Puheenvuoro-blogit
Iskulauseen “Kaikki hyvinvointi tulee työstä” anatomiaa
Kokoomus on ruvennut viljelemään iskulausetta “Kaikki hyvinvointi tulee työstä”. Jokainen vähänkin talousteoriaa ymmärtävä tietää, ettei väite pidä paikkaansa. Itseasiassa entistä pienempi osa hyvinvoinnista tulee työstä. Se näkyy palkkojen osuuden pienenemisenä suhteutettuna pääoman tuottoihin (eli voittoihin) ns. funktionaalisen tulonjaon tilastoissa, joissa kuvataan tuotannon arvonlisäyksen (yleensä bruttokansantuotteen, BKT) jakautumiseen työn ja pääoman kesken. Yleisesti ottaen, työtulojen osuus arvonlisäyksestä oli vielä 1980-luvulla 75-80 %, mutta nyt 2000-luvulla noin 65 % ja sähköteknisessä teollisuudessa 40-45 % (https://stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2006_03_savela.html).
Syy työn merkityksen pienenemiseen on, että lähes kaikilla aloilla tuotannosta on tullut pääomaintensiivisempää. Tuotantoteknologia eri muodoissaan – tehtaat, koneet ja laitteet, tietotekniikka automaation, robotisaation, digitalisaation ja tekoälyn muodossa – korvaa entistä enemmän työtä, jota aikaisemmin tekivät ihmiset.
Miksi Kokoomus haluaa viljellä tätä harhaanjohtavaa iskulausetta? Sille voidaan keksiä ainakin kolme selitystä:
- Iskulause korostaa työn merkitystä hyvinvoinnin lähteenä sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. Itseasiassa Vasemmistoliitto käytti iskulausetta “Hyvinvointi syntyy työstä” vuoden 1996 kunnallisvaaleissa. Mutta miksi Kokoomus korostaa lisäksi, että “kaikki”?
- Iskulause tuo esille, että hyvinvointiyhteiskunnan julkiset palvelut (koulutus, terveydenhoito, sosiaaliturva, turvallisuus) pitkälti rahoitetaan verottamalla työtä (ansiovero, työnantajamaksut) sekä palkan mahdollistamaa kulutusta. Kenties tarkoitus on normalisoida tämä rahoitusmalli niin kuin ei olisi muuta mahdollisuutta rahoittaa julkisia palveluita.
- Iskulause epäsuorasti jakaa kansantalouden työ- ja kulutusprosessiin sekä pääomaprosessiin. Työ- ja kulutusprosessissa ihmiset tuottavat hyvinvointia itselleen ja yhteiskunnalle tekemällä työtä ja kuluttamalla. Mutta iskulauseen mukaan pääoma ei tuota hyvinvointia. Se vain luo edellytykset työnteolle ja sitä kautta hyvinvoinnin tuottamiselle työn ja kulutuksen kautta.
Olen taipuvainen tulkitsemaan, että Kokoomuksen reaalipolitiikka heijastaa neljättä tulkintaa. Maallistuneelle Kokoomukselle pääomasta on tullut virren sanoin “kaiken hyvän antaja”, jota täytyy kumartaa ja käsitellä silkkihansikoin. Pääoman tuottoon kohdistuvan verotuksen arvoltaan 13 mrd. osuus sen ja työn ja kulutuksen verotuksen arvoltaan noin 80 mrd** kokonaiskertymästä (noin 93 mrd.) on vain 14 %. Se on tuntuvasti pienempi kuin pääoman osuus funktionaalisessa tulojaossa, mikä nykyään on noin 35-40 %, Asiallisesti, pääomasta on tullut hyvinvointiyhteiskunnan vapaamatkustaja kuten olen tuonnut esille aikaisemmassa US-puheenvuorossani (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhaniiivari/paaoma-suomalaisen-hyvinvointivaltion-vapaamatkustaja/).
Kun työn merkitys fuktionaalisessa työjaossa on pienentynyt, hyvinvoinnin rahoittaminen pelkästään sen ja kulutuksen verotuksen kautta on vaikeutunut. Se näkyy Suomen kansantalouden paradoksissa: jopa tilanteessa, jossa BKT ei ole juuri kasvanut 20 vuoteen, elinkeinoelämällä pyyhkii taloudellisesti hyvin, mutta julkisella sektorilla huonosti. Valtio on ylläpitänyt kansalaisten nykyistä hyvinvointia ottamalla jatkuvasti uutta velkaa.
Kaikki vastuulliset puolueet näkevät, että velanotto on saatava taittumaan. Kun Kokoomus ei ole valmis lisäämään mitään verotusta, sen esittämä vaihtoehto on vain säästää ja lyhyellä aikavälillä leikata. Leikkaukset tulevat mitä todennäköisimmin rasittamaan erityisesti pienituloisia.
Kokoomuksen esitys on vallannut niin täydellisesti mediatilan, että keskustelu on koskenut vain sen nyansseja. Mistään todellisesta vaihtoehdosta sille ei ole vielä keskusteltu. Ainoa todellinen vaihtoehto on säästämisen ohella kiristää myös verotusta ja/tai keksiä uusia perusteltuja veroja. Toivottavasti sellaisia ehdotuksia alkaa tulla asiantuntijoiden ja äänestäjien makusteltaviksi hyvissä ajoin ennen vaaleja.
* Kattaen pääomatuloveron, yhteisöveron ja kiinteistöveron
** Kattaen ansiotuloveron, työnantajien sosiaaliturvamaksut ja arvonlisäveron
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Työeläkkeiden kohdalla on tarjottu eläkkeiden leikkausta, joka sitten mahdollistaisi eläkemaksujen alentamisen ja saman aikaisesti työn verotuksen kiristämisen.
Tuota ikävää totuutta ei näköjään kukaan halua lausua ääneen?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, eläkkeidn leikkaaminen tapahtuisi indeksien jäähdyttämisellä. Kokoomushan sulkee sen pois sopeuttamisehdotuksessaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Kokoomus on ruvennut viljelemään iskulausetta ’Kaikki hyvinvointi tulee työstä’. Jokainen vähänkin talousteoriaa ymmärtävä tietää, ettei väite pidä paikkaansa.”
Höpsis.
Suomen keskeisin taloudellinen haaste, jonka ratkaisematta jättäminen johtaa kurjistumisen kierteeseen ja hyvinvointivaltion romahtamiseen, on se että työn tuottavuus, eli siis se kuinka paljon arvoa, tuotteita tai palveluita saadaan aikaan yhtä tehtyä työtuntia tai työntekijää kohti, on jämähtänyt 20 vuoden takaiselle tasolle.
Työn tuottavuus nousee, kun samalla työpanoksella tuotetaan enemmän tai parempaa, tai kun sama tuotos saadaan aikaan vähemmällä työllä.
Tähän vaikuttavat muun muassa osaaminen, teknologia, johtaminen ja työvälineet.
”Kaikki hyvinvointi tulee työstä” tarkoittaa sekä tehtyjen työtuntien määrää että sitä mitä ja miten fiksusti me teemme asioita.
Fiksumpi tekeminen edellyttää ajatustyötä, älykästä implementointia.
Ajatus että ”työ” on vain mutterin vääntämistä jakoavaimella tai edes koneen asetusten säätämistä ja monitorointia Chaplinin Nykyaika-elokuvan (1936) tapaan, on väärinkäsitys.
Klassisen talousteorian mukaan varallisuus syntyy tuotannontekijöitä yhdistämällä.
Kuten tiedämme, tuotannontekijät muodostuvat komponenteista:
• Työvoima: Ihmisten tekemä työ, josta korvaukseksi maksetaan palkkaa.
• Pääoma: Tuotantolaitteet, koneet, rakennukset ja muu reaalipääoma, jota käytetään uusia hyödykkeitä tehtäessä. Pääomasta maksetaan korkoa.
• Maa ja luonnonvarat: Alueet, mineraalit, energia ja muut luonnon tarjoamat resurssit. Maan käytöstä maksetaan maankorkoa tai vuokraa.
Klassisen talousteorian määritelmää on täydennetty erityisesti ottamaan huomioon myös tieto ja teknologia:
• Inhimillinen pääoma (osaaminen): koulutuksen, taidot ja kokemuksen tuoma arvo.
• Tieto ja teknologia: know-how, ohjelmistot, logistiikka ja digitalisaatio, tekoäly jne.
• Finanssipääoma: Raha ja arvopaperit, joilla voidaan hankkia muita tuotannontekijöitä.
Pääoma on siis yksi keskeinen tuotannontekijä.
Työn tuottavuuden näkökulmasta pääomalla voidaan hankkia inhimillisiä resursseja (koulutus, ”aivovienti/-tuonti”), teknologiaa, raaka-aineita. Mutta myös ”laittaa raha töihin” eli hankkia finanssimarkkinoilta ja sijoittamalla lisää varallisuutta – jolla taas voidaan hankkia tuotannontekijöitä.
Sekä yhteiskunnan makrotason, yritystason, että yksilön kannalta ”raha ei tule taivaasta”, se on hankittava työllä, toimimalla älykkäästi.
Suomessa peritty varallisuus ei ole niin merkittävä tekijä että sillä olisi maan tulevaisuuden rakentamiseen ja taloudelliseen hyvinvointiin, hyvinvointivaltion turvaamiseen merkittävää roolia, ehkä perheyrityksiä lukuunottamatta. Tieto ja osaaminen sen sijaan ovat tärkeitä, niiden soveltaminen menestyksellisesti edellyttää – työtä.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä työn tuottavuus on oma juttunsa. Aivan samalla taavalla voitaisiin tarkestella pääoman tuottavuutta kansantaloudden tai toimialojen tasolla. Miksi kukaan ei ole siitä kiinnostunut paitsi sijoittaajat yritystasolla.
Työn tuottavuuden junnaaminen koko kanssantalouden tasolla johtuu pitkälti siitä, että Suomessa tuotetaan “vääriä” asioita, joille ei ole oikein kysyntää tai joiden arvo on matala.
Nokia kännykät ilmeisesti olivat varin tuottavampaa liiketoimintaa rapiat 20 vuotta sitten kuin sen jälkeinen verkkoliiketoiminta. Metsäteollisuudessa korkeamaan jalostusasteen paperituotanto on laskenut ja korvautunut sellun ja kartongin tuotannolla.
Tietysti muutkin tekijät (esim. teknologian käyttööotto), mutta en ole vakuuttunut, että se yleisesti ottaen on heikompaa kuin verrokkimaissa. Työn tuotavuutta pitäisi verrata toeimialaoittain.
Funktionaalisessa työnjaon tilastoissa inhimillinen pääoma näkyy maksetuissa palkoissa ja teknologia taas pääoman tuotoissa. Eli kyllä ne ovat mukana.
Pääoma ei tule taivaasta, mutta lisääntyvässä määrin ulkomailta. Suomen poliittinen johto Orpon johdolla kyllä suhtautuu siihen kuin “taivaan lahjaan”. Esimerkkinä Googlen datakeskushehkutus.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikki hyvinvointi tulee työstä” tarkoittaa sekä tehtyjen työtuntien määrää että sitä mitä ja miten fiksusti me teemme asioita.
Kumpikin vaatii työtä.
Kummankin lisääminen johtaa maamme vaurastumiseen, hyvinvoinnin lisääntymiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Saattaahan se sitäkin merkitä, mutta siitä huolimatta se väitteenä ei pidä paikkaansa (että vain ainoastaan työ tuottaa hyvinvointia). Kyllä luontokin tarjoaa sitä, jopa taloudellista hyvivointia.
Ilmoita asiaton viesti
Mielessäni liittänyt toimijuuteen sukulais-oletteisen käsitteen, ww2-ajoilta: allied.
Kyse kärkisyyden toimijoista, effareista… mitä on ihmislaji muuhun lajistoon nähden.
Toimijuus on aivan omanlaistaan, jota voi tiivistää nimikkeisiin EMlla tavalla, kunhan konkretiaan ei sitoudu niin paljon, että muuta ole enää havaita.
Kun on effaria,.. taisaalla on vähemmän väljää, vaikka toki koontakin voi työllistää, tai aiheuttaa kuormitusta.
Mutta se, mitä mutterien lomasta näkee, kunnon fokus kun on siinä, mikä vähäisempää, mutta tarvittavan osallistumisen puolesta samassa suhteessa hallinnoitavampaa.
Ei ihme, jos tiukkamallisia haetaan,… sitä mitä tilanteessa voidaan puhua avoimuutena, mutta jota mainittava ehkä joskus tai jatkuvasti, jotta paketoitavan ongelmallista ei juurikaan olisi niin paljoa.
Etukäteisviritelmän taakse kun näitä laittelee… Varautumisen ja järjestämisen väljyyttä saattaa olla riittävästi, esim tässä teemassa ajatellusti:
— https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kaunaherra/velkaantuminen-on-vapautta/
Näitä pitäs käsitellä sen suhteessa siten, kuin mitä asiana ovat.
Ilmoita asiaton viesti