Hyviä uutisia Ruotsista

Ruotsi on monella tavalla erinomainen naapuri. On huomattavasti parempi taistella kunniasta urheilun saralla ja kadehtia läntisen isoveljen monipuolista teollisuutta sekä ilmiömäistä maailmanvalloitusta popmusiikissa, kuin pälyillä levottomana naapurin suuntaan sotilaallista hyökkäystä peläten.

Monesti olemme seuranneet läntisen naapurimme esimerkkiä eri asioissa, ja poliittisella yhteistyöllä maidemme välillä on jo pitkät perinteet. Monenlaisten muidenkin organisaatioiden välinen yhteistyö Pohjanlahden yli on ollut merkittävää, eikä ruotsin asema maamme toisena virallisena kielenä ole ainakaan haitannut sitä.

Ja kun kolme itäisen maan viisasta miestä saapui Ruotsiin, paljastui saunahulluiksi ja voitti ehkä juuri siksi Melodifestivalen-kilpailun, tuntui kuin tapauksella olisi ollut positiivista vaikutusta hieman Suomi-kuvaankin eikä vain KAJ-yhtyeen uramahdollisuuksiin.

Ruotsista on kantautunut kuitenkin myös kielteisiä viestejä. Esimerkkinä tästä on ollut vaikkapa laaja jengirikollisuus, johon liittyneiden pommi-iskujen määrä saavutti huippunsa v. 2025 ja on sittemmin ollut hiljenemään päin.

Antisemitismiin liittyvien rikosten määrä on moninkertaistunut viime vuosina. Syyllisiä on löytynyt poliittisista ääriliikkeistä niin oikealta kuin vasemmaltakin sekä myös Lähi-idästä muuttaneiden joukosta. Ruotsissa on yleisenä trendinä ollut syyttää kaikkia juutalaisia Israelin toimista sodassa Hamasia vastaan.

Olen itsekin kirjoittanut blogiteksteissäni ja osin kommenteissanikin niistä Ruotsin ilmiöistä, joita olen pitänyt huonoina, enkä ole setämiehenä noteerannut ollenkaan sitä hyvää, mitä on tapahtumassa Ruotsin nuorten joukossa; Ruotsissa, joka on yksi maailman sekularisoituneimmista maista, onkin äkkiä siistiä olla kristitty.

Kerrotaan, että nuorten osallistuminen jumalanpalveluksiin on monissa suurissa kaupungeissa kasvanut kymmeniä prosentteja. Lisäksi maassa on järjestetty tuhansia nuoria koonneita konferensseja sekä massiivisia julkisia kastetilaisuuksia.

Erityisen voimakkaasti on kasvanut nuorten miesten osuus kristillisessä toiminnassa, mitä voi pitää hyvänä merkkinä. Liian usein on nimittäin moderni kristillisyys ainakin Pohjoismaissa jäänyt pääasiassa keski-iän ohittaneiden naisten dominoimaksi.

Aika näyttää, millaiseksi Ruotsin kristillinen nuorisokulttuuri muodostuu ja millaisia seurauksia sillä on vuosien saatossa. On kuitenkin jo selvää, että ilmassa on tyytymättömyyttä nykyajan tyhjinä pidettyihin ideologioihin ja jonkinlaista syvemmän merkityksen kaipausta.

Nuoret ovat monella tavalla ehdottomia ja heidän toimintansa heijastelee usein laajempiakin yhteiskunnallisia trendejä. Itse tulin iloiseksi kuultuani viimeaikaisista tapahtumista Ruotsissa. Jos pitää paikkansa yleinen väite, että nuorissa on tulevaisuus, niin väitteet kristillisyyden kuolemasta Pohjoismaissa ovat ennenaikaisia. Toivottavasti tuo ilmiö rantautuu Suomeenkin.