Voisiko demokratia olla oppiva järjestelmä?

Kaikki tietää, mitä oppiva organisaatio tarkoittaa – mutta voisiko demokratia olla oppiva järjestelmä?

Demokratiassa kansalaiset valitsevat päättäjänsä ja osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun. Oppivassa demokratiassa osallistuminen olisi kuitenkin enemmän kuin mielipiteiden kuulemista. Kansalaisten kokemukset, näkemykset ja palaute nähtäisiin tietona, jonka avulla myös demokratia itse voisi kehittyä. Yhteiskunta oppii toki jo nyt kokemuksista, tutkimuksesta ja palautteesta. Olennaista olisi tehdä tästä oppimisesta tietoinen ja jatkuva osa päätöksentekoa.

Mitä oppiva demokratia tarvitsee?

Ensimmäinen asia on jatkuva vuorovaikutus. Kansalaisten kokemukset kertovat usein ensimmäisinä, missä yhteiskunta toimii ja missä ei. Siksi osallistumisen ei pitäisi rajoittua vaaleihin. Kansalaisilla pitäisi olla mahdollisuus osallistua ja antaa palautetta koko vaalikauden ajan, kaikista asioista.

Toinen on avoimuus. Kansalaisten pitäisi pystyä näkemään, mihin päätökset perustuvat, miten niitä valmistellaan ja millaisia vaikutuksia niillä on. Myös päätöksentekijöiden pitäisi pystyä oppimaan tehdyistä päätöksistä.

Kolmas on dialogi. Pelkkä mielipiteiden kerääminen ei vielä synnytä yhteistä ymmärrystä. Tarvitaan keskustelua, jossa erilaiset näkemykset voivat kohdata. Tämä edellyttää luottamusta, empatiaa ja riittävää psykologista turvallisuutta tuoda omat kokemukset esiin.

Neljäs on jatkuva kehittäminen. Myös demokratian toimintatapoja voidaan kokeilla, arvioida ja muuttaa kokemusten perusteella. Tässä palvelumuotoilun ajatus sopii hyvin demokratiaan. Ensin pyritään ymmärtämään ihmisten kokemuksia, sitten rakennetaan ratkaisuja yhdessä, kokeillaan niitä ja kehitetään palautteen perusteella.

Osallistava kansanvalta oppivan demokratian mallina

Olen viime vuosina kehittänyt osallistavan kansanvallan toimintamallia. Alun perin en ajatellut sitä oppivan demokratian mallina. Lähtökohtana oli kysymys siitä, miten kansalaisten kokemustieto voitaisiin tuoda paremmin osaksi päätöksentekoa.

Nyt näen yhteyden selvästi.

Mallissa osallistuminen ei rajoitu vaaleihin, vaan kansalaiset voivat olla mukana koko päätöksenteon ajan esimerkiksi digitaalisten osallistumiskanavien, kansalaispaneelien, kyselyiden ja yhteiskehittämisen kautta. Tarkoituksena ei ole vain lisätä osallistumista, vaan saada kansalaisten kokemukset osaksi todellisen päätöksenteon tietopohjaa.

Tärkeää on myös se, että kansalaiset voivat nähdä, mitä heidän osallistumisestaan seuraa. Kun kansalaiset tuottavat tietoa, päätöksenteko reagoi siihen, päätöksiä toteutetaan ja niiden vaikutuksista syntyy uutta tietoa, muodostuu jatkuva oppimisen ja kehittämisen prosessi.

Silloin demokratia ei ole vain järjestelmä, joka tekee päätöksiä kansalaisten puolesta. Se on järjestelmä, joka kuuntelee, oppii ja kehittää itseään.

Miten rakennamme demokratian, joka todella kykenee oppimaan siitä, mitä ihmiset sille kertovat?

Seuraava askel suomalaisen demokratian kehittämisessä onkin – siirtyminen osallistumisesta yhteiseen oppimiseen.

Osallistava kansanvalta toimintamalli:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/912337/Laakso_Janne.pdf?sequence=2&isAllowed=y