Mielenkiintoisia yksityiskohtia CIA-johtajien vierailuista Moskovaan

Elettiin kylmän sodan aikaa, joka päättyi vuoden 1991 syksyyn Neuvostoliiton hajottua virallisesti 26. joulukuuta.

Tuolloin kylmän sodan aikaan niin Neuvostoliiton kuin Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen edustajat eivät juurikaan tapailleet, mutta tapailivat kuitenkin tiettyjen edellytyksien täyttyessä. Yhdysvaltojen puolelta palvelu oli CIA (Central Intelligence Agency, CIA) ja Neuvostoliiton puolelta KGB (Комитет государственной безопасности СССР, КГБ), osittain myös GRU (Главное разведывательное управление, ГРУ).

CIA-johtajien vierailut Neuvostoliittoon ja Venäjälle Moskovaan ovat olleet historiallisesti harvinaisia diplomaattisia tapahtumia. Kyse useimmiten on ollut suorien viestien välittämisestä vakavilla hetkillä.

Vakavia hetkiä ei pidä missään nimessä tulkita liian dramaattisesti vaikkapa sodan syttymisen uhkaan tai vastaavanlaisiin yhteenottoihin.

Siirrytäänpä 1980-luvun alkupuolelle, kun ensimmäisiä ennusmerkkejä Neuvostoliiton tulevasta kehityksestä kohti luhistumista alkoi putkahtaa myös julkisuuteen.

Ronald Reaganista oli tullut Yhdysvaltojen 40. presidentti 20. tammikuuta 1981. Reagan kutsui Neuvostoliittoa pahan valtakunnaksi maaliskuussa 1983 pitämässään puheessa (Reagan, Evil Empire Speech Text 8.3.1983).

KGB otti samoihin aikoihin keväällä 1983 yhteyttä CIA:n Moskovan-toimiston päällikköön Carl Gebhardtiin. KGB:llä oli esittää Gebhardtille uusi ehdotus Yhdysvaltojen harkintaan. Välttääkseen tarpeettomia ongelmia kahden tiedustelupalvelun välillä KGB halusi avata salaisen viestintäkanavan CIA:n kanssa.

1980-luvun puoliväli oli ollut vaikeaa aikaa Yhdysvaltojen tiedustelulle Neuvostoliitossa. Viittaan vaikeudella CIA-upseeri Aldrich Amesin ja FBI-agentti Robert Hanssenin tapauksiin.

CIA hyväksyi presidentti Ronald Reaganin suostumuksella KGB:n ehdotuksen.

Hyväksytty ja sovittu johti sarjaan salaisia ​​tapaamisia CIA:n ja KGB:n korkeiden virkamiesten välillä Euroopassa. Uusi yhteydenpito sai nimen Gavrilovin kanava (Gavrilov channel, «Канал Гаврилова») 1700-luvun venäläisen runoilijan nimeltään Nikolai Gavrilov (Николай Гаврилов) mukaan.

Todellisuudessa Nikolai Gavrilov -nimistä runoilijaa ei ollut olemassa 1700-luvulla. Linja nimettiin itse asiassa runoilija Gavrila Deržavinin (Гавриил (Гаврила) Романович Державин, 1743-1816) kunniaksi, jota etenkin Venäjällä pidetään maan suurimpana runoilijana ennen Aleksandr Puškinia (Александр Сергеевич Пушкин, 1799-1837). Linjan nimi oli siis johdettu runoilijan etunimestä. Mistä Nikolai on tullut, sitä historiankirjat eivät kerro.

Tuo Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton huolellisesti laadittu koreografia salaisten viestien vaihdolle jatkui läpi kylmän sodan loppuajan Neuvostoliiton romahdukseen saakka. Yhteydenpito tapahtui herrasmiessopimuksen mukaisesti ilman, että mitään sääntöjä olisi kirjoitettu ylös.

Herrasmiessopimus tarkoittaa siis keskinäiseen luottamukseen perustuvaa yleensä suullista sopimusta ilman oikeudellista sitovuutta.

Tapaamiset Gavrilovin kanavan pohjalta tapahtuivat molempien liittokuntien ulkopuolisilla alueilla – useimmiten Helsingissä tai Wienissä. Se, miksi tapaamisia oli Suomessa, ei johdu Suomen aktiivisesta puolueettomuustoiminnasta muutoin kuin, että maan ei katsottu kuuluvan etenkään Yhdysvalloissa YYA-sopimuksesta huolimatta Neuvostoliiton imperiumiin, ja Neuvostoliitolle tapaamiset kaikin puolin läheisessä Suomessa sopi erittäin hyvin.

CIA:lla oli sääntö, joka esti KGB:n tapaamisen kahden kesken. Tapaamisissa vähintään kahden yhdysvaltalaisupseerin tuli olla läsnä eikä kukaan CIA:sta voinut tavata KGB:n edustajia yksin. Idea oli, ettei kukaan tapaamisessa ollut yhdysvaltalainen voinut luovuttaa salaisuuksia KGB:lle ilman, että ainakin yksi toinen yhdysvaltalainen henkilö tietäisi siitä. Päämäärä oli myös varmistaa, ettei kukaan Yhdysvaltojen tapaaja joutuisi perusteettoman epäilyn kohteeksi KGB-vakoojana pelkästään tapaamalla venäläisiä yksin.

Toiminta Gavrilovin kanavan puitteissa oli kuin toimintaa James Bondin elokuvissa. Tarkoituksena oli estää tahattomat sotilaalliset yhteenotot, ratkaista hätätilanteita ja varmistaa tiedustelu-upseerien (= vakoojien) turvallisuus hätätilanteissa molempien maiden alueella.

Jos kriittinen yhteydenottoa vaativa tilanne syntyi, kuten esimerkiksi tiedustelu-upseerin henkeä uhkaava hätätilanne, KGB:n upseeri soitti Yhdysvaltain Moskovan-suurlähetystöön ja esitteli itsensä nimellä Gavrilov. Yhdysvaltojen puolelta voitiin vastaavasti soittaa KGB:hen ja kysyä Gavrilovia. Gavrilov-termi toimi signaalina siitä, että asia oli kiireellinen ja koski arkaluonteisia turvallisuuskysymyksiä.

Vaikka Gavrilov-kanava perustettiin alun perin KGB:n ja CIA:n yhteydenpitovälineeksi, myös GRU koordinoi toimintaansa Gavrilov-kanavan kautta akuuttien kansainvälisten kriisien aikana. Kanavasta muodostui eräänlainen turvaverkko estämään Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisten sijaissotien eli proxy-sotien (proxy war, прокси-война) ja paikallisten sotilaallisten välikohtausten eskaloituminen todelliseksi aseelliseksi konfliktiksi kahden maailman johtavan ydinasevallan välillä.

Esimerkkeinä noista proxy-sodista mainittakoon merkittävimpänä Afganistanin sota vuosina 1979-1989, joka ei Neuvostoliitolle ollut varsinainen proxy-sota tuon sanan varsinaisessa merkityksessä. Muina esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Nicaraguan ja Angolan sisällissodat. Nykyajassa Venäjä edelleen tulkitsee kylmän sodan aikaisen ajatusmallinsa pohjalta, että länsivallat käyvät Ukrainassa proxy-sotaa.

Niin, toki Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä oli ollut jo aikaisemmalla ajalla ennen Gavrilov-yhteydenpitoa virallisempi ja julkisempi korkean tason yhteyskanava.

Kylmän sodan olleessa kuumimmillaan vuonna 1963 Kuuban ohjuskriisin aikaan maat loivat Moskovan ja Washingtonin välille ensimmäisen suoran tietoliikenneyhteyden kaapeleita pitkin (kuuma linja, Moscow-Washington hotline, Горячая линия Вашингтон-Москва), joka kulki Washingtonista Moskovaan muun muassa Lontoon, Kööpenhaminan, Tukholman ja Helsingin kautta.

Tuota linjaa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto käyttivät kaiken kaikkiaan 12 kertaa 40 vuoden aikana (1963-2003). Kahdennentoista kerran lisäksi Yhdysvallat käytti linjaa lokakuun 31. päivänä 2016 vahvistaakseen Barack Obaman syyskuussa Venäjälle antamaa varoitusta, jonka mukaan Yhdysvallat pitäisi kaikkea vaalipäivänä 8. marraskuuta 2016 tapahtuvaa puuttumista vakavana asiana. Käyttämällä pitkälti jo unohdettua linjaa Obaman hallinto halusi korostaa Putinille asiansa tärkeyttä Yhdysvalloille.

Vastaava kuuma linja on toki myös ollut mm. Naton ja Venäjän välillä vuodesta 1997.

****

Kylmän sodan aikaan CIA:n ja KGB:n tapaamisia ei siis tapahtunut Washingtonissa eikä Moskovassa tai molempien liittokuntien alueella.

Tapaamiskaava muuttui Neuvostoliiton hajottua. Tapaamisia on ollut tiettävästi viisi kertaa ja kuudes oli nyt tuore CIA:n johtaja John Ratcliffen lento Moskovaan.

Mielenkiintoista tässä on se, että kaikki tapaamiset ovat olleet Moskovassa. CIA:n johtajat ovat lentäneet Moskovaan Yhdysvaltojen aloitteesta. Moskovasta ei ole ollut tarvetta lentää Washingtoniin Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n (Федеральная служба безопасности Российской Федерации, ФСБ) tai Venäjän federaation ulkomaan tiedustelupalvelu SVR:n (Служба внешней разведки Российской Федерации, СВР) puitteissa.

CIA:n pääjohtajien vierailut ovat olleet:

• Robert Gates lokakuussa 1992 Moskovaan (ensimmäinen virassa olevan CIA-pääjohtajan vierailu Venäjälle; mm. Yhdysvaltojen tiedustelupalveluaineiston luovutus koskien neuvostoliittolaisen Tyynellämerellä maaliskuussa 1968 Havaijin edustalla uponneen PL-722-sukellusveneen (проект 629А, К-129) salaista nostoyritystä ja sukellusvenemiehistön kohtaloa)
• George Tenet elokuussa 2000 Moskovaan (pääaiheiksi kirjattu terrorismin vastainen yhteistyö sekä alueellinen turvallisuus; ydinsukellusvene Kurskin uppoamistapahtuma 12. elokuuta 2000)
• John Brennan maaliskuussa 2016 Moskovaan (Syyrian sisällissota; presidentti Bashar al-Assadin asema ja syrjäyttäminen)
• Mike Pompeo toukokuussa 2017 Moskovaan (Trumpin hallinnon yhteistyömahdollisuuksien kartoitus Venäjän kanssa)
• William Burns marraskuussa 2021 Moskovaan (Venäjän varoittamien hyökkäyksestä Ukrainaan)
• John Ratcliff elokuussa 2026 Moskovaan (agenda ei virallisessa tiedossa).

Mielenkiintoista on, että vuodesta 2022 lähtien Joe Bidenin presidenttikaudella Venäjän hyökättyä helmikuussa 2022 toistamiseen Ukrainaan, kaava oli erilainen. Korkean tason Yhdysvaltojen ja Venäjän tiedustelupalveluiden tapaamiset tapahtuivat jälleen kylmän sodan aikaiseen tapaan kolmannen valtion maaperällä. CIA:n William Burns ja SVR:n johtaja Sergei Naryškin (Сергей Евгеньевич Нарышкин) tapasivat Ankarassa marraskuussa 2022. Myös vuoden 2024 suuri monimutkainen monikansallinen vankien ja vakoojien vaihto toteutettiin niin ikään Recep Tayyip Erdoğanin johtaman Turkin Ankarassa. Yhdysvaltojen ja Venäjän sotilaskanavien uudelleenavaus sitten Venäjän vuoden 2014 ensimmäisen Ukraina-hyökkäyksen jälkeen tapahtui puolestaan Abu Dhabissa.

Nyt Trumpin ollessa presidentti CIA:n johtaja on jälleen lentänyt Moskovaan, mikä varmasti hivelee mieltä Kremlissäkin, olipa johtajan asia mikä tahansa ja merkitykseltään mikä tahansa.

****

Muutama mielenkiintoinen yksityiskohta, huomio ja kysymys liittyen John Ratcliffin Moskovan-vierailuun 25. elokuuta 2026.

Ensinnäkin miksi asevoimien harmaa rahtilentokone, ei liittovaltion sinivalkoinen suihkukone?

Yhdysvalloilla on korkea-arvoisten poliitikkojen sekä myös korkeimpaan turvallisuus- ja sotilasjohtoon kuuluvien henkilöiden käyttöön rakennettuja VIP-kuljetuskoneita, jotka ovat C-32A-koneita (C-32) ja jotka ovat modifioitu Boeingin (kotisivut) 757-koneista (Boeing 737) sekä myös C-37A-koneita (C-37A/B), jotka on modifioitu Gulfstream Aerospace Corporationin (kotisivut) Gulfstream V -koneista (Gulfstream V). Esimerkkinä sinivalkoinen C-37B on kone, joka kuljetti (pyrstönumerolla 09-0525) yhdysvaltalaisdelegaation (ulkoministeri Marco Rubion, kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Mike Waltzin ja erityisedustaja Steve Witkoffin) Saudi-Arabian Riadiin helmikuussa 2025 tapaamaan Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovia (Сергей Викторович Лавров) sekä presidentti Putinin avustaja Juri Ušakovia (Юрий Викторович Ушаков).

Edellä on kirjattu VIP-sana. Toinen sana, jota tässä yhteydessä Yhdysvalloissa käytetään, on VVIP (very very important person).

Ratcliff ei lentänyt C-32A- tai C-37B-koneella, vaan sen sijaan hän lensi C-17-koneella (C-17 Globemaster III), johon on keksittävissä monta hyvää syytä.

Ensimmäinen on lennon puolustettavuus. C-17-kone pystyy sotilaskoneena puolustamaan itseään. C-17:ssa on suunnattu infrapunavastatoimijärjestelmä (infrared suppression system) sekä omasuojaheitteiden järjestelmät. C-32A- tai C-37B-koneissa ei puolestaan ole järjestelmiä itsensä puolustamiseksi. C-17-koneessa on myös mm. laserpohjainen LAIRCM-järjestelmä (Large Aircraft Infrared Countermeasure System), joka käyttää lentokoneen ympärille sijoitettuja ohjuslaukaisuilmaisimia varoittaen miehistöä lähestyvästä ohjuksesta havaitsemalla ohjuksen infrapunasäteilyn. Ohjustorjunta tapahtuu ohjaamalla useita rungon ympärille sijoitettuja lasertorneja ampumaan sokaisevia säteitä ohjuksen infrapunahakuun.

Puolustettavuuteen liittyi myös se, että Yhdysvallat kertoi ennakkoon Ukrainalle korkean tason valtuuskunnan olevan menossa Moskovaan ja pyysi Ukrainaa keskeyttämään ilma-iskut valtuuskunnan ollessa Venäjällä. Ukraina suostuikin pyyntöön elokuun 24.-26. päivien väliseksi ajaksi. Tuolta ajalta emme ole nähneet uutisia Ukrainan drooni-iskujen tuhoista Venäjällä.

Toisin kuin Yhdysvallat maan VIP- ja VVIP-henkilöiden käyttöön tarkoitettujen siviilimallisten koneiden suhteen, esimerkiksi Saksa on varustanut uudet Luftwaffen (kotisivut) puitteissa operoivat Saksan hallituksen kolme Airbus Corporate Jetin (kotisivut) valmistamaa Airbus A350 ACJ -laajarunkokonetta (ACJ350) Elbit Systemsin (kotisivut) C-MUSIC DIRCM -omasuojajärjestelmällä (directional infrared countermeasures, DIRCM). Järjestelmällä varaudutaan esim. olalta laukaistavien ilmatorjuntaohjusten uhkaan.

Toinen on lennon kiistettävyys. Toisin sanoen mitään John Ratcliffin lentoa Moskovaan ei olisi ollutkaan. Vuoden 2023 operatiivisen turvallisuustoimintaperiaatteisiin tehtyjen muutosten mukaisesti ilmavoimat (U.S. Air Force, USAF) poisti useiden Ilmakuljetuskomennon (Air Mobility Command, AMC) alaisten lentokoneiden tunnuskoodit ja yksikkömerkinnät. Rekisterinumeroltaan (tail number) 07-7181 (Flightradar24, Boeing C-17A Globemaster III 07-7181, Planespotters, Boeing C-17A Globemaster III 07-7181) ja tunnuskoodiltaan RCH4555, jolla Ratcliff lensi, on yksi tällaisista koneista. Tavallinen harmaa kone ja vain pieni huonosti näkyvä lippu ja ilmavoimien tunnuskuvio osoittamaan maata.

Jos Vnukovoon olisi saapunut Yhdysvaltojen sinivalkoinen C-32-kone, olisi mielenkiinto portaita alas laskeutuvista ollut melkoinen heidän tullessa kentällä varmuudella myös kuvatuksi. Sen sijaan merkitsemättömän harmaan lentokoneen mielletään kuljettavan rahtia ja lennon ensimmäisten tuntien aikana useimmat lentoseurantapalveluita käyttävät jäljittäjät olettavat sen sisällä olevan rutiinitoimituksen vaikkapa suurlähetystöön.

Niin, Ratcliffin käyttämän koneen piilotus ja häivytys olisi ehkä säilynyt, jos joku ei olisi kuvannut sen viereen pysäköityä Boeing 737-700 -liikesuihkukoneen (Boeing 737-700) siviiliversiosta rakennettua ilmavoimien sinivalkoista C-40B:tä (C-40B/C) Riiassa.

Yhdysvallat töpeksi siis piilotettavuuden ja häivytettävyyden suhteen Riiassa, kun lento Moskovaan vaihtui sinivalkoisesta C-40B-koneesta harmaaseen C-17-koneeseen.

Kolmas on lennon omavaraisuus. C-17-sotilaskuljetuskone voi kuljettaa turvallisuudesta vastaavaa henkilöstöä, viestintälaitteita tai vaikkapa ajoneuvoja ilman riippuvuutta Venäjän maahuolinnasta.

Neljännen asian myötä tullaan ehkäpä tämän kirjoituksen mielenkiintoisempaan uuteen asiaan, josta ei ole toistaiseksi paljonkaan kirjoitettu. Omistan tuolle neljännelle asialle kirjoituksen loppuosan. Itseasiassa em. kolmaskin asia liittyy neljänteen henkilöstön ja viestintälaitteiden suhteen.

****

Yhdysvaltojen ilmavoimat on käyttänyt maaliskuusta lähtien uutta konttimallista rullattavaa kokouskapselia lyhennenimeltään ROCC (Roll-On Conference Capsule, ROCC). ROCC korvasi vanhat iänikuiset käytössä olleet Airstream Silver Bullet -trailerikontit (Silver Bullet Command and Control Module, CCM). Silver Bullet (suom. hopeanuoli) muistuttaa legendaarista yhdysvaltalaista hopean väristä alumiinipintaista pyöreäkulmaista Airstream-perävaunua (Airstream, kotisivut), mistä nimitys. Airstream-sana on kirjattu myös kahden Silver Bullet -kapselin kylkeen oven viereen.

Kapseli-sanan (capsule) sijaan voidaan käyttää hyvin myös kontti-sanaa (container) tai moduuli-sanaa (module). Käytän kaikkia noita sanoja samasta asiasta tässä kirjoituksessa.

Yhdysvallat säilyttää noita uusia ROCC-kapseleita Atlantin rannikolla Prince George’sin piirikunnassa Marylandissa sijaitsevassa Andrewsin tukikohdassa (Joint Base Andrews, kotisivut, 38°48’39.0″N 76°52’01.0″W). Kapseleita sisältävät lentokoneet ja koneet, joihin kapselit rullataan, reititetään Andrewsin kautta. Andrewsin tukikohta on myös 89. ilmakuljetuslennoston kotitukikohta.

****

ROCC on siis Yhdysvaltojen uusi tapa kuljettaa johtohenkilöitään salaa, puolisalaa tai julkisesti kuljetuskoneissa. ROCC on juuri nyt hyvin mielenkiitoinen. Moskovaan Riian kautta lentänyt C-17 oli varustettu tuolla ROCC-kontilla kuten se kuljetuskone, jolla presidentti Trump poistui Naton huippukokouksesta Ankarasta.

Noiden konttien idea siis on, niissä matkustavilla henkilöillä on lentokelpoinen yksityinen ja turvallinen moduuli, jossa he voivat hoitaa tehtäviään, osallistua salaiseen viestintään jne.

Vaikka Silver Bullet -kapselin turvallisuuspuutteet olivat tiedossa, ilmavoimat laati vasta vuonna 2020 muistiomuotoisen asiakirjan, joka valtuutti Silver Bulletin komento- ja ohjausyksikön käytön rahtikoneessa lukuun ottamatta lentoonlähtöjä ja laskeutumisia, tankkausta ja kohtuullista lennon turbulenssia lentokoneen komentajan määrittämänä. Käyttö oli sallittua vain, kun lento ilmatilassa oli vakaata.

Yhdysvaltojen ilmavoimat salli peräti 20 vuoden ajan Yhdysvaltojen ylempien johtajien ja muiden VIP-tason henkilöiden matkustaa aina maailman vaarallisimpiin paikkoihin muunnetuilla Airstream-trailerikonteilla, jotka oli sijoitettu C-17A Globemaster III -rahtikoneisiin. Kontteja pidettiin niin vaarallisina, että ne katsottiin lentokelvottomiksi.

Edustajainhuoneen asevoimien komitea (House Armed Services Committee, House Committee on Armed Services, Republican ja House Committee on Armed Services, Democrats) pyysi vuoden 2023 kansallisen puolustusvaltuutuslain (Fiscal Year 2023 National Defense Authorization, asiakirja) merkinnöissään ilmavoimien ministeriä toimittamaan täydellisen raportin Silver Bulletin ongelmista ja suunnitelman sen korvaamiseksi vuoden 2023 maaliskuuhun mennessä. Yhdysvalloilla oli tuolloin käytössään vain kaksi Silver Bullet -konttia.

Uuden ROCC-kontin testauksen oli määrä alkaa jo syyskuussa 2023. Konttitoimituksen oli määrä tapahtua tilikaudella 2025. Ilmavoimat oli solminut vuonna 2019 8,5 miljoonan dollarin sopimuksen SelectTech Services Corp.:n (kotisivut) kanssa kahden ROCC-kapselin suunnittelusta, kehittämisestä, integroinnista, testauksesta ja toimituksesta vanhojen muunnettujen Airstream-kapseleiden tilalle.

Vasta nyt vuonna 2026 C-17-sotilasrahtikoneeseen istutettu vanhan Silver Bullet -kapselin jälkeinen uusi ROCC-kapseli muuttaa koneen rahtitilan turvalliseksi lentäväksi kokoushuoneeksi, joka on sertifioitu käytettäväksi kaikissa lennon vaiheissa. Eipä ilmavoimat Yhdysvalloissakaan ole paljon kiirettä pitänyt, kun 8,5 miljoonan dollarin sopimus oli kuitenkin solmittu jo vuonna 2019.

En löytänyt mistään tietoa, että Yhdysvallat olisi hankkimassa ROCC-kontteja enempää kuin vain nuo kaksi kappaletta, joka oli myös Silver Bullet -konttien määrä. Kahden kontin määrää on pidettävä melko vähäisenä.

Itse asiassa ilmavoimat oli katsonut ongelmaisen Silver Bulletin lentokelvottomaksi niinkin aikaisin kuin jo vuonna 2000. Ilmavoimien elinkaarihallintakeskuksen (Air Force Life Cycle Management Center, AFLCMC) suunnitteluosaston (Engineering Directorate) riippumattomaton arviointi oli todennut, että muunnettua Airstreamia ”ei ollut suunniteltu ilmailu- ja avaruusstandardien mukaisesti” (”was not designed to aerospace standards”).

Kaikesta tuosta huolimatta Yhdysvallat käytti konttia varsin paljon tärkeiden henkilöiden (Yhdysvaltojen puolustusministerit, Naton pääsihteeri jne.) kuljettamiseen riskialttiissa ilmatilassa etenkin Lähi-idässä ja Afganistanissa etenkin ajanjaksona, jolloin Yhdysvallat ja sen liittolaiset sotivat Afganistanissa.

****

Trump used elaborate ruse to fly out of Turkey following summit because of Iran threat, report says (AP 11.8.2026).

Vapaasti suomennettuna uutistoimisto AP:n elokuinen uutisotsikko:

Raportin mukaan Trump käytti Iranin uhkan vuoksi hienostunutta juonta lentääkseen Turkista huippukokouksen jälkeen.

Mediat: Trump poistui Turkin Nato-kokouksesta salaa sotilaskoneella (MTV Uutiset 11.8.2026).

Mediat: Trump poistui Turkin Nato-kokouksesta salaa sotilaskoneella presidentin Air Force Onen sijaan (Yle 11.8.2026):

”Trump nousi kokouksen jälkeen Air Force One -koneeseen Ankarassa. Virkamieslähteiden mukaan presidentti olisi tämän jälkeen viety lentokoneruokien kuljetukseen tarkoitetussa kontissa salaa sotilaskoneeseen, jolla hän matkasi Britanniaan.”

Uusi ROCC otettiin siis todelliseen käyttöön heinäkuun 8. päivänä.

Sotilaskone, jolla Trump poistui Ankarasta, oli C-17-sotilasrahtikone maaliskuussa 2026 käyttöön otetulla ROCC-kontilla varustettuna, jonne hän asettui. Tuo ROCC-kontti ei siis ole se lentokoneruokakontti, jolla Trumpin väitetään siirtyneen C-17-koneeseen maata pitkin Ankarassa. Ehkäpä juuri sama kone ja sama kontti, jolla John Ratcliff lensi Moskovaan 25.8.2026, koska Yhdysvalloilla ei ole noita kontteja vielä käytössä montakaan (tietojen mukaan vain kaksi).

Tuo lentokoneruokakonttijuttu vaikuttaa hieman epäuskottavalta.

Vielä vuotta aiemmin puolustusministeri Pete Hegseth jakoi videon kohti Saksaa suuntautuneesta ensimmäisestä ulkomaanlennostaan, jonka yhteydessä hän oli C-17-kuljetuskoneessa olevassa vanhassa Silver Bulletin komento- ja ohjausmoduulissa (X, Pete Hegseth 11.2.2025).

Lentoseuranataa ja -bongausta seuraavien on syytä huomioida ja heille tiedoksi jatkoa silmällä pitäen, että ROCC-kapseleita kantavat pääsääntöisesti Ilmakuljetuskomento AMC:n C-17-rahtikoneet (sekä myös Lockheed C-130E/H/J-sotilasrahtikoneet, C-130 Hercules). Koneet, joiden pyrstössä ei ole enää VIP- ja VVIP-henkilöiden kuljetustehtävissä vihamielisessä ja/tai häiriöherkässä ilmatilassa pyrstössä niitä kaikkia tunnistemerkintöjä (AMC, pyrstönumero ja muut yksilöivät tunnisteet), jotka ovat tavanomaisia tavalliselle sotilaskuljetuskoneelle. Noita lentoja ja lentokoneita on syytä seurata huolella. Miltä kentältä kone on alkujaan lähtenyt ja miltä kentältä VIP- ja VVIP-henkilö on ehkäpä hypännyt koneeseen.

Koska Iranilla on iskukyvykkyys ohjuksin aina Turkin ilmatilaan saakka, Yhdysvallat tulkitsi Iranin isku-uhkan vuoksi Turkin ilmatilan riskejä sisältäväksi ympäristöksi, eikä presidentin saamiseksi pois alueelta käytetty suojaamatonta sinivalkoista siviilimallin konetta vaan ROCC-kapselilla varustettua vähemmän huomiota herättävää ja omasuojausta sisältävää C-17-sotilasrahtikonetta.

Koska Venäjä ja etenkin sen ilmatila on sotatoimialuetta, jossa Ukraina hyökkää ilmateitse ja Venäjän ilmatorjunta puolustaa ilmateitse, Yhdysvallat tulkitsi Venäjän ilmatilan riskejä sisältäväksi ympäristöksi, eikä CIA:n pääjohtajan saamiseksi alueelle sisään ja alueelta pois käytetty suojaamatonta sinivalkoista siviilimallin konetta vaan ROCC-kapselilla varustettua vähemmän huomiota herättävää ja omasuojausta sisältävää C-17-sotilasrahtikonetta.