Mitä saa 12 milj. eurolla päivässä?

Ei yhtään uutta tietä. Ei yhtään uutta ikäihmisen kerrostaloa. Ei yhtään päiväkotia. Ei edes kunnollista smootie sekoitinta valtiovarainministerille. Nimittäin Suomessa on yksi kauppa, joka on auki joka ikinen päivä 24/7. Se ei sulje oviaan  juhlapyhiksi. Siellä ei ole alennusmyyntejä. Eikä kukaan kysy, tarvitsemmeko todella ostaa. Sen nimi on valtion velan korkolaskukauppa. Vuonna 2027 Suomen valtio maksaa velkansa korkoja yli 4,3 miljardia euroa. Se tarkoittaa 12 miljoonaa euroa joka ikinen päivä eli 500.000 e tunnissa. Vaikka koko kansa olisi mökillä ja eduskunta lomalla, korkolaskukauppa käy.

Velka oli ilmaista, kunnes se ei enää ollutkaan. Muistatteko vielä ajan, jolloin velka oli lähes ilmaista? Korot olivat matalia, alle 1 % ja valtion velanottoa hamstrattiin kuin tarjouskahvia kaupassa. Kun kerran halvalla saa, niin otetaan vähän lisää. Jotkut antoivat jopa ymmärtää, ettei velkoja tarvitse erityisesti murehtia. Inflaatio hoitaa korot ja ylimääräinen voidaan sijoittaa vaikka energiayhtiöön Saksassa. Tulevaisuus kyllä hoitaa homman. Tulevaisuus tuli ja sillä oli mukanaan korkolasku. Velkarahaa kutsuttiin milloin elvytykseksi, milloin solidaarisuudeksi, milloin vastuunkannoksi, mutta ei koskaan velaksi. Mutta velkalasku jäi meille suomalaisille.

Sitten tuli vielä Uniper. Jos valtion rahankäytön historiasta YLE tekisi rikossarjan, yksi jakso olisi pakko omistaa Uniperille. Noin kuuden miljardin euron tappio. Sillä summalla suomalainen veronmaksaja olisi voinut saada jotain muutakin kuin kalliin oppitunnin siitä, ettei energiayhtiön omistaminen Saksassa ole suomalaisen valtion ydintehtävä.

Ideologia on huono laskin. Suomen velkaongelman suurin ongelma ei ole se, etteikö meillä olisi asiantuntijoita. Meillä on asiantuntijoita enemmän kuin pienessä kunnassa pyöräteitä ja poliittisia lautakuntia. Ongelma on se, että politiikassa asiantuntijoita kuunnellaan yleensä silloin, kun heidän sanomansa sopii omaan ideologiaan. Jos numerot ovat ikäviä, voidaan aina tilata oman puolueen asiantuntijoilta uusi raportti. Jos sekin raportti on edelleen ikävä ja ideologiaan sopimaton, voidaan perustaa parlamentaarinen työryhmä. Jos työryhmänkin päätelmä on ikävä, voidaan odottaa ihmettä. Ja jos ihmettä ei tule, voidaan syyttää edellistä hallitusta.

Suomalainen talouspolitiikka on kuin kirkkoveneretki, jossa kaikki soutajat soutavat eri suuntiin ja eri tahdissa. Ratkaisu talousongelmiin on hämmästyttävän yksinkertainen. Minulla on ehdotus. Ostetaan Suomeen taskulaskin. Ei tarvitse olla kallis. Ihan perusmalli riittää. Sellainen, jossa on plus-, miinus-, jako- ja kertolasku. Ja erityisesti sellainen, jossa on miinusmerkki on riittävän isolla merkitty. Sitten opetellaan käyttämään sitä. Ehkäpä joku AMK tai yliopisto voi antaa niin kuntapäättäjille, hyvinvointialueen päättäjille ja kansanedustajille muutaman päivän kestävän taskulaskimen käyttöopetuksen. Ja Suomi pelastuu!