Suomi PISA-kärkeen – opintomatka Viroon?

Maailma muuttuu nyt nopeammin kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Ammatteja katoaa, uusia syntyy ja tekoäly muuttaa jo nyt tapaa, jolla työtä tehdään. Emme pysty ennustamaan, miltä työelämä näyttää 20 vuoden päästä.

Juuri siksi koulutuksen perustehtävän pitäisi olla selkeä: meidän on opetettava lapsille sellaiset perustaidot, joiden varaan tulevaisuuden osaaminen voidaan rakentaa.

Lukeminen, kirjoittaminen, matematiikka, luonnontieteellinen ajattelu, ongelmanratkaisu ja kyky oppia uutta eivät vanhene.

Uudistammeko nyt vai odotammeko?

Yksi koulutuspolitiikan vaikeimmista kysymyksistä on ajoitus.

Pitäisikö koulutusta uudistaa nyt, vaikka emme vielä tiedä tarkasti, millaiseksi maailma muuttuu? Vai pitäisikö odottaa, kunnes tulevaisuuden suunta on selkeämpi.

Mielestäni odottaminen olisi väärä strategia.

Jos muutos on nopeaa, koulutusjärjestelmä ei voi odottaa varmuutta. Koulutusjärjestelmän muuttaminen vie vuosia, opettajien kouluttaminen vielä pidempään ja uuden sukupolven kasvattaminen vuosikymmeniä.

Siksi uudistamisen pitäisi alkaa nyt.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koko järjestelmä pitäisi kerralla rakentaa uusiksi. Päinvastoin: suurten tavoitteiden rinnalla tarvitaan vaiheittaisia kokeiluja, arviointia ja jatkuvaa korjaamista.

Suunnan pitää olla selkeä, mutta reittiä pitää voida muuttaa.

PISA kertoo, että jotain on tapahtunut

Suomi oli pitkään koulutuksen kansainvälinen mallimaa. Viime vuosina kehitys on kuitenkin ollut huolestuttavaa.

OECD PISA 2022 -tuloksissa suomalaisnuorten matematiikan, lukemisen ja luonnontieteiden tulokset olivat kaikki heikommat kuin yhdessäkään aikaisemmassa Suomen PISA-arvioinnissa. Vuosien 2012–2022 aikana tulokset laskivat kaikissa kolmessa aineessa yli 20 pistettä. OECD mukaan kyse ei siis ole pelkästään koronapandemian aiheuttamasta notkahduksesta, vaan pidemmästä kehityksestä.

Samaan aikaan naapurimaamme Viro on onnistunut säilyttämään erittäin korkean osaamistason. PISA 2022 -tuloksissa Viro oli matematiikassa 510, lukemisessa 511 ja luonnontieteissä 526 pistettä, kun OECD keskiarvot olivat vastaavasti 472, 476 ja 485.

Viro ei kuitenkaan ole mikään täydellinen mallimaa. Myös siellä tulokset laskivat matematiikassa ja lukemisessa vuodesta 2018 vuoteen 2022. Silti Viro kuuluu edelleen maailman parhaiden koulutusjärjestelmien joukkoon.

Tästä herää kiinnostava kysymys:

Mitä Viro tekee oikein?

Opintomatka Viroon voisi olla paikallaan

Suomen ei pidä kopioida Viroa sellaisenaan. Maiden historia, yhteiskunta, koulutusjärjestelmät ja kulttuurit ovat erilaisia.

Mutta juuri siksi Viroon kannattaisi mennä katsomaan ja kysymään.

Miten opettajien työtä on järjestetty?

Miten koulut käyttävät teknologiaa?

Miten perustaitojen opettamiseen käytetään aikaa?

Kuinka paljon päätösvaltaa annetaan kouluille ja opettajille?

Miten oppimateriaalit valitaan?

Miten koulupudokkuuteen ja oppimiseroihin puututaan?

Ja ennen kaikkea: mitä virolaisissa kouluissa tehdään käytännössä eri tavalla kuin suomalaisissa?

OECD mukaan Virossa esimerkiksi koulujen ja opettajien päätösvalta oppimateriaaleissa on varsin suurta, ja koulut ovat monilta osin autonomisempia kuin OECD-maissa keskimäärin.

Opintomatka ei siis tarkoittaisi sitä, että palaisimme Virosta valmiin mallin kanssa.

Palaisimme kysymysten kanssa.

Ja se voisi olla vielä arvokkaampaa.

Tekoäly ei saa jäädä koulun ulkopuolelle

Samaan aikaan olemme astumassa aivan uudenlaiseen maailmaan.

Tekoäly osaa jo kirjoittaa, laskea, ohjelmoida, analysoida ja opettaa. Tulevaisuuden ammateissa tekoälyn kanssa työskentelystä tulee todennäköisesti yhtä tavallista kuin tietokoneen tai internetin käytöstä.

Siksi olisi erikoista, jos koulutuksemme suhtautuisi tekoälyyn vain uhkana.

Tekoäly pitää ottaa mukaan opetukseen – mutta ikä- ja kehitystaso huomioiden.

Pienelle lapselle tärkeintä voi olla edelleen kynä, kirja, leikki, keskustelu, liikkuminen ja konkreettinen tekeminen. Myöhemmin voidaan opetella tiedonhakua, lähdekritiikkiä ja digitaalista lukutaitoa. Sen jälkeen voidaan siirtyä tekoälyn hyödyntämiseen, sen tuottamien vastausten arviointiin ja lopulta siihen, miten tekoälyä käytetään oman työn ja oppimisen välineenä.

Kasvatuksen ja opetuksen ammattilaisten tehtävä on arvioida, milloin lapsi on valmis mihinkin teknologiaan.

Sama koskee älypuhelimia.

Tavoitteeksi ei pidä asettaa vain PISA-sijoitusta

PISA ei saa olla koulutuspolitiikan ainoa kompassi.

Hyvä koulutusjärjestelmä tuottaa ihmisiä, jotka osaavat ajatella, oppia, tehdä yhteistyötä, ratkaista ongelmia ja sopeutua muutokseen. PISA mittaa osaa tästä – ei kaikkea.

Silti Suomen pitkäaikainen tulosten lasku on syytä ottaa vakavasti.

Meidän ei tarvitse yrittää palauttaa vuoden 2006 Suomea.

Meidän pitää rakentaa 2030- ja 2040-lukujen Suomi.

Se tarkoittaa vahvaa perustaitojen opetusta, korkeita odotuksia, hyviä opettajia, riittävää tukea oppimisvaikeuksiin, järkevää teknologian käyttöä ja rohkeutta kokeilla uutta.

Ja samalla meidän pitää olla valmiita katsomaan peiliin.

Jos Viro pystyy tekemään joitakin asioita paremmin, meidän kannattaa selvittää miksi.

Jos tekoäly muuttaa työelämää, sen käyttö pitää opetella.

Jos jokin nykyinen toimintatapa ei tuota haluttua tulosta, siitä pitää pystyä luopumaan.

Uudistus nyt – mutta viisaasti

Ehkä tärkein kysymys ei lopulta ole, uudistetaanko koulua nyt vai myöhemmin.

Vastaus siihen on mielestäni selvä: nyt.

Kysymys on siitä, miten uudistamme.

Ei yhtä valtavaa reformia, jonka vaikutuksia odotetaan kymmenen vuotta.

Ei myöskään pieniä irrallisia hankkeita, jotka vaihtuvat hallituskausittain.

Tarvitsemme selkeän suunnan ja jatkuvan uudistamisen mallin:

perustaidot ensin, teknologia niiden tueksi, tekoäly osaksi osaamista ja parhaat käytännöt nopeasti koko järjestelmän käyttöön.

Voisimme aloittaa esimerkiksi kolmella askeleella:

Selvitetään perusteellisesti, mitä Suomen oppimistulosten laskun taustalla on.

Tehdään opintomatka Viroon ja muihin korkean osaamisen maihin – ei kopioimaan vaan oppimaan.

Rakennetaan kansallinen malli tekoälyn opettamiseen eri ikävaiheissa yhdessä kasvatuksen, tutkimuksen ja teknologia-alan ammattilaisten kanssa.

Tavoitteena ei pitäisi olla vain paluu PISA-kärkeen.

Tavoitteena pitäisi olla jotain suurempaa:

että suomalainen lapsi saa parhaat mahdolliset eväät maailmaan, jota emme vielä itse tunne.

Jos onnistumme siinä, PISA-kärki voi tulla siinä sivussa.