Velka on oire, vanhentunut valtio on sairaus

Suomessa käydään nyt loputonta keskustelua valtion velasta ja pitäisikö säästää vai verottaa enemmän?

Keskustelu sivuuttaa kuitenkin olennaisen kysymyksen: entä jos ongelma ei ole velka, vaan koko tapa, jolla valtio toimii?

Velka on oire, vanhentunut valtio on sairaus

Valtion tehtävä ei ole tehdä kaikkea itse

Etlan tuore Suomi 2051 -juhlakirja esittää ajatuksen, joka ansaitsisi paljon enemmän huomiota kuin yksittäiset verokiistat tai menoleikkaukset. Julkisen sektorin pitäisi muuttua palveluntuottajasta palvelualustaksi.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikana, jolloin julkisen sektorin katsottiin olevan paras taho lähes kaiken tuottamiseen. Valtio koulutti, hoiti, valvoi, suunnitteli ja organisoi. Malli palveli Suomea hyvin teollistumisen ja vaurastumisen vuosikymmeninä.

Mutta maailma on muuttunut. Nykyaikainen talous perustuu verkostoihin, alustoihin ja hajautettuun innovointiin. Samalla julkinen sektori toimii pitkälti samalla logiikalla kuin 1980-luvulla. Mutta entisestään organisaatiorakenteita on lisätty, hallintoa kasvatettu ja prosesseja monimutkaistettu.

Miksi valtio yrittää edelleen tehdä itse asioita, jotka se voisi järjestää tehokkaammin?

Koulutuksessa ongelma näkyy erityisen hyvin

Suomessa korostetaan elinikäistä oppimista, osaajapulan ratkaisemista ja korkeampaa koulutustasoa. Samaan aikaan koulutusjärjestelmä on rakennettu pitkälti yhden elämänvaiheen mallin ympärille: opiskellaan nuorena ja siirrytään työelämään.

Todellisuus on toinen. Työurat pirstaloituvat. Tekoäly muuttaa ammattirakenteita. Osaamista pitää päivittää jatkuvasti. Silti järjestelmä palkitsee tutkintojen suorittamista enemmän kuin osaamisen hankkimista.

Jos valtio toimisi alustana, sen tehtävänä olisi mahdollistaa oppiminen eri toimijoiden tuottamana. Korkeakoulut, yritykset, yksityiset koulutuspalvelut ja kansainväliset toimijat voisivat kilpailla laadulla ja vaikuttavuudella. Julkinen sektori määrittelisi tavoitteet ja laadun, mutta ei tuottaisi kaikkea itse.

Ja tämäpä se vasta onkin epämiellyttävä ajatus.

Hyvinvointivaltion suurin uhka ei ole eriarvoisuus vaan hidas kasvu

Etla muistuttaa, että Suomen elintaso on jäänyt jälkeen muista Pohjoismaista ja että tavoitteen saavuttaminen vuoteen 2051 mennessä edellyttäisi 2-2,5 prosentin keskimääräistä vuosikasvua seuraavien 25 vuoden ajan.

Kasvua ei kuitenkaan synny hallinnollisilla rakenteilla. Kasvu syntyy ihmisistä, jotka uskaltavat yrittää, investoida, opiskella, innovoida ja ottaa riskejä. Siksi politiikan pitäisi keskittyä ennen kaikkea kannustimiin.

Liian usein suomalainen keskustelu lähtee siitä oletuksesta, että jokainen uusi ongelma ratkaistaan perustamalla uusi ohjelma, uusi virasto tai uusi hallintokerros. Todellisuudessa monet ongelmat ratkeaisivat vähentämällä sääntelyä, lisäämällä kilpailua ja antamalla ihmisille enemmän vapautta tehdä itse päätöksiä.

Vahva valtio ei ole sama asia kuin suuri valtio. Vahva valtio kykenee luomaan toimivat pelisäännöt, turvaamaan oikeusvaltion ja tarjoamaan palvelut tehokkaasti.

Aika muuttaa ajattelutapaa

Suomen suurin ongelma ei ole velka.

Velan voi maksaa takaisin.

Paljon vaikeampaa on korjata yhteiskunta, joka on rakentunut menneen maailman oletuksille.

Jos haluamme pelastaa hyvinvointivaltion, meidän on uskallettava kysyä epämiellyttäviä kysymyksiä myös hyvinvointivaltion rakenteista.

Kenties Suomen menestys ei ole kiinni siitä, että päätämmekö käyttää hieman enemmän tai vähemmän rahaa johonkin.

Se syntyy siitä, että rakennamme valtion, joka sopii 2050-luvulle eikä 1980-luvulle.