Puheenvuoro-blogit
Googlen ja Fortumin sopimus huono diili Suomelle?
Amerikkalaisyritysten investoinnit Suomeen, Venäjän välittömään läheisyyteen, ovat turvallisuuspoliittisesti järkeviä.
Taloudellisesti ne ovat Suomelle heikkoa kauppaa. Mutta koska valtio on vararikon partaalla, hankkeet ovat poliittisesti perusteltavissa.
Riskit:
- Kansainväliset konsernit ohjaavat tuloksia siirtohinnoittelulla. Merkittävä osa voitoista jää verottajalta saamatta.
- Datakeskusten kasvava sähkönkulutus nostaa sähkön hintaa.
- Julkinen sektori on suuri sähkönostaja. Hinnannousu osuu suoraan veronmaksajien maksettavaksi
- Sähkökustannusten nousu ylittää investointien tuomat verohyödyt, jolloin julkisen talouden lopputulos jää miinusmerkkiseksi.
https://www.hbl.fi/ekonomi/skatteboss-datacenter-ger-minus-i-statskassan/
Datakeskukset turvaavat oman sähkönsä pitkillä erillissopimuksilla. Mutta kuka turvaa Suomen edun?
Datakeskusyritykset eivät osta sähköä Nord Pool -sähköpörssistä, vaan solmivat suoria sopimusostoja energialaitosten kanssa
Googlen hallien sähkö tulee vanhasta Loviisan ydinvoimalasta. Sopimuksen mukaan Google saa ajan myötä noin puolet Loviisan tuotannosta. Loviisa tuottaa sähköä arviolta noin 2,5 sentin kilowattituntihinnalla.
22 vuoden ostosopimuksen hinta on arvioni mukaan 3–3,5 snt/kWh. Fortumille sopimus antaa vakaan kassavirran, mutta suomalaisen kuluttajan ja veronmaksajan näkökulmasta hinta on matala.
Googlelle diili on erinomainen. Kun palvelimet on kuoletettu, sähkö on suurin käyttökustannus. Vastaavaa pitkäaikaista ja edullista sopimusta ei olisi helppo saada monesta muusta Euroopan maasta. Ovatko suomalaiset hyviä neuvottelijoita vai liian helposti vedätettävissä?
Rahahanat auki, mutta kenelle?
Suomen kokonaiskulutus pahimpina pakkaskuukausina on noin 15 GW. Fingrid kertoi elokuussa 2026, että jo liittymissopimuksen tehneiden datakeskushankkeiden suunniteltu yhteenlaskettu teho on lähes 5 GW. Jos kaikki nämä hankkeet toteutuvat täydessä laajuudessaan, Suomen sähkönkulutus kasvaisi lähes 40 prosenttia vuoden 2025 tasosta.
Suomessa sähkön tuottajat ovat pitkään tuskailleet nolla- ja miinushinnoilla. Nyt tehdyt datakeskussopimukset tulevat määrittelemään uuden nollatason.
Toinen merkittävä asia on raha ja sen suunta. Nord Pool ei ole kansalaisten ja pk-yritysten silmissä pörssi vaan monopoli. Kuluttaja ei voi aidosti kilpailuttaa hintaa, koska kaikilla sähkönmyyjillä on sama hinnanmuodostuksen pohja. Kyse ei ole markkinataloudesta vaan korporaatiososialismista.
Nämä datakeskussopimukset nykyisellä tuotantokapasiteetilla ovat epäisänmaallisia. Ne muistuttavat tilannetta, jossa rajat avataan ja sanotaan: ”Tulkaa vain, ottakaa meidän sähkömme.”
Poliitikot puhuvat samaan aikaan vihreästä siirtymästä. Käytännössä se tarkoittaa tuulivoimaa, joka ei toimi juuri silloin kun suomalaiset eniten sähköä tarvitsevat eli kylminä ja tyyninä talvipäivinä.
Punainen tupa ja perunaa on sananmukainen tulevaisuus. Muistakaa ostaa kynttilöitä varastoon.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Huono sopimus vai puuttuva kansallinen investointimalli?
Tuukka Saimen nostaa esille todellisen kansantaloudellisen riskin. Sopimuksen hintaa koskevat 3–3,5 sentin arviot eivät kuitenkaan ole julkista sopimustietoa, joten niiden perusteella Google–Fortum-sopimusta ei vielä voida osoittaa Suomelle huonoksi.
Olennaisempi kysymys kuuluu: miten Suomi voi varmistaa, että datakeskusinvestoinnit kasvattavat sähköntuotantoa, kotimaista arvonlisää ja huoltovarmuutta enemmän kuin ne aiheuttavat kustannuksia?
Keinoja on.
1. Uuden kulutuksen on tuotava uutta tuotantoa.
Datakeskuksen verkkoliitynnän, julkisen tuen ja kaavoituksen ehdoksi voidaan asettaa riittävä uusi sähköntuotanto, kulutusjousto, varastointi ja säätökapasiteetti. Nykyistä tuotantoa ei pidä vain jakaa uudelleen samalla, kun kotitaloudet ja teollisuus maksavat seuraavat voimalaitokset ja verkkovahvistukset.
2. Sähköntuotannon kotimaisuusaste on maksimoitava.
Suomen vahvuus ei ole yksi energiamuoto vaan monipuolinen tuotantoportfolio: ydin-, vesi-, tuuli- ja aurinkovoima, lämpöpumput, hukkalämpö, varastot sekä kotimaisiin polttoaineisiin perustuva säädettävä CHP- ja huoltovarmuuskapasiteetti. Myös biomassojen ja turpeen perusteltu reservikäyttö on arvioitava avoimesti.
Kotimaisuus ei tarkoita vain Suomessa tuotettua megawattituntia. Mukaan on laskettava omistus, rakentaminen, teknologia, käyttö, kunnossapito, polttoaineet, työpaikat, verotulot ja logistinen arvoketju.
3. Investoinnit on sijoitettava Suomen liikennemaantieteen perusteella.
Datakeskukset pitäisi sijoittaa sinne, missä on tuotantokapasiteettia, vahva sähköverkko, hukkalämmön käyttäjiä, vettä ja toimiva logistiikka. Kotimaisessa CHP-tuotannossa raaka-aine on lisäksi tuotettava, varastoitava ja kuljetettava käyttöpaikalle.
Siksi Järvi-Suomen lähes 8 000 kilometrin sisävesiväylästö, satamat ja terminaalit on otettava mukaan energia- ja teollisuusinvestointien mallinnukseen. Maantie-, raide- ja sisävesiketjut pitää vertailla samalla kokonaiskustannus-, kapasiteetti-, päästö- ja huoltovarmuuspohjalla.
4. VTT:n tunnistama energia–liikenne-kytkentä on vietävä käytäntöön.
VTT:n vetämä Suomen yhteiskunnan kriittiset toiminnot ja tulevaisuuden trendit -tutkimusryhmä totesi Suomen Sisävesiliitolle:
”Erityisen relevantteina pidämme havaintojanne siitä, että liikenne- ja energiakysymyksiä tulisi tarkastella kaksisuuntaisena järjestelmänä: energia mahdollistaa liikenteen, mutta kuljetusjärjestelmä vaikuttaa myös energia-, vety-, biotalous- ja teollisuusinvestointien sijoittumiseen, kannattavuuteen ja huoltovarmuuteen.”
Tutkimusryhmä ilmoitti vievänsä Sisävesiliiton huomiot SYKT-raportin jatkokäsittelyn yhteyteen. Tämä periaate pitää nyt ulottaa datakeskuksiin ja muihin miljardiluokan investointeihin.
5. Suomen etu on laskettava ennen tukipäätöksiä.
Valtion pitäisi edellyttää suurista sähköintensiivisistä investoinneista yhteistä energia-, teollisuus-, liikenne- ja huoltovarmuusarviointia. Siinä lasketaan investoinnin nettovaikutus sähkön hintaan, verkkoihin, julkiseen talouteen, tuotannolliseen teollisuuteen, työllisyyteen ja alueiden kehitykseen.
Datakeskukset voivat olla Suomelle erinomainen investointi, mutta vain silloin, kun niiden mukana syntyy aidosti uutta ja mahdollisimman kotimaista tuotantoa. Suomen ei pidä myydä valmista energiakilpailuetua halvalla, vaan rakentaa sen ympärille kansallinen tuotanto-, omistus-, logistiikka- ja verotusstrategia.
Kirjoitin tästä energia- ja liikennejärjestelmän yhteisestä sokeasta pisteestä tarkemmin täällä:
Google tuo 13 miljardia – Suomen energian ja liikenteen sokea piste on nyt paljastunut
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin haluaisin tehdä 3,5c/kWh kiinteähintaisen sopimuksen 22 vuodeksi.
Mielellään myös kiinteän ja halvan sähkönsiirtomaksun.
Ilmoita asiaton viesti
Jos sopimus on hyvä Fortumille niin ei se voi kovin huono olla sen enemmistöomistajallekaan Suomen valtiolle joka kuittaa osingot.
Ilmoita asiaton viesti
Fortumin johtohan on nämä isot diilit hyvin hoitaneet, eiku…
Ilmoita asiaton viesti
No jos se oli huono sopimus kuten annat ymmärtää niin miksi Fortumin kurssi ampui ylös +15% uutisen tultua markkinoille.
Olen seurannut pörssiä vuodesta 1995 ja tottunut luottamaan ensireaktioihin.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelen vähän laajemmin kuin sijoituksiasi.
Ilmoita asiaton viesti
Huono selitys. Myönnä että evääsi on syöty. Mutta en halua riidellä kanssasi.
Miksi et ole lentopallokisassa? Huomenna jatkuu 😉
Ilmoita asiaton viesti
Minulle tärkeämpää on sähkönhinta yrityksille ja kansalaisille kuin Fortumin pörssikurssi, jos Google sai nyt tässä ohituskaistan ja keploteltua itselleen halvemman hinnan mitä muut, niin ei hyvä homma ollenkaan.
Fortumin johtoon luotto 0.
Katson rallia, viimeisiä viedään ykköstykeillä, enkä mitään riidellyt vaan ihmettelen asennettasi.
Ilmoita asiaton viesti
En minä omista fortumia lainkaan. Myin ne pois joskus v.2008 kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan . Fortumilla oli silloin aivan liikaa Venäälle liiketoimintaa ja itse ajattelin että tuollaiseen paskavaltioon en osallistu.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä näyttää nyt vielä enemmän kummalliselta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseessä on aiesopimus, lähinnä yhteityötä koskeva paperi, mutta tähän astisten tietojen mukaan Googlen oikeudet Fortumin tuotannon osuuteen on jo ”kovaa kamaa”, näin sen osapuoli ainakin on julkistanut. Neuvotteluasetelmassa, vaikka sitä ei ole tarkemmin avattu, näkyy osapuolten powerin huomattava ero: on köyhä ja hädässä oleva Suomi, hädässä olevine hallituksineen, ja sitten ”ihmiskunnan vaikutusvaltaisin” ja suurin yhtiö.
Kummalla on tennistermien mukainen ”etu”?
Todetaan nyt historiankirjoitusta varten, että Suomella (siis valtionyhtiöllä) ei ollut mitään pakkoa tehdä tätä sopimusta, mutta se teki, toikikin, bona fide, mutta eittämättä riittämättömän tiedon varassa tai tietämättömyyden varassa, vain halusta tehdä sopimus ja toivoa parasta.
On paikallaan esittää kysymys: onko mitään edellytyksiä saada oikeudenmukainen ja ”rehti” lopputulos tilanteessa, jossa osapuolten näkemykset erovat olennaisten tai muuten merkitsevien taloudellisten intressien ja panosten suhteen? Käsi ylös jos joku uskoo näin. Suomen talousmaanteiteellinen ja geostrategienn asema on toden totta mielenkiintoinen: olemme liitossa ja kumppanuudessa epävakaan ja monissa strategisissa intressi- ja puolustuskysymyksissä Venäjän puolelle loikanneen Yhdysvaltain kanssa. Olemme sen läheinen ja kiinteä ja rikkumaton liittolainen Naton puitteissa ja kahdenvälisten sopimusten sitomana.
Fortumin kanssa lujan aiesopimuksen tehneen Googlen emoyhtiö Alphabet on syyskuun 2026 tuoreimpien taloustietojen mukaan maailman kolmanneksi suurin yritys markkina-arvolla mitattuna.
Yhtiön markkina-arvo on noin 4,14 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Alphabetin edellä maailmanlaajuisessa vertailussa ovat tällä hetkellä vain kärkisijaa pitävä tekoälyjätti NVIDIA sekä kulutuselektroniikan pioneeri Apple.
Lähde: [1] (https://www.fool.com/research/largest-companies-by-market-cap/), [2] (https://companiesmarketcap.com/alphabet-google/marketcap/)
Globaali gonglomeraatti Alphabet/Google on monessa mielessä empiirisesti joustavampi, ketteerämpi, tehokkaampi ja rationaalisempi, sekä rohkeampi ja menestyksekkäämpi, kuin moni valtio, Yhdysvallat mukaanlukien.
Sen kyky, sen keinot, sen halu ja sen kameleonttimainen taito selviytyä ongelmista ja hyödyntää kaikkea mistä se voi hyötyä, on tehnty siitä sen mikä se on, – ja sellaisena sen elinvoima ja toimintamahdollisuudet ovat parhaiden valtioiden tasolla, ja survival game -tasolla olennaiseti paremmat. Suomi sen rinnalla on pehmeä ja jäykkä paritopoika. Ristiriitatilatneissa Suomi on purjeessa, sen edellytykset vääntää tuollaisen kokomonsterin kanssa ovat nolla pinnassa ja jopa alle: tarvittaessa Yhdysvaltain hallinnolla ja kulloisellakin presidentillä on omat keinonsa kääntää Suomi ja suomalainen yhtiö amerikkalaisen konglomeratin intressien mukaiseen epämukavuusasentoon ovat lähes rajattomat, presidentin puoluekanasta ja muista ajankohaisseikoista huolimatta.
Sitten vileä kolmantena näkökohana ajankohtainen pitkä kylmänsodan jälkiselvittely Ukrainan, ja laajemmin ottaen kaatuneen Neuvostoliiton perinnön ja tulevaisuusselvittelyjen suhteen: Mikäli esimerkiksi Turmpin jo toista vuotta jakuneet ”rauhantunnsutelut” joltain osin johtaisivat johonkin tulokseen, oli se tulos oikea tulos sodasta tai epäselvä välitulos sekvasta neuovtteluvyyhdestä, niin de facto sen seurauksena, osatuloksena, ilman kokonaisratkaisua ja ilman sodan päättävää pitävää rauhanratkaisua, saattaisi olla esimerkiksi Yhdysvaltain ja Venäjän diplomaattisten ja etnkin kaupallissten ja liiketoiminnallissten sulkujen avaamnen: puolittaiset diplomaattiset suhteet jollain presidenttienvällisellä sopimuksella tai melkeimpä millä tahansa silmänkääntötempuolla, ja sen ohella volyymiltään mittavat kauppasuhteiden avaamisest ja liiketoiminnallsiet sopimukset, julkiset ja tarkkaan salatut. Miten tässä sutheessa toimii Yhdysvallat ja sen suuryhtiöt, toteuttessaan näin epäkonventionaalisin toimin avautuvat Venäjän markkinat? Kysymys voi vaikuttaa teoreettiselta tai akateemiselta knoppologialta, mutta aivan yhtä hyvin se voi jonkun kuukauden sisällä olla täysin täyttä totta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei mene aikaakaan, kun F n johto tekee megadiilin venäläisten kanssa, Saksan suojeluksessa ja kohta on asiakkaat lypsetty ja poikien taskut täynnään luottamusta 🧠
Ilmoita asiaton viesti
”22 vuoden ostosopimuksen hinta on arvioni mukaan 3–3,5 snt/kWh.”
Hienoa lähteistystä.
Ilmoita asiaton viesti