tarpeeksi kauan Berliinin senaatissa eli osavaltiohallituksessa ja joutavat oppositioon.

Voiko puolueella mennä enää huonommin?

Asuminen äänestäjien huoli yli kaiken

Vuokra-asumisen kriisi on ollut Berliinin vaalitaistelun ykkösaihe ja suurin äänestyskäyttäytymisen selittäjä nyt jo kaksissa vaaleissa. Maahanmuuton ja sisäisen turvallisuuden kysymykset ovat jääneet kauas sen taakse.

Ennen vaaleja julkaistussa BerlinTrendissä 32 %:a berliiniläisistä nimesi asumisen ja vuokrat tärkeimmäksi poliittiseksi ongelmaksi. Seuraavina olivat kaukana takana maahanmuutto ja pakolaisuus 10 %:a, sisäinen turvallisuus ja rikollisuus 9 %:a sekä liikenne ja liikkuminen 8 %:a.

Maahanmuutto ei ole pääkaupungissa  kenties muodostunut samalla tavalla uudeksi ongelmaksi kuin kaupungeissa, joissa se on ollut nopeampi ja näkyvämpi muutos. Berliinissä oli vuoden 2025 puolivälissä 41,7 %:lla väestöstä maahanmuuttotausta. Tästä 24,9 %:a oli ulkomaan kansalaisia 16,9 %:a oli Saksan kansalaisia mutta maahanmuuttotaustaisia (joilla oli äänioikeus).

Berliinissä siis lähes joka viides äänioikeutettu on maahanmuuttajataustainen. Maahanmuutto ei ollut berliiniläisten enemmistölle tärkein vaalikysymys, mutta se oli erityisen tärkeä AfD:n kannattajakunnalle tässäkin osavaltiossa.

SPD:llä on ollut pirstoutunut suhde maahanmuuttotaustaisiin äänestäjiin. Vuonna 2025 julkaistussa  laajassa tutkimuksessa SPD oli turkkilais- ja venäläistaustaisten saksalaisten keskuudessa selvästi vahvin puolue. Sen sijaan puolalaistaustaisilla ja entisen Neuvostoliiton alueelta tulleilla Spätaussiedler- taustaisilla AfD oli vahvin.

Kuka saa enää asua Berliinissä?

Mitä Berliinin asuntomarkkinoilla on tapahtunut SPD:n luisun aikana?

Wowereitin aikana Berliinin halpuus oli osa kaupungin vetovoimaa. Berliinin vuokrat olivat eurooppalaisittain edullisia.

Nyt kyse on kysynnän ja tarjonnan pitkäaikaisesta epätasapainosta. Berliini kasvoi nopeasti Wowereitin kauden jälkeen. Kaupunkiin muutti paljon uusia asukkaita, mutta asuntoja ei rakennettu samaa tahtia. Seurauksena on krooninen asuntopula. Uutiskanava ZDF:n mukaan Berliinissä tarvitaan vähintään noin 20 000 uutta asuntoa vuodessa.

Berliinin on erittäin vahvasti vuokralaisten kaupunki: noin 1,8 miljoonaa asuntoa on vuokra-asuntoja.

Vuokrat ovat nousseet voimakkaasti. Kun asuntoja on niukasti, vuokranantajien asema vahvistuu. Erityisesti uusia asuntoja etsivät joutuvat maksamaan huomattavasti enemmän kuin pitkään samassa asunnossa asuneet.

Myös vanhoilla vuokra-asukkailla on ongelma.  Kun vuokrat ja asumisen kustannukset nousevat, pienituloiset ja keskiluokkaiset asukkaat joutuvat yhä vaikeampaan tilanteeseen. Pystyykö nykyinen asukas pysymään omassa kaupunginosassaan?

Seuraava esimerkki kuvaa Berliinin muutoksen mittakaavaa, jonka tavallinen asunnonhakija kohtaa.

Wowereitin tullessa valtaan vuonna 2001 60 neliön asunnon keskimääräinen vuokra oli 248 euroa kuukaudessa. Jos sama asunto hinnoiteltaisiin vuoden 2025 keskimääräisen uuden vuokra-asuntoilmoituksen mukaan, vuokra olisi 947 euroa kuukaudessa.

Mitä SPD teki vallassa?

SPD on ollut Berliinin osavaltiohallituksessa eli senaatissa yhtäjaksoisesti kesäkuusta 2001 lähtien. Siis Wowereitin kaudesta alkaen. Se on ollut hallituksessa neljännesvuosisadan, mutta hallituksen johdossa enää vuoteen 2023 asti.

Ei ihme, että berliiniläiset saattavat yhdistää asuntokriisin puolueeseen, joka on  ollut vallankahvassa koko kriisin ajan.

Jo vuoden 2023 vaalien yhteydessä 38 %:a berliiniläisistä katsoi ennen kaikkea SPD:n olevan vastuussa asuntopulasta. Samassa tutkimuksessa kuitenkin 21 %:a katsoi, että SPD:llä oli puolueista parhaat edellytykset tuottaa kohtuuhintaisia asuntoja. Puolueeseen kohdistui sekä vastuuta että odotuksia.

Näissä vaaleissa SPD:n pormestariehdokas Steffen Krach joutui myöntämään, ettei puolueen asettamaa 20 000 uuden asunnon vuosittaista tavoitetta  ole saavutettu. Lisäksi SPD on vuodesta 2021 lähtien pitänyt hallussaan Berliinin rakennus- ja asuntopolitiikan ministerin, Bausenatorin, salkkua.

Vielä vuoden 2023 vaaleissa berliiniläiset siis sälyttivät SPD:lle sekä vastuuta että odotuksia vuokra-asumiskriisin ratkaisemisessa. Viime sunnuntain vaaleissa he ilmeisimmin sälyttivät puolueelle enää pelkkää vastuuta kriisistä. SPD:n aika asumiskriisin ratkaisijana on mennyt ohi äänestäjien mielestä.

Forschungsgruppe Wahlenin ennen sunnuntain vaaleja tekemässä kyselyssä kysyttiin berliiniläisten mielipidettä puolueiden asiantuntemuksesta asumisasioissa. Kuinka moni piti puoluetta pätevänä asumisasioissa? Tulos oli: Linke 30 %, CDU 12 %, SPD 11 %, AfD 6 %, Vihreät  4 % ja BSW 2 %.

Eli SPD jäi tässä kysymyksessä kolmanneksi CDU:n jälkeen — ja 19 prosenttiyksikköä Linken taakse.  Äänestäjät antoivat sunnuntain vaaleissa selkeän tuomion CDU:n ja SPD:n senaatin asuntopolitiikalle.

Välineinä vuokrajarru ja vuokrakatto

SPD on kuitenkin yrittänyt.

Saksassa on muitakin suurkaupunkeja, joita on koetellut vuokra-asumisen kriisi. Maassa on yritetty ratkaista ja lieventää kriisiä kahdella välineellä.  Mietpreisbremse (vuokrajarru) rajoittaa vuokran nousua, Mietendeckel (vuokrakatto) asettaa vuokrille ylärajan ja voi jäädyttää niiden tason.

Vuokrajarru on Saksan liittovaltion lainsäädäntöön perustuva järjestelmä, jolla rajoitetaan uusien vuokrasopimusten vuokrankorotuksia erityisen kireillä asuntomarkkinoilla. Pääsääntöisesti uusi vuokra saa olla enintään 10 prosenttia alueen vertailuvuokraa (ortsübliche Vergleichsmiete) korkeampi. Vuokrajarru ei jäädytä vuokria, vaan hidastaa niiden nousua.

Mietendeckel eli vuokrakatto on paljon voimakkaampi toimenpide. Sillä tarkoitetaan vuokrien asettamista lakisääteiseen enimmäistasoon ja vuokrien korotusten rajoittamista tai jäädyttämistä.

Vuokrien noustessa Wowereitin kauden jälkeen Berliinin SPD käytti liittovaltion mahdollistamaa vuokrajarrua sekä kunnallisen asuntotuotannon lisäämistä. Merkittävä käänne tapahtui vuonna 2020, jolloin Michael Müllerin (SPD) johtama SPD:n, Linken ja Vihreiden senaatti määräsi Berliiniin vuokrakaton. Sekä kunnallisten että yksityisten asuntojen vuokrat jäädytettiin viideksi vuodeksi. Jäädyttäminen koski 90 %:a Berliinin vuokra-asunnoista.

Saksan perustuslakituomioistuin kuitenkin kumosi Berliinin vuokrakattolain vuonna 2021, koskei osavaltiolla ollut toimivaltaa säätää sitä.

Paradoksi: Scholz olisi voinut mahdollistaa Berliinin vuokrakaton

Kun vuokrakatto oli kaatunut, Berliinin SPD ja Vihreät alkoivat välittömästi ajaa ns.  Länderöffnungsklauselia, jonka perusteella Berliini saisi säätää omilla, erityisen vaikeilla asuntomarkkinoillaan oman vuokrakaton. Kirjoitin tästä ja Berliinin vuokrakaton kaatumisesta Uuden Suomen blogikirjoituksessani 5 vuotta sitten.

Ne saivat tukea SPD:n kansleriehdokkaalta Olaf Scholzilta, joka lupasi vuonna 2021, että säätäisi kanslerina Mietenmoratoriumin, jossa kireillä asuntomarkkinoilla vuokrat saisivat viiden vuoden ajan nousta vain vähän. Se olisi käytännössä avannut Berliinille mahdollisuuden yrittää uutta vuokrakattoa. SPD:n varapuheenjohtaja, berliiniläinen Kevin Kühnert uhosi julkisuudessa: ”SPD tekee parlamenttivaaleissa 26. syyskuuta vuokra-asujille selkeän tarjouksen: seuraavassa liittohallituksessa haluamme jäädyttää vuokrat kaikilla alueilla, joilla vuokra-markkinat ovat ylikuumentuneet,”

Vaalit voitettuaan Scholz oli kuitenkin tilanteessa, etteivät SPD ja Vihreät olisi kyenneet muodostamaan enemmistöhallitusta ilman FDP:tä, joka vastusti vuokrakaton mahdollistamista. FDP:n onnistumiseksi hallitusneuvotteluissa kuvattiin tuolloin että SPD:n ja vihreiden pidemmälle menevät vuokrakattoa koskevat vaatimukset jäivät pois hallitusohjelmasta.