Kollektiivisesta syyllistämisestä hyve

Länsimainen oikeusvaltio ja moderni etiikka nojaavat yhteen peruskiveen: jokainen ihminen vastaa omista teoistaan. Et vastaa naapurisi tekemisistä, et sukusi rikoksista, etkä kenenkään sellaisen teoista, jolla sattuu olemaan sama ihonväri, kansallisuus tai uskontokunta kuin sinulla. Tasa-arvopuheen valtavirrassa elää kuitenkin ilmiö, jossa tämä yksilövastuun periaate heitetään vaivihkaa romukoppaan: miesten kollektiivinen vastuu muiden miesten pahoista teoista. Kun UN Women julistaa, ettei riitä, ettei mies itse tee väkivaltaa, viesti on selvä. Lainkuuliainen, toisia kunnioittava ja rauhallinen elämä ei enää riitä moraaliseen puhtauteen.

Olet sukupuolesi kautta automaattisesti osallinen, epäilty ja velallinen. Sinun odotetaan ottavan vastuu teoista, joita et ole koskaan tehnyt, hyväksynyt tai edes todistanut. Ajatusleikki paljastaa tämän logiikan vinouman. Jos vastaavaa kollektiivista tilivelvollisuutta vaadittaisiin miltä tahansa etniseltä ryhmältä tai vähemmistöltä ryhmän jäsenten tekemien rikosten perusteella, seurauksena on perusteltu tyrmistys. Yksilöiden tekojen yleistämistä koko viiteryhmän taakaksi pidettäisiin ennakkoluuloisena ja vaarallisena. Mutta kun kohteena ovat miehet, kollektiivisesta syyllistämisestä tulee salonkikelpoista ja palkittua aktivismia, jopa valvavirtamedian YLEN ja Helsingin Sanomien hyväksymää toimintaa. Tälläinen toiminta on hyväksyttyä myös valtion korkeinta johtoa myöten onhan Alexander Stubb osallistunut kampanjaan ja siten allekirjoittanut sen toimintatavan, jolla koko miesukupuoli ryhmänä asetetaan kollektiiviseen vastuuseen.

Miksi tämä ajattelutapa elää ja voi hyvin?

Helppo laiskuus korvaa vaikeat toimet Todellinen väkivalta syntyy monimutkaisista tekijöistä: syrjäytymisestä, päihdeongelmista, mielenterveyden häiriöistä, impulssikontrollin puutteesta ja rikollisesta elämäntavasta. Näiden syiden ratkaiseminen vaatii resursseja, poliisityötä, hoitoonpääsyä ja sosiaalisia investointeja. On huomattavasti halvempaa ja mediaseksikkäämpää julkaista viestintäkampanja, joka moraalisaarnaa kaikille miehille, kuin korjata järjestelmää, joka pettää riskitapaukset ennen kuin nyrkki heilahtaa

Puhdasoppisuuden markkinat

Sosiaalisen median ja modernin viestinnän aikana kollektiivinen syyllistäminen toimii tehokkaana moraalisen signaloinnin välineenä. ”Miesten on otettava vastuu” on iskulause, jolla voi kerätä helppoja pisteitä ilman konkreettista riskiä. Se tarjoaa myös monelle miehelle tilaisuuden asettua muiden miesten yläpuolelle: esiintymällä ”yhtenä hyvistä” ja osoittelemalla muita – eli niitä miehiä kennellä ei mene hyvin taloudellisesti, päihteiden tai mielenterveyden osalta.

Kun vastuuta laajennetaan koskemaan kaikkia, yksilöllinen tekojen arviointi hämärtyy, mikä heikentää yhteiskunnan luottamusta ja rakentaa tarpeetonta vastakkainasettelua sukupuolten välille. Ihmisiä aletaan jakamaan oikeamielisiin ja väärässä oleviin. Asioiden faktapohjaisestä käsittelystä tulee mahdotonta, koska jokainen fakta, joka ei tue “oikeamielisten” näkemystä sivuutetaan tai faktojen esittäjää rangaistaan. Mitään hyötyä yhteiskunnalle ei ole siitä, että faktat sivuutetaan, mutta se lienee sivuseikka. Varmaa tässä on vain se, että ongelmissa olevat miehet jäävät ongelmineen yksin jatkossakin, koska tälläinen tapa hoitaa yhteiskunnan ongelmia missä faktat sivuutetaan, missä ilmöitä käsitellään oikeamieleisten ja väärämielisten luomien kuvien kautta ei yksinkertaisesti mahdollista vaikuttaa ongelmien taustalla oleviin syihin.

Vain yksi asia pysyy: maailmaa yritetään parantaa kerta toisensa jälkeen jakamalla ihmiset hyviin ja pahoihin.