Puheenvuoro-blogit
Koiran murina on varoitus
Kun koira murisee ja näyttää hampaitaan, se todennäköisesti kokee itsensä tai henkilökohtaisen tilansa uhatuksi. Joka tapauksessa koiralla on epämukava olo ja se osoittaa sen. Koiraa ei koskaan pidä torua tai rangaista murinasta. Jos koira murisee lähestyvälle koiralle tai ihmiselle, se omalla tavallaan signaloi että pysy kaukana. Murinalla koira pyrkii välttämään tilanteen eskaloitumista puremiseen ja tappeluun asti. Minä en lähestyisi murisevaa koiraa, ellei se olisi välttämätöntä. Murisevaan koiraan voi halutessaan yrittää tutustua olemalla itse paikallaan ja välinpitämätön ja koira valitsee jos haluaa tuttavuutta.
Kun koiraa ulkoiluttaa hihnassa ihmisten ilmoilla, melkein joka kerta tulee vastaan joku koiranomistaja joka lykkää oman piskinsä minun koiraani kiinni. Kysymättä ja yllättäin. Minun koirani on luonteeltaan hölmön ylisosiaalinen ja se tykkää jokaisesta kontaktista, oli se sitten ihminen tai koira, mutta sitähän ei toisen omistaja voi etukäteen tietää. Enkä minä voi tietää sen lähestyvän koiran luonnetta Lisäksi remmissä olo ei ole koiralle luontaista, eivätkä koirat pääse tutustumaan toisiinsa koirille luontaisella tavalla.
Pikkuinen Nita-koira joutui ”silmittömän koirahyökkäyksen kohteeksi”. Ennen tätä silmitöntä hyökkäystä Nitan ulkoiluttaja oli keksinyt lähestyä suurikokoista koiraa, ja koirat murisivat toisilleen. Siitä huolimatta Nitan ulkoiluttajan mielestä oli hyvä idea viedä koirat niin lähelle toisiaan, että remmit sotkeentuivat.
”Daniel selittää Nitan olevan noin kymmenvuotias sekarotuinen rescue-koira, joka on hieman hermostunut muiden koirien seurassa. Nita lähti tutustumaan vastaan tulevaan koiraan. Daniel sanoo molempien koirien murisseen toisilleen, mutta ne myös alkoivat haistella. Daniel huomasi koirien hihnojen sotkeutuvan toisiinsa.
– Kaikki tapahtui niin nopeasti. Toinen koira alkoi puremaan Nitaa, Daniel kertoo.”
Nita ei olisi leikkauksessa ja kipulääkkeissä ”taistelemassa hengestään”, jos Daniel olisi ohittanut vastaan tulevan koiran remminmitan päästä.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
En päästäisi 7 kg terrierinpentuani murisevan koiran lähelle. Jos haluaa antaa positiivisia kokemuksia kohtaamisesta muiden koirien kanssa, kannattaa se tehdä kilttien ja sosiaalisten koirien kanssa.
Itselläni on ollut 50 vuoden aikana pari aggressiivista ja muille uroksille vihaista uroskoiraa.
Elämä sellaisten kanssa on ollut aika ikävää, kun täytyy varoitella muita koiranomistajia omista koiristani. Ulkona liikkuminen on vaatinut jatkuvaa ympäristön tarkkailua.
Kotona nämä sekopäät ovat olleet herttaisia, mutta sinne se on jäänyt.
Omieni kohdalla ei ammattikouluttajatkaan saaneet koiraa käyttäytymään paremmin, mutta opettivat minulle tapoja välttää vaaratilanteet.
Useimmin se on suurin ongelma on sitä koiraa taluttavassa ihmisessä. Niin luullakseni tässäkin tapauksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Edellinen uroskoirani tykkäsi myös kyttyrää toisista samankokoisista tai isommista uroksista, remmirähinä oli valmis. Ja tunnistan tunteen, että ulkoillessa pitää olla koko ajan aistit valppaina.
Mulle tuli joskus urosbeagle pihalle ja vanhan koirani äristyä sille beaglen isäntä tuli ja potkaisi koiraani. Siitähän koira sitten hermostui ja ehdin juuri väliin kun se oli käymässä beagleen kiinni. Pääsin poliisikuulusteluun asti metsästyslain rikkomisesta vaikka tämä sattui omalla pihallani, ilmoitin että jos sitä koiranpotkija vielä näkyy niin vien sen oikeuteen ja asia loppui siihen.
Nykyinen osaa aika hyvin koiraa, se vetäytyy itse heti istumaan kauemmaksi jos toinen ilmoittaa ettei käy eikä lähde provokaatioon mukaan.
Jos kokee halua lähestyä toista koiraa, vähimmäisvaatimus on kysyä hihnanpäästä että passaako.
Ilmoita asiaton viesti
”Koiran murina on varoitus”
Koira murisee myös leikkiessään
Ilmoita asiaton viesti
Meillä terrieri käytännössä keskustelee ihmispalvelijansa kanssa murinoilöaan.
Toki on murinan sävyssä eroa kun se näkee pahan oravan loikkivan puusta toiseen HÄNEN pihallaan.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä oli kennelli, jossa kasvatettiin akitoja, eikä akitaurosta voi viedä koirapuistoon. Tällaisia rotuja ei voi suositella ollenkaan kaikille. Yksi pennuista meni Pietariin, ja kuulemma siitä tuli kaukasian paimenkoirien lauman johtaja. Jos isompi koira olisi ollut akita, niin vielä pajon huonommin olisi käynyt. Musashi tappoi kerran schäferin, mutta en voinut mitään, kun kuljetan koiraa jalkakäytävällä hihnassa, ja irtoschäfer hyppää pihasta aidan yli haastamaan. Toki välillä Musashilla oli kuonokoppa, esim. kun sitä vietiin atutettavaksi Viroon laivalla. Akita ei murise, se hyökkää, kuin susi, ts. murinaankaan ei aina voi luottaa. Kaikki ihmiset eivät tule toimeen keskenään, miksi koirat sitten tulisivat. Kultaisella Noutajalla muuten on erikoista murinaa, joka ei ole varoitus, vaan lähinnä läheisyyden ja huomioinnin kaipuuta, ehkä jotakin samanlaista, kuin kissan kehrääminen?
Ilmoita asiaton viesti
Koirien määrä on lisääntynyt ja samalla ne omistajat, jotka eivät ymmärrä koiran luonteesta ja käytöksestä pätkääkään. Kun hankin ensimmäisen koirani niin koira oli aina se, lopulta eläinlääkäritkin joutuivat sanomaan koirasta hän, ettei omistaja vaan närkästyisi ja eläinlääkäri menettäisi asiakasta.
Jos minulta kysyttäisiin niin ensimmäisen pennun mukana pitäisi tulla joku osaatko lukea koiraasi / /ymmärrä koiraasi kirja(nen).
Ilmoita asiaton viesti
Ensimmäisen koiran omistajalle voi tulla yllätyksenä ne pentunaskalit jotka pureutuvat kaikkeen ja ennen kaikkea kantapäihin, ja sen jälkeen murrosikä jossa unohtuu kaikki mitä se on oppinut ennen kuin aikuistuu.
Aika paljon siinä on tiedon puutetta, pitäisi jotenkin saada sanottua julki että ne voivat olla aika riiviöitä etenkin parin ensimmäisen vuoden aikana ja etenkin jos kouluttamisesta ei ole ihan perillä.
Ilmoita asiaton viesti
Siitä puhumattakaan mitä pitkästynyt pentu voi keksiä tekemisikseen kotona omistajien poissa ollessa, vaikka olisi toinen koira seurana.
Ilmoita asiaton viesti
En ymmärrä mitä tarkoitat.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/wp-content/uploads/2026/08/tyyny.png
Ilmoita asiaton viesti
Läheltä liippaa, lähetin kerran ulkomaille kasvattajalle kuvan, jossa pentu nukkui itse petaamassaan sängyssä, Familonpeiton sisältö leviteltynä ympäriinsä.
Ilmoita asiaton viesti
Sanonta koira alkaa näyttämään isännältään taitaa tarkoittaa sitä että koiran luonteesta tulee samanlainen koska koira peilaa isäntänsä mielentilaa ihan koko ajan.
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut koira-omistajaparit näyttävät kyllä fyysisestikin huvittavan samiksilta mutta tietty kyse on vahvistusharhasta.
Jos itselläni olisi harmaa snautseri niin kaikki sanoisivat että non-ni, siinä se taas nähtiin.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla oli aikoinaan musta sekarotuinen luppakorva, joka muistutti minua vain pimeässä. Se joutui kerran auton töytäisemäksi ja loukkasi takapäätään. Silloin se murisi ja yritti ottaa käteni hampaisiin, kun yritin tunnustella takajalan kuntoa. Parin päivän makoilun jälkeen se alkoi taas hiljalleen liikkua ja parani täysin.
Kerran se pääsi karkuun ja katosi, jälkeenpäin kuulin että poromiehet olivat ampuneet sen.
Ärisevätköhän koirat villisioille?
https://yle.fi/a/74-20242014?fbclid=IwY2xjawTz-q1wZG9mAWV4dG4DYWVtAjExAHNydGMGYXBwX2lkEDIyMjAzOTE3ODgyMDA4OTIAAR7HI8kn0lRhDXGL6q3bpGiPWdS2OqMzx7dDchUiY8t6EjaomHsw9I1lQ38wng_aem_h7MlJhvIK4u5HqVSZcy9XA
Ilmoita asiaton viesti
”…jälkeenpäin kuulin että poromiehet olivat ampuneet sen.”
Aika rajua touhua pohjoisessa.
Ilmoita asiaton viesti
Se varmaan häiritsi poroja ja joku päätti uhrata panoksen hinnan häiriötekijän poistamiseksi. Ei se mitenkään harvinainen tapaus ollut siihen aikaan, kun koiria sai vielä pitää osan vuodesta vapaana.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla oli isokokoinen belgianpaimenkoira uros. Erittäin ystävällinen ja rakastettava omalle väelle, varsinkin minulle, mutta rotunsa mukaisesti etäinen ja pidättyväinen vieraille.
Ainoa tilanne, jossa se murisi jollekin oli kun olimme metsälenkillä ja ”pitkätakkinen herra” seisoskeli polun vieressä. Herra kysy, miksi koirani murisee hänelle. Sanoin että koirani on pervopointteri.
Ilmoita asiaton viesti
Malinovs ei ole mikkää lelu, sille ei voi selkäänsä kääntää. Se on poliisien suosima kova kaveri.
Ilmoita asiaton viesti
Meidän uros collie oli hihnassa kiinni. Vastaantulija talvisella metsäpolulla oli lapinkoira uros. Murr…murr.. Tunsin vastaantulijan. Kiersimme ihan kunnolla toisemme.
Jotekin lapinkoiran hihna petti ja molemmat olivat toistensa kimpussa.
Menin erottamaan, mutta oma collie ei ollut moksiskaan, vaan oli hampaillaan omassa käsivarressani kiinni.
Tempaisin kiinni se molemmista takajaloista ja sain sen irti toisesta.
Painoin sen maahan rauhoittumaan, kunnes toinen oli etäällä. Sen isänt rähisi sille kuin pahalle akalle.
Minun collieni oli kohta kuin maansa myynyt häntä koipien väliissä häpeissään.
Mitä opiksi ? Isot urokset ilman hyvää koulutusta ovat hankalia kavereita kohdatessaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Mitä opiksi ?”
Ehkä sekin, että tappelevien koirien erottaminen on riskialtista puuhaa, ja että puremasta kannattaa mennä jäykkäkouristuspiikille jos rokotus ei ole voimassa.
Ilmoita asiaton viesti