Eduskunnan kyselytunti

Aloitan kertomalla mitä olen ymmärtänyt että otsikon mukainen kyselytunti on.
Ajattelen niin että kyse on ”tunnista” jonka aikana kansanedustajat voivat kysyä hallitukselta mitä kaikkea on tulossa, mitä on päätetty ja ”missä mennään”.
Eli siis ajankohtaisista asioista hallinnossa.
Samalla myös kansalaiset saavat ”suoraa” tietoa suoraan hallitukselta ja kansanedustajilta.

Kun katselin viimeistä sellaista, 2.9., niin ei voi kuin ihmetellä. Ymmärrän kyllä sen että kysyjinä toimivat lähinnä opposition edustajat joilla ei välttämättä ole kaikkea tietoa mitä hallituspuolueiden kansanedustajilla on, vaikkakaan heilläkään ei varmasti ole kaikkea tietoa meneillään olevista asioista.
Kuitenkin niin 2.9. pidetyssä kuin edeltävissäkin, ”kysymyksiä” esittivät käytännössä vain opposition edustajat ja se heille suotakoon. Samalla tulee esille opposition mielipiteitä.
Mutta ne kysymykset.
Ei voi välttyä ajatukselta että koko touhu on edeltä suunniteltua teatteria jota johtaa ilmeisestikin suurin oppositiopuolue joka saa yleensä ensimmäisen kysymysvuoron.
Kun sitten tuo kysymys on esitetty niin jokainen kysyjä vuorollaan ”kysyy” samaa asiaa ja toistaa opposition ”iskulauseita”. Uudelleen ja uudelleen. Jokainen vuorollaan.
Joillakin ”kyselytunneilla” on toki päästy siihen tilanteeseen että on esitetty jopa kysymys uudesta aihealueesta. Mutta harvemmin.
”Kysymykset” ovat lähinnä naljailua, usein niissä on totuutta vain siteeksi, jos sitäkään. Mutta kun vastaaja ei, eduskunnan sääntöjen mukaan kai, saa tai ei pidä sanoa että kysyjä valehtelee kuten ei kysyjäkään saa sanoa että vastaaja valehtelee. On ilmeisesti sopimatonta.

Hallitus tai sen edustaja, kertoo samat vastaukset uudelleen ja uudelleen kysyjälle joka aivan ilmeiseti on kuullut tai kuulee asiasta ensimmäisen kerran.
Oppositio ei hyväksy mitään vastausta ja seuraava jankkaaja kysyy sama asiaa uudelleen.
No, oppositio on sisäistänyt hyvin sen ikivanhan sanonnan että ”Kertaus on opintojen äiti”. Mutta ei aivan ilmeisesti ole ymmärtänyt että kaikella on rajansa.
Tietysti, onhan tällaisessa typeryydessä se hyvä puoli että nämä asiat, kuten se että maassa on xxx tuhatta työtöntä, arkipäiväistyy eikä kukaan kuulija oikein kiinnitä siihen edes huomiota. Eli argumentilta katoaa voima.

Tällainen toiminta osoittaa lähinnä kysyjän omaa ymmärtämättömyyttä ja mikä pahinta, kuulijan aliarviointia. Aivan kuin kuulijat olisivat todellisia ”luupäitä”, mitään ymmärtämättömiä ja lähinnä kai vailla mitään ajattelukykyä.

Kun ”kuluttajana” olisi mielenkiintoista tietää asioista, niin ulko- kuin sisäpolitiikasta ja normaalijärkiselle kyllä luulisi yhden kerran riittävän.

Olisi hyvä kun yhdestä asiasta yksi kysyjä kysyisi ja yksi ministeri, tai tarvittaessa, asiasta riippuen useampikin, vastaisi.
Näin saataisiin tunnin aikana käsiteltyä useita, kansalaisia kiinnostavia asioita.