Eduskunnan valvoma Yle on oleellinen osa Suomen demokratiaa

Eduskunnan valvoma Yle on oleellinen osa Suomen demokratiaa

# 100 vuotta täyttävän Ylen tehtävistä on käyty näinä päivinä keskustelua. Yleisesti Ylen nykyroolia pidetään tärkeänä. Perussuomalaisten kansanedustaja Kaisa Garedew kuitenkin esittää, että, Yle jaettaisiin verorahoitteiseen yhteiskunnalliseen puoleen ja markkinarahoitteiseen viihteelliseen sisaryhtiöön.

Kevyimmän viihteen asemasta voi keskustella. Miten silloin kävisi Euroviisujen? Mutta sinfoniaorkesterin ylläpito ja musiikin tarjonta radion ja television välityksellä kaikelle kansalle on Ylen perustehtäviä. Samoin lastenohjelmat ovat Ylelle tärkeää aluetta.

Entä sitten urheilukilpailut? Monien suurkisojen esitysoikeuksien saaminen kysyy runsaasti rahaa, jota voisi olla vaikea hankkia muualta kuin Yle-veroilla. Näistä asioista kävi radiossa keskustelemassa Johanna Törn-Mangs, Ylen Kulttuuri- ja asiayksikön vastaava päätoimittaja.

# Ylen tehtävistä on käyty keskustelua laajasti. Ilman muuta on selvää, että Ylen kaltainen yhteiskunnallisista asioista monipuolisesti ja vapaasti keskusteleva mediatalo on yksi oikean demokratian perusedellytys. Ellei kaikkien puolueiden valvonnassa olevaa mediataloa ole, keskustelu jää eri puolueiden äänenkannattajien vastuulle.

Mutta nykyään kaikilla puolueilla ei ole enää taloudellisia edellytyksiä omiin ja laajalle leviäviin äänenkannattajajulkaisuihin. Niinpä tiedonvälitys uhkaa jäädä suuren rahan ylläpitämien julkaisujen varaan. Se on suuri vaara demokratian toteutumiselle. Hyvänä esimerkkinä on nyky-Yhdysvallat.

Ylen on tarjottava tasapuolisesti mahdollisuuksia eri puolueiden näkemyksille.  Siitä ei missään tapauksessa saa tulla istuvan hallituksen sylikoira. Sen on uskallettava arvostella myös päättäjiä ja valvottava poliitikkojen toimia vahtikoiran tyyliin, haukuttava, jos jokin menee pieleen.

#  Ylen on myös kaikin voimin pyrittävä torjumaan liikkeellä olevaa virheellistä tietoa ja propagandaa. Tutkiva journalismi on vaativa ja tärkeä ohjelma-alue. Ylen on myös seurattava omin voimin maailman tapahtumia eri puolille sijoitettujen kirjeenvaihtajien voimin.

Tärkeää on myös Suomen näkökulman tarjoaminen tärkeillä maailmankielillä englanniksi, venäjäksi ja madollisesti espanjaksi, kiinaksi ja arabiaksi. Näinä Ukrainan sodan aikoina on erinomainen asia, että Ylellä on venäjänkielinen ohjelmapalvelu.

Olin tuottajana panemassa alulle Ylen venäjänkielistä palvelua vuodesta 1990. Olen myös asunut Australiassa ja todennut, miten tärkeitä omakieliset ohjelmat ovat ulkosuomalaisille.

# Ylen 100-vuotispäivä 9.9. siis lähestyy. Näinä päivinä kaksi minun vahvasti arvostamaani suomalaista elokuvaa on näytetty. Sunnuntaina 30.8. katsoin taas liikuttuneena Hannu Lemisen ohjaaman Max Ophülsin aiheeseen perustuvan Valkoiset ruusut (1943).

Torstaina 3.9. esitysvuorossa oli Toivo Särkän Jarl Hemmerin aiheen pohjalta ohjaama 1918 – mies ja hänen omatuntonsa (1957).

Hienojen elokuvien lähettäminen on myös mainio tapa juhlistaa 100-vuotiasta Yleä.

ASIASANAT: Kulttuuri, Politiikka, Sananvapaus, Urheilu