Tapaus Elina kertoo enemmän Kokoomuksesta kuin imaameista

Tapaus Elina kuohuttaa X:ssä ja muilla somepalstoilla, eikä ihme.

Elina sanoi ääneen sen, mitä kukaan nokkelasanainen maahanmuutonvastustaja ei ole ennen osannut huomioda. Minusta tapauksen varsinainen ydin ei kuitenkaan ole imaameissa. Se on Kokoomuksen toiminnassa. Tässä tapauksessa erityisesti Turun Kokoomuksen valtuustoryhmän ja Turun Kokoomuksen hallituksen toiminnassa.

Nyky Kokoomuksessa on pitkä perinteet siitä, että on itketetty ja nöyryytetty toisin ajattelevia muun ryhmän kuullen ja jaettu huomatuksia sekä erottamisia. Näin varsinkin Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Erityisen ikävää on se, että kohteena ovat usein nuoret, aloittelevat poliitikon alut tai vanhemmat rouvat ja herrat, jotka eivät halua luopua perusarvoistaan.

Jotta keskustelu ei lähtisi kokonaan laukalle, yksi asia kannattaa sanoa suoraan.

Se, että imaamit pyrkivät vaikuttamaan ihmisten äänestyspäätöksiin, ei ajatuksena ole mitenkään poikkeuksellinen ilmiö. Ihmisiin on aina vaikutettu ja tullaan aina vaikuttamaan.

Lestadiolaisissa yhteisöissä on ohjattu jäsenten yhteiskunnallista ajattelua. Samoin tapahtuu monissa muissa uskonnollisissa yhteisöissä. Papit, saarnaajat ja muut vahvat puhujapersoonat ovat kautta historian tuoneet puheisiinsa myös yhteiskunnallista ohjausta.

Ihminen kuuluu laumaan. Lauma kuuntelee auktoriteettejaan.

Sama ilmiö näkyy politiikassa, mediassa ja kaupallisessa markkinoinnissa.

YLE ja HS ovat tästä hyviä esimerkkejä. Heidän uutisvalintansa ja viestintänsä tapa noudattelevat toimittajien ja johdon suunnittelemaa linjaa, joka taas on sidottu julkiseen rahoitukseen laskuttamalla tietoisesti, sovitusti ja suunnitellusti ylisuuria mediamaksuja kunnilta ja valtiolta. Tätä Kokoomus, SDP ja Keskusta ovat tukeneet ja näin saatu myötämielistä kirjoittamista.

Vaikuttamisesta ei päästä koskaan eroon. Päinvastoin. Se tulee kiihtymään tekoälyn myötä niin poliittisen ohjaamisen kuin kaupallisen myynninkin osalta.

Siksi ongelma ei ole se, että joku vaikuttaa.

Ongelma syntyy silloin, jos puolueiden sisälle muodostuu verkostoja, joiden toimintaa ei haluta avata julkisuuteen.

Kokoomukselle tapaus Elina on tästä syystä hankala.

Kokoomus-puolueen johto haluaisi varmasti, että asia kuihtuisi pois mahdollisimman nopeasti. Sama koskee mediaa, joka tukee vanhojen valtapuolueiden tahtoa ja on hipihiljaa, jos paine ei nouse liian suuriin mittakaavoihin.

Tapaus Elina voi nousta. Jos Roni Arvosen podcastin Elina jakson luvut nousevat satoihin tuhansiin ja Elinaa nähdään muiden suurten podcastien vieraana, tilanne muuttuu. Elinan jakso on ollut katsottavissa vasta vain reilun vuorokauden ajan.

Silloin kysymys ei enää ole siitä, kirjoittaako Helsingin Sanomat asiasta.

Kysymys kuuluu, kuinka kauan se voi olla kirjoittamatta ja minkälaisella kulmalla se haluaa asian tuoda julkisuuteen.

Kokoomus ottaa tästä draamasta varmasti osumaa. Kuinka paljon, sitä ei vielä tiedetä.

Puolueella on vahva noin 15 prosentin peruskannatus, mutta mikään kannatus ei ole luonnonlaki.

Kokoomus on vahtivuorollaan saanut aikaiseksi Suomen ennätyksiä kaikissa talousluvuissa, mutta vain miinusmerkkisinä. Jossain vaiheessa perusäänestäjäkin rupeaa miettimään, onko tässä mitään järkeä. Ongelma on vain se, että kehen vaihtaa. Kaikissa puolueissa kun talousosaaminen on yhtä heikkoa.

https://www.youtube.com/watch?v=qEUced7p4ck