Suomalaismies joutui saksalaismiehittäjien vangiksi, kyhäsi tupakkarasian, myi sen leivästä ja – katosi

veikkohuuska Veikko Huuska 01.09.2026 00:14
Historia Suomi
Tupakkarasia, jonka salaperäinen Tallinnan Patarein keskusvankilan saksalaismiehityksen aikainen suomalaismies, Altosaaare-niminen, taiteilija ja myi musititiedon mukaan 1800 grammman hinnasta. Kuva: Veikko Huuska. Lähde: Viron Historiallinen museo.

”Tupakkarasian, joka oli koristeltu vankien muotokuvilla, valmisti Tallinnan Patarein vankilassa Altosaar-niminen suomalainen.

Ei tiedetä, miksi Altosaar vietiin Patarein vankilaan saksalaismiehityksen aikana ja mitä hänelle tapahtui sodan jälkeen. Rasian väitetään valmistetun galvanoidulla teräsveitsellä ja hiotun lasinsirpaleilla. Purkissa oli neljä piirrosta toisista vangeista. Väitetään että Altosaar sai rasian vaihdetuksi 1800 grammaan  leipää.”

Lähde: Viron historiallinen museo, Marjamäen linna, Tallinna: Riik malelaual. Saksa okupatsioon Eestis 1941-1944. Eesti Ajaloomuuseumi näiituse kataloog 2014.

*

Sitaatti kuvailee koskettavaa ja äärimmäisen konkreettista palaa Patarein vankilan synkkää historiaa, mutta arkistotietojen valossa kyseisen suomalaisen henkilöllisyys ja kohtalo ovat jääneet historian hämäryyteen.

Valtavan arvokas vaihtokauppa:

1800 grammaa leipää oli fantastinen omaisuus sota-ajan vankilassa ja vastasi ihmishengen pelastamista. Ruoka-annokset olivat Patareissa erittäin pienet, ja tällainen leipämäärä osoittaa, että tupakkalaatikon on täytynyt olla poikkeuksellisen ammattitaitoinen tai että sen on tilannut (ja antanut) joku vaikutusvaltaisempi henkilö, kuten vanginvartija tai etuoikeutetussa asemassa oleva vankitoveri. Kekseliäisyyttä minimaalisilla resursseilla: Peltipalan muotoilu veitsellä ja viimeistely hiomalla lasipalalla oli tyypillinen, mutta aikaa vievä käsityömenetelmä vankilaolosuhteissa. Lasinsirpaleita ja peltipaloja saatiin salaa rakennustöiden aikana tai vankilan pihan siivoamisen aikana.

Vaikka tarina tupakkarasiasta ja sen valmistuksesta pelkällä pellinpalalla ja lasinsirulla on säilynyt, historialliset dokumentit jättävät ”Altosaar”-nimisen miehen vaiheet avoimiksi. Tähän on kaksi keskeistä syytä:
  • Sukunimen tausta: Nimi Altosaar on virolainen sukunimi (eikä tyypillinen suomalainen nimi). On hyvin mahdollista, että kyseessä oli vironsuomalainen, inkerinsuomalainen tai Suomen kansalaisuuden saanut virolaistaustainen henkilö. Toinen vaihtoehto on, että nimi on tallentunut vankilan suullisessa perimätiedossa tai muistelmissa väärin.
  • Saksan okupation (1941–1944) arkistot: Saksan miehityksen aikaiset Patarein vankilan (virallisesti Tallinna Keskvangla – s.o. Tallinnan keskusvankila) arkistot ovat puutteellisia. Monet asiakirjat tuhottiin tai evakuoitiin saksalaisten vetäytyessä syksyllä 1944 ennen puna-armeijan saapumista.

Miksi suomalaisia päätyi Patareihin Saksan miehityksen aikana?
Koska tarkkoja syitä juuri Altosaaren vangitsemiselle ei tiedetä, voimme tarkastella yleisimpiä syitä, joiden vuoksi Suomen kansalaisia tai suomalaistaustaisia henkilöitä teljettiin Patareihin tuona aikana:
  1. Sotilaskarkuruus tai luvaton poistuminen: Suomen armeijassa palveli noin 3 400 virolaista vapaaehtoista (niin sanotut Suomen-pojat eli soomepoisid). Osa heistä tai Suomeen paenneista inkeriläisistä liikkui luvattomasti Suomenlahden yli, ja kiinni jääessään saksalaiset luokittelivat heidät karkureiksi tai rajarikolliseksi.  Saksan miehityksen aikana Suomen kansalaisia ​​vangittiin Patarein vankilaan pääasiassa kolmesta syystä: Sotapakolaisten auttaminen ja salakuljetus:
  2. Yhteydet vastarintaliikkeeseen tai vakoilu: Saksalainen turvallisuuspoliisi (Sipo) pidätti herkästi henkilöitä, joiden epäiltiin välittävän tietoja Suomeen tai toimivan yhteistyössä liittoutuneiden (kuten Ison-Britannian tai Neuvostoliiton) tiedustelun kanssa. Suomi ja Saksa olivat aseveljiä, mutta Saksa ei sallinut omalla miehitysalueellaan mitään luvatonta toimintaa. Tiedustelu- tai poliittiset syyt.
  3. Taloudelliset rikkomukset ja salakuljetus: Suomen ja Viron välillä käytiin vilkasta säännöstelymääräysten vastaista salakauppaa eli trokausta tai besorgausta tms. (mm. elintarvikkeet, tupakka, alkoholi). Saksan sota-ajan kuritushallinto rankaisi salakuljetuksesta ja mustan pörssin kaupasta ankarilla vankeustuomioilla. Suomen ja Viron välillä oli aktiivinen salakuljettajien ja veneilijöiden verkosto, joka kuljetti ihmisiä Suomenlahden yli Suomeen. Jos heidät saatiin kiinni, heitä rangaistiin ankarasti.

Esineen historiallinen arvo
Tässä kuvailtu tupakkarasia on klassinen esimerkki niin sanotusta vankilataiteesta (vanglakunst). Se kertoo siitä, miten äärimmäisessä puutteessa ja jatkuvan kuolemanpelon alla eläneet vangit pyrkivät säilyttämään inhimillisyytensä ja mielenterveytensä.
Se, että rasiasta maksettiin 1 800 grammaa leipää, on valtava summa sota-ajan vankilaolosuhteissa, joissa nälkä oli jatkuvaa ja ruoka-annokset mitättömiä. Se todistaa, että Altosaaren käsityötaitoa ja hänen tekemiään muotokuvia kanssavangeista arvostettiin vankien keskuudessa poikkeuksellisen korkealle – kenties leipä kerättiin useamman vangin yhteisvoimin.
*
Hieman toisin sanoin vielä:
Sitaatti kuvailee yhtä Tallinnan Patarein vankilan historian koskettavimmista ja mystisimmistä esineistä, mutta sen valmistaneen suomalaismiehen – suomipojan – henkilöllisyys ja lopullinen kohtalo ovat edelleen historian hämärän peitossa. [1]
Virossa ja kansainvälisissä arkistoissa tehtyjen tutkimusten pohjalta tästä tapauksesta ja suomalaisten asemasta Patareissa tiedetään seuraavaa:
Salaperäinen ”Altosaar” ja legendaarinen tupakkarasia
Mainitsemasi tarina on peräisin Viron historiallis-muistitutkimuksen instituutin (Eesti Mälu Instituut) tallentamista vankila-ajan muistoista.
  • Mestariteos pelkällä lasinsirulla: Vankiloissa oli tiukka esinevalvonta. Peltipalasta muotoillulla ”veitsellä” kaivertaminen ja pinnan hienon hiomisen tekeminen pelkällä rikotulla lasinsirulla kertoo poikkeuksellisesta kärsivällisyydestä, käsityötaidosta ja halusta säilyttää ihmisyys epäinhimillisissä oloissa.
  • 1 800 grammaa leipää: Natsi-Saksan miehityksen aikana (1941–1944) Patarein vankilassa (silloiselta saksalaiselta nimeltään Tallinna Töö- ja Kasvatuslaager nr. 1) vallitsi huutava elintarvikepula ja nälkä. Lähes kahden kilon leipäannos oli vankilamaailmassa valtava rikkaus ja saattoi kirjaimellisesti pelastaa vankitoverin hengen – se osoittaa, kuinka korkealle Altosaaren tekemiä vankitoverien piirustuksia ja rasiaa arvostettiin. [1]

Miksi suomalaisia päätyi Patareihin Saksan miehitysaikana?
Vaikka juuri Altosaaren virallista vankikorttia tai saksalaista syyteasiakirjaa ei ole löydetty (monet asiakirjat poltettiin tai evakuoitiin saksalaisten vetäytyessä vuonna 1944), suomalaisten päätymiselle Patareihin oli tuohon aikaan kolme tyypillistä pääsyytä:
  1. Suomen-pojat (Soomepoisid) ja rintamakarkurit: Vuosina 1943–1944 yli 3 000 virolaista nuorukaista pakeni Suomeen taistellakseen puna-armeijaa vastaan Suomen armeijassa (Jalkaväkirykmentti 200). Heidän mukanaan liikkui myös suomalaisia salakuljettajia, merimiehiä ja vapaaehtoisia. Saksan turvallisuuspoliisi (SD) piti Suomen ja Viron välistä luvatonta liikennettä ja rintamakarkuruutta vakavana rikoksena. Suomalaiset avustajat suljettiin usein Patareihin tutkinnan ajaksi. [1]
  2. Kuriiritoiminta ja vakoilu: Suomen ja Saksan virallisesta aseveljeydestä huolimatta Saksan salainen poliisi seurasi tarkasti Suomen tiedustelun toimintaa Virossa. Suomalaisia sotilaita tai siviilejä, joiden epäiltiin auttavan virolaisia kansallismielisiä vastarintaliikkeitä tai toimittaneen luvattomia viestejä Suomeen, pidätettiin ja suljettiin Patarein selleihin.
  3. Siviilirikokset ja salakuljetus: Suomenlahden yli käytiin vilkasta mustan pörssin kauppaa (elintarvikkeet, tupakka, alkoholi, kulta). Mikäli suomalainen merimies tai salakuljettaja jäi kiinni Tallinnan satamassa saksalaisviranomaisille, tutkintavankeuspaikka oli poikkeuksetta Patarei. [1]

Mitä Altosaarelle tapahtui?
Koska tarkkaa etunimeä ei tiedetä, Altosaaren kohtalosta on kaksi vahvinta historiallista oletusta:
  • Siirto Saksaan: Vuonna 1944 saksalaiset evakuoivat suuren osan Patarein poliittisista vangeista ja ulkomaalaisista vankeista laivoilla Stutthofin keskitysleirille tai muihin leireihin Saksaan. Moni menehtyi näillä matkoilla tai leirien kurjuudessa. [1]
  • Luovutus Suomeen: Joissakin tapauksissa Saksa suostui luovuttamaan suomalaiset vankinsa Suomen viranomaisille (esimerkiksi Valpolle) rangaistavaksi kotimaassa, mikäli kyseessä oli sotilaskarkuruus tai puhtaasti rikollinen toiminta.

Altosaaren valmistama rasia on hiljainen monumentti suomalais-virolaisesta kohtalonyhteydestä ja selviytymisestä yhdessä Euroopan historian synkimmistä vankileireistä. [1]
*
Virossa ylläpidettävässä Soome poiste biograafilisse leksikon -sivustossa on tällainen Altosaar-niminen mies, mutta kuten havaitsemme hän ei ole tässä tarkoitettu tupakkarasian veistelijä. Mutta oliko hänellä veljestä tai sukulaista, se jää auki.
Tässä manitti em. matrikkelissa mainittava mies:

”ALTOSAAR, Arkadi, sotamies.
Hän syntyi 04.11.1921 Vastse-Antslan seurakunnassa, Võrun piirikunnassa.
Muusikko Tartossa. Yksityinen Viron puolustusvoimissa ratsuväen orkesterissa.
Liittyi Suomen armeijaan 25.08.1943 rintamalla Rajajoessa JR6 ja III/JR47, kouluttautui Taavettissa JR200:n esikuntakomppaniassa. Puolustustaisteluissa Viipurinlahdella ja Vuoksissa. JR200:n purkamisen jälkeen TäydP 3:ssa, joka vapautettiin käytöstä 22.09.1944, siirtyi Ruotsiin. Myöhemmin hän muutti Kanadaan, missä hän toimi klarinetistina orkesterissa ”Estonia” ja yhtyeessä ”HR”. Suomen poikakerhon hallituksen
jäsen
Torontossa asuu Scarboroughissa, Torontossa.
Ei kuvaa. Milloin menit Kanadaan, missä työskentelit?”

*

 

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu