Pakotteiden seuraava taistelu käydään Venäjän varjotaloudesta

Euroopan unioni valmistelee jälleen uusia ja entistä laajempia pakotteita Venäjää vastaan. Se on perusteltua ja oikein. Samalla on kuitenkin tunnustettava yksi epämiellyttävä tosiasia: Venäjä ei enää ainoastaan etsi aukkoja lännen pakotteista. Se rakentaa määrätietoisesti omaa taloudellista järjestelmäänsä pakotteiden kiertämiseksi.

Tästä on saatu viime viikkoina poikkeuksellisen kiinnostavaa uutta tietoa. Wall Street Journalin selvityksen mukaan Venäjän valtion tukema A7-maksuverkosto käsittelee jo noin sadan miljardin dollarin arvosta maksuja vuodessa. Se vastaisi lähes viidennestä Venäjän ulkomaankaupasta. Jos mittaluokka pitää paikkansa, emme enää puhu pakotteiden kiertämisen sivuilmiöstä vaan järjestelmästä.

A7 yhdistää perinteisen pankkimaailman, peiteyritykset, kolmannet maat ja kryptovaluutat. Verkoston taustalla toimii Venäjän puolustusteollisuutta palveleva pakotteiden alainen Promsvjazbank. Maksuliikennettä on kuljetettu muun muassa Kirgisian, Arabiemiraattien ja Hongkongin kautta. Suuri osa kaupasta tapahtuu Kiinan juaneissa.

Erityisen kiinnostava on ruplaan sidottu A7A5-kryptovaluutta. Se osoittaa, mihin suuntaan järjestelmä kehittyy. Venäjä pyrkii rakentamaan maksamisen ketjuja, joissa rahaa voidaan siirtää perinteisen länsimaisen pankkijärjestelmän ulkopuolella ja tarvittaessa muuntaa kryptovaluuttojen kautta edelleen.

Tässä on paljon suurempi turvallisuuspoliittinen kysymys kuin kryptovaluutat itsessään.

Venäjä yrittää vähentää riippuvuuttaan järjestelmästä, jota länsi pystyy valvomaan ja johon se pystyy vaikuttamaan. Samalla syntyy kansainvälinen pakotteiden kiertämisen ekosysteemi: pankkeja, maksupalveluita, kryptopörssejä, välittäjiä ja peiteyrityksiä. Yksi reitti voidaan sulkea, mutta toinen avataan nopeasti tilalle.

EU on jo muuttanut toimintaansa. Heinäkuussa hyväksytty 21. pakotepaketti kohdistui voimakkaasti pankkeihin ja kryptopalveluihin. Nyt EU valmistelee syksyksi jälleen erittäin laajaa uutta pakotekokonaisuutta. Suunta on oikea, mutta seuraava askel on vielä tärkeämpi: painopistettä on siirrettävä pakotteiden määrän kasvattamisesta niiden kiertämiseen käytettävien verkostojen järjestelmälliseen hajottamiseen.

Tämä tarkoittaa myös kolmansissa maissa toimivia pankkeja ja yrityksiä. Jos toimija tietoisesti mahdollistaa Venäjän sotatalouden rahoittamisen tai pakotteiden kiertämisen, toiminnalla on oltava todellisia seurauksia. Muuten Venäjän laskelma on yksinkertainen: länsi sulkee yhden oven, ja Moskova rakentaa kaksi uutta.

Myös teknologia muuttaa asetelmaa. Maksuliikenteen, yritysverkostojen, omistussuhteiden ja kryptosiirtojen valtavat tietomäärät tekevät pakotteiden valvonnasta yhä enemmän data-analyysin, tekoälyn ja tiedustelun kysymyksen. Venäjän verkostot pyrkivät häivyttämään jälkensä. Lännen on kyettävä löytämään yhteydet nopeammin kuin uusia peitejärjestelyjä ehditään rakentaa.

Suomelle tässä on selkeä johtopäätös. Pakotteiden toimeenpanoa ei pidä nähdä vain talous- tai tullipolitiikkana. Se on osa kansallista turvallisuutta. Finanssivalvonnan, Tullin, tiedusteluviranomaisten, pankkien ja teknologiayritysten osaamista on kyettävä yhdistämään entistä tehokkaammin myös eurooppalaisella tasolla.

Pakotteiden tehokkuutta ei tulevaisuudessa ratkaise niiden lukumäärä vaan toimeenpanon nopeus ja kyky katkaista Venäjän rahavirtoja.

Venäjä rakentaa parhaillaan pakotteiden rinnalle omaa varjotalouttaan. Jos Eurooppa haluaa pakotteiden todella heikentävän Venäjän kykyä käydä sotaa, seuraava tehtävä on: verkostot on tehtävä näkyviksi, rahavirrat jäljitettäviksi ja kiertämisen hinta niin korkeaksi, ettei rinnakkaisesta järjestelmästä muodostu Venäjälle pysyvää turvaverkkoa.