Suomi ei saa jäädä tekoälyajan sähköntuottajaksi

Rakennan tekoälyratkaisuja ja automaatioita ja palaan jatkuvasti samaan ajatukseen: kehityksen nopeus tuntuu välillä järjettömältä.

Jos tekoälyä ei itse käytä aktiivisesti, muutosta on vaikea hahmottaa. Oma käsitykseni sen mahdollisuuksista muuttuu jatkuvasti sitä mukaa, kun kokeilen uusia työkaluja ja rakennan niillä. Se, mikä vielä vähän aikaa sitten tuntui hankalalta toteuttaa, voi nyt onnistua pienelläkin työmäärällä.

Siksi Suomessa pitäisi mielestäni puhua enemmän siitä, mitä me itse pystymme tekoälyllä tekemään. Millaisia palveluja, tuotteita ja yrityksiä täällä voi syntyä? Minulle tämä on ennen kaikkea kysymys siitä, kuinka paljon pieni joukko ihmisiä voi saada aikaan.

Tekoäly voi kasvattaa tätä kykyä tavalla, jota emme vielä kunnolla ymmärrä.

Kehitys näkyy jo vaativassa työssä

OpenAI kertoi syyskuussa sisäisen mallinsa ratkaisseen yli sata pitkään avoinna ollutta matematiikan ongelmaa. Lokakuun 6. päivänä yhtiö julkaisi laajan joukon mallin tuottamia uusia matematiikan tuloksia tutkijoiden arvioitavaksi.

Kyse on OpenAI:n ilmoittamista tuloksista, joiden arviointi jatkuu. Minua kiinnostaa ennen kaikkea se, että tekoälyä käytetään jo uuden tiedon etsimiseen eikä vain olemassa olevan tiedon käsittelyyn.

Samaan aikaan tekoäly alkaa osallistua oman alansa kehittämiseen.

OpenAI kertoo käyttävänsä tekoälyä oman tutkimuksensa nopeuttamiseen. Yhtiön mukaan järjestelmät pystyvät ihmisen ohjauksessa jo rajattuihin tutkimustehtäviin, jotka voisivat viedä osaavalta tutkijalta useita päiviä. Tavoitteena on rakentaa automatisoitu tekoälytutkija.

Täysin itsenäisesti sukupolvesta toiseen itseään kehittävää tekoälyä ei tiettävästi vielä ole. Silti ajatus ei enää kuulu vain tieteisfiktioon. Tekoäly auttaa jo ihmisiä kehittämään seuraavia tekoälyjärjestelmiä.

Iron Manin JARVIS tuntui aikanaan puhtaalta elokuvafantasialta. Se keskusteli, käytti työkaluja ja auttoi insinööriä rakentamaan uutta. Nyt monet yksittäiset kyvyt, jotka näyttivät silloin fiktiolta, ovat käytännön teknologiaa. Koko JARVISia ei tarvitse odottaa, jotta muutos olisi merkittävä.

Suomella on pohja, jonka päälle rakentaa

Suomella on tähän hyvä lähtökohta. Meillä on teknistä osaamista, vakaa yhteiskunta, toimiva digitaalinen infrastruktuuri ja mahdollisuus kasvattaa vähäpäästöistä sähköntuotantoa. Ne eivät yksin ratkaise mitään, mutta ne antavat meille vahvan pohjan.

Samaan aikaan Suomeen suunnitellaan poikkeuksellisen suuria investointeja.

Google ilmoitti syyskuussa 13 miljardin euron investoinnista Suomen digitaaliseen infrastruktuuriin, puhtaaseen energiaan ja paikallisiin kumppanuuksiin seuraavien kahden vuoden aikana. Yhtiön mukaan ensimmäinen rakennusvaihe ajoittuu vuosiin 2027 ja 2028.

Fingrid kertoi elokuussa, että liittymissopimuksen tehneiden datakeskushankkeiden suunniteltu lopullinen kokonaislaajuus oli lähes viisi gigawattia. Se ei tarkoita, että kaikki hankkeet toteutuisivat täydessä laajuudessaan. Mittakaava kertoo silti siitä, kuinka suuri muutos Suomen sähköjärjestelmän ympärille on syntymässä.

Pidän näitä investointeja myönteisinä. Suomen tavoitteen pitää kuitenkin ulottua sähkön, maan ja palvelintilojen tarjoamista pidemmälle.

Tänne tarvitaan tutkimusta, tekoälyratkaisuja, yrityksiä ja tuotteita, joiden osaaminen ja vientitulot jäävät Suomeen.

Datakeskuksen sijainti Suomessa ei automaattisesti tarkoita, että sen laskentakapasiteetti olisi suomalaisen kehittäjän käytössä tai että sen ympärille syntyisi kotimaista tuotekehitystä. Olennaista ei siis ole vain se, kuinka paljon laskentaa Suomessa sijaitsee. Olennaista on, mitä sen ympärille rakennetaan.

Mahdollisuuden pitää näkyä tekemisessä

Omassa työssäni näen tekoälyn mahdollisuuksia esimerkiksi dokumentoinnissa, tiedonhaussa, koulutuksessa, ohjelmistokehityksessä ja yritysten toistuvissa tehtävissä. Asiakkaalle arvo syntyy lopulta siitä, että työ valmistuu nopeammin, tieto löytyy helpommin tai jokin aiemmin kallis tehtävä voidaan tehdä järkevämmin.

Rakennan myös Lapland AI Labia saman ajatuksen ympärille. Minua kiinnostaa, miten uudet työkalut saadaan käytännön käyttöön myös Lapissa ja muualla pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Pieni suomalainen tiimi voi tekoälyn avulla tehdä asioita, joihin aikaisemmin tarvittiin paljon suurempi organisaatio. Se ei poista osaamisen, harkinnan, asiakkaiden tai hyvän johtamisen tarvetta. Se voi kuitenkin madaltaa kynnystä kokeilla, rakentaa ensimmäinen toimiva versio ja viedä se asiakkaalle.

Tässä näen Suomelle suuren mahdollisuuden. Tekoäly voi muuttaa erityisesti pienen maan asemaa, koska tuotantokyky ei ole enää samalla tavalla sidottu ihmisten tai organisaatioiden määrään.

Meidän pitäisi yhdistää suomalaiset ongelmat, niitä tuntevat ihmiset ja tekoälyn rakentajat. Yrityksissä ja julkisissa palveluissa pitäisi tehdä rajattuja kokeiluja, mitata niiden hyöty ja ottaa toimivat ratkaisut käyttöön. Ensimmäinen maksava asiakas auttaa kehittäjää enemmän kuin kokeilu, joka päättyy esityskalvoihin.

Suomessa on nyt samaan aikaan kasvavaa infrastruktuuria, osaamista ja nopeasti kehittyviä tekoälyjärjestelmiä.

Kysymys ei ole enää vain siitä, mitä tekoäly tekee Suomelle.

Paljon kiinnostavampi kysymys on, mitä Suomi päättää tehdä tekoälyllä.