Kun integraation nimissä rahoitetaan eriytymistä – vahvistaako Suomi islamia samalla kun se yrittää torjua segregaatiota?  

Luin aamulla Opetushallituksen johtajan, entisen Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän pääsihteeri Minna Kelhän blogin Suomen PISA-tulosten laskun syistä. Kelhä nostaa esille monta todellista ongelmaa: maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrän kasvun, koulujen eriytymisen, heikosti osaavien määrän kasvun sekä perhetaustan merkityksen lisääntymisen.

Kaikki kietoutuu eriarvoistumisen ympärille. Kelhä etsii eriarvoistumisen syitä ilmastonmuutoksesta ja Israel-Palestiina konfliktista. Ratkaisuksi tarjotaan muun muassa inkluusion vahvistamista. Kelhä kirjoittaa:

”Inkluusio ei saa olla säästökeino. Inklusiivisiin periaatteisiin kuuluvat kaikkia oppilaita koskevat yhtäläiset oikeudet, tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus, syrjimättömyys, moninaisuuden arvostaminen sekä sosiaalinen osallisuus ja yhteisöllisyys.”

Mutta pengotaan hieman pintaa syvemmältä, mistä eriarvoistuminen todella johtuu?

Entä jos erillisyyttä ei aina vain aiheuteta ulkopuolelta, vaan sitä myös rakennetaan sisältäpäin?

www.oph.fi/fi/blogi/pisa-tulokset-heijastelevat-koko-yhteiskunnan-muutoksia

Tämä kysymys on erityisen tärkeä islamin ja islamististen järjestöverkostojen kohdalla.

OPH tiesi islamin oppikirjojen segregaatiota lisäävistä ongelmista, mutta vaikeni niistä

Tässä OPH:n oma toiminta muodostaa kiinnostavan ristiriidan.

Jo vuonna 2015 Maria Heikkinen tarkasteli Salam-islamin oppikirjoja ja nosti esiin niiden teologisesti tunnustuksellisen luonteen. Kirjoissa rakennetaan voimakasta ”me muslimit” -identiteettiä, uskonnollisia väitteitä esitetään tosiasioina ja oppilasta ohjataan islamin mukaiseen elämäntapaan. Sen sijaan moniuskontoisessa yhteiskunnassa elämisen näkökulma jää olemattomaksi, eikä siihen kannusteta. Islamin opetus rakentaa lapselle voimakasta erillistä uskonnollista ryhmäidentiteettiä suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.

www.teologia.fi/2015/04/islamin-oppikirjojen-teologisesti-tunnustuksellinen-luonne

Silti Salam-sarja jäi käyttöön ja siitä julkaistiin uusia osia. OPH oli koko ajan tietoinen lain vastaisesta sisällöstä (perusopetuslaki). Keväällä 2026 OPH myönsi itse, ettei Salam-sarjaan ”ole oltu tyytyväisiä sen julkaisuhetkelläkään”. Samalla OPH totesi, että sarjassa on sisältöjä, jotka eivät perustu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin ja ettei sarja vastaa OPH:n omia kustannustoiminnan laatukriteerejä. www.oph.fi/fi/uutiset/2026/oppimateriaalit-eivat-ole-linjauksia-opetuksen-painotuksista

Miksi siis OPH toisella kädellä vaatii veronmaksajilta jatkuvasti lisää panostuksia tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja segregaation ehkäisemiseen, mutta toisella kädellä sallii vuosien ajan oppimateriaalia, jonka ongelmat liittyvät juuri erillisen ryhmäidentiteetin vahvistamiseen? Miksi OPH suojeli juuri islamia vuosien ajan?

Integraatiossa oletetaan helposti, että kaikki tavoittelevat samaa asiaa

Suomalaisessa integraatiokeskustelussa toistuu ajatus siitä, että islamilaisen identiteetin ja islamilaisten instituutioiden vahvistaminen auttaa muslimeja integroitumaan.

Tästä löytyy pitkä jatkumo.

Kirkko ja kaupungin terrorismia käsitelleessä artikkelissa vuonna 2016 otsikkona oli ”Pekka Haavisto: Eurooppalaisuus on muslimien vakaumuksen kunnioittamista”.

Haavisto puolusti artikkelissa monikulttuurisuutta länsimaisena arvona ja kysyi musliminuorista:

”Kumpaa me oikein haluamme, että he ovat osa yhteiskuntaa vai eivät ole?”

Samassa artikkelissa todettiin suoraan: ”Ei pitäisi olla kenellekään epäselvää, että islam kuuluu Suomeen.”

www.kirkkojakaupunki.fi/-/pekka-haavisto-eurooppalaisuus-on-muslimien-vakaumuksen-kunnioittamis-1

Ajatus kuulostaa hyvältä, jos lähtöoletuksena on, että islamilaisen identiteetin vahvistuminen ja suomalaisen kansalaisidentiteetin vahvistuminen kulkevat automaattisesti samaan suuntaan.

Mutta entä jos näin ei ole?

Suomen Muslimifoorumi on vaatinut, ettei islamia tulisi nähdä pelkästään maahanmuuttajien uskontona vaan osana suomalaista yhteiskuntaa. Sen tavoitteisiin kuuluu muslimien islamilaisen identiteetin vahvistaminen, muslimiyhteisöjen kehittäminen sekä muslimien yhteiskunnallisen osallistumisen edistäminen.

www.muslimifoorumi.fi/lausuntoja/

Suomen muslimijärjestöistä johtaa yhteyksiä eurooppalaisiin Muslimiveljeskunta-verkostoihin

Suomen Muslimifoorumin jäsenjärjestöihin kuuluu Nuoret Muslimit / NUMU.

www.muslimifoorumi.fi/membership/

FEMYSO:n eli Forum of European Muslim Youth and Student Organisations -järjestön jäsenlistalta löytyvät Suomesta sekä Nuorten Muslimien Foorumi NMF että Nuoret Muslimit NUMU.

www.femyso.org/we-are-femyso/member-organisations/

FEMYSO on puolestaan yhdistetty eurooppalaisia Muslimiveljeskunta-verkostoja käsittelevissä selvityksissä laajempaan veljeskuntaverkostoon. www.extremism.gwu.edu/verbatim

Britannian hallituksen vuonna 2015 julkaisema Muslim Brotherhood Review kuvaa Euroopassa keskeiseksi Muslimiveljeskuntaan liittyväksi kattojärjestöksi Federation of Islamic Organisations in Europen, FIOE:n, joka tunnetaan nykyisin nimellä Council of European Muslims, CEM.

www.gov.uk/government/publications/muslim-brotherhood-review-main-findings

Suomesta FIOE/CEM-yhteydessä on esiintynyt Suomen Islamilainen Yhdyskunta eli Rabita.

Rabita kertoo tavoitteekseen olla johtava islamilainen järjestö Suomessa. Sen Rabita-koulu tarjoaa lapsille, nuorille ja aikuisille Koraanin, arabian kielen ja islamin opetusta.

Kun puhumme integraatiosta, tällaisia kansainvälisiä verkostoja ei pitäisi jättää tarkastelun ulkopuolelle, eikä toisaalta säikähtää sitä, että Muslimifoorumin lausunnoissa kokonaisuudessaan korostuu uhriasetelma: Muslimijärjestöt näkevät itsensä yhteiskunnan uhreina, jossa muslimien  eriarvoistumisen ja muslimien yhteiskunnallisen aseman ongelmia selitetään toistuvasti islamofobialla, rakenteellisella syrjinnällä, rasismilla, toiseuttamisella, rodullistamisella, vihapuheella, poliittisella retoriikalla ja instituutioiden puutteellisella kyvyllä huomioida islam. Suomen kulttuuri, käytänteet ja perinteet nähdään syynä näihin ongelmiin. www.muslimifoorumi.fi/lausuntoja/

Yhdysvallat ryhtyi vuonna 2026 terrorisminvastaisiin toimiin Muslimiveljeskunnan haaroja vastaan

Tammikuussa 2026 Yhdysvallat asetti Egyptin ja Jordanian Muslimiveljeskunnan haarat Specially Designated Global Terrorists -listalle niiden Hamasille antaman materiaalisen tuen vuoksi.

Yhdysvaltain perustelut olivat erittäin vakavia.

Libanonin Muslimiveljeskunnan aseellisen siiven kerrottiin osallistuneen Hamasin ja Hizbollahin rinnalla raketti-iskuihin Israelin siviili- ja sotilaskohteita vastaan lokakuun 7. päivän 2023 jälkeen. Egyptin Muslimiveljeskunnan korkean johtajan todettiin kehottaneen hyökkäyksiin Yhdysvaltain kumppaneita ja amerikkalaisia intressejä vastaan. Jordanian Muslimiveljeskunnan johtajien puolestaan todettiin antaneen pitkään materiaalista tukea Hamasin sotilaalliselle siivelle.

Yhdysvaltain valtiovarainministeriö kuvasi tammikuun 2026 päätöksessään ongelmaksi myös sen, että Muslimiveljeskunnan haarat voivat esiintyä legitiimeinä kansalaisjärjestöinä samalla kun ne tukevat Hamasin kaltaisia terroristijärjestöjä.

www.whitehouse.gov/presidential-actions/2025/11/designation-of-certain-muslim-brotherhood-chapters-as-foreign-terrorist-organizations-and-specially-designated-global-terrorists/

www.home.treasury.gov/news/press-releases/sb0357

Tätä taustaa vasten Euroopan ja Suomen Muslimiveljeskuntaan kytkeytyvien verkostojen tavoitteiden ja rahoituksen tarkastelu pitäisi ottaa tosissaan. Se kuuluu olennaisesti keskusteluun integraatiosta, segregaatiosta ja yhteiskunnan turvallisuudesta.

Britannian hallitus: erillisyys ja autonomia, jolla kalifaattia rakennetaan, ovat tavoite

Britannian hallituksen Muslim Brotherhood Review tekee integraatiokysymyksestä vielä kiinnostavamman. Selvityksessä todettiin, että Muslimiveljeskuntaan liittyvässä Britanniassa levitetyssä kirjallisuudessa länsimainen yhteiskunta kuvattiin muslimien uskolle ja intresseille vihamielisenä. Ratkaisuksi ei tarjottu ensisijaisesti sulautumista ympäröivään yhteiskuntaan, vaan muslimiyhteisön etäisyyden ja autonomian säilyttämistä.

Selvityksessä todettiin myös, etteivät tarkastellut Muslimiveljeskuntaan liittyvät järjestöt olleet selvästi ja julkisesti rakentaneet visiota muslimeista integroituneina Britannian kansalaisina.

www.gov.uk/government/publications/muslim-brotherhood-review-main-findings

Chakib Benmakhlouf on Ruotsissa toiminut islamistinen järjestövaikuttaja sekä eurooppalaisen FIOE-järjestön varapuheenjohtaja ja myöhemmin puheenjohtaja. Hänen mukaansa islam lopulta ”tulee hallitsemaan ja menemään jokaiseen kotiin. Islam on kokonaisuus, jossa uskontoa, politiikkaa, toimintaa ja yhteiskuntaa ei eroteta toisistaan” ja siksi hän toivoo, ettei Euroopan islamisaatioon kiinnitetä huomiota.

Ruotsin turvallisuuspoliisi muistuttaa, että Muslimiveljeskunnan päämääräksi kuvataan maailmanlaajuinen shariaan perustuva kalifaatti. Säpon mukaan liikkeen tavoite on siis poliittinen ja yhteiskunnallinen, ei vain uskonnollinen. Se merkitsee järjestelmää, jossa yhteiskunnan normatiivinen perusta olisi islamilainen laki. SäPo piti tätä tavoitetta yhteensopimattomana Ruotsin perusvapauksien ja perusoikeuksien kanssa.

www.extremism.gwu.edu/verbatim

Länsimaissa kalifaatin rakentamisen strategiaksi kuvataan segregaatio ja enklaavien (muusta yhteiskunnasta eriytynyt yhteisö) muodostaminen. Kalifaatin rakentamiseksi on tehty pitkän aikavälin, jopa 20 vuoden toimintasuunnitelmia Euroopassa. Raportissa tämä liitetään ajatukseen, ettei muslimien tulisi sulautua länsimaiseen kulttuuriin. Tämä on eriarvoistumiskeskustelun kannalta erityisen olennainen kohta: turvallisuuspalvelun mukaan eriytyminen ei tässä mallissa ole vain integraation epäonnistumisen seuraus, vaan osa strategiaa. www.extremism.gwu.edu/verbatim

Tämä muuttaa integraatiokeskustelun asetelmaa perusteellisesti: jos jokin ideologinen liike osallistuu demokraattisen yhteiskunnan instituutioihin mutta pyrkii samalla vahvistamaan oman yhteisönsä autonomiaa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, miksi sekä OPH että moni muu suomen instituutio selittää integraation epäonnistumista automaattisesti vain vastaanottavan yhteiskunnan ulossulkevuudella?

Euroopan turvallisuuspalvelut ovat kiinnittäneet huomiota samaan asiaan

Lorenzo Vidinon George Washington Universityn Program on Extremism -ohjelmassa vuonna 2023 julkaisemassa Verbatim-raportissa toistuu huoli siitä, että Muslimiveljeskuntaan kytkeytyvien verkostojen tavoitteet voivat olla ongelmallisia liberaalin demokratian, perusoikeuksien ja länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen näkökulmasta.

Mukana olivat Itävallan, Belgian, Ranskan, Saksan, Alankomaiden, Espanjan ja Ruotsin turvallisuusviranomaisten arviot. www.extremism.gwu.edu/verbatim

Alankomaiden turvallisuuspalvelu AIVD varoitti, että pyrkimys ulottaa islam kaikkiin muslimin elämän osa-alueisiin voi edesauttaa suvaitsematonta eristäytyneisyyttä ja polarisaatiota.

AIVD kiinnitti huomiota myös verkostojen pyrkimykseen kasvattaa vaikutusvaltaansa kansalaisyhteiskunnassa. Erityinen riski liittyy tilanteeseen, jossa poliittiseen ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistutaan ilman avoimuutta toimijoiden todellisista taustoista, intresseistä ja tavoitteista.

www.aivd.nl/actueel/nieuws/2011/04/12/geen-directe-dreiging-vanuit-moslimbroederschap-in-nederland

Tämä on valtavan tärkeä näkökulma myös Suomen keskusteluun.

Segregaatio ei ole välttämättä vain jotain, mitä enemmistö tekee vähemmistölle. Segregaatiota voidaan myös rakentaa yhteisön sisältä.

Ranska varoittaa rinnakkaisyhteiskunnan vähittäisestä rakentumisesta

Ranskan sisäministeriön toukokuussa 2025 julkaisema laaja raportti Frères musulmans et islamisme politique en France tarkastelee poliittisen islamismin pitkäkestoista vaikutustyötä.

Siinä huomio kohdistuu juuri mekanismeihin, joiden kautta vaikutusvaltaa voidaan kasvattaa vähitellen: yhdistyksiin, koulutukseen, uskonnollisiin yhteisöihin, kulttuuritoimintaan, nuoriin ja sosiaaliseen mediaan.

www.interieur.gouv.fr/actualites/dossiers-de-presse/publication-du-rapport-freres-musulmans-et-islamisme-politique-en-france

Raportin kuvaamassa kehityksessä moskeijoiden, koulujen, yhdistysten, hyväntekeväisyystoiminnan ja muun yhteisöllisen toiminnan ympärille voi vähitellen muodostua oma sosiaalinen ekosysteemi, joka vahvistaa segregaatiota, ei integraatiota ja miksi me tuemme tätä vuosittain miljoonilla euroilla? Vuonna 2025 julkaistu Florence Bergeaud-Blacklerin ja Tommaso Virgillin raportti Unmasking the Muslim Brotherhood: Brotherism, Islamophobia & the EU mukaan EU:n ja kansallisten viranomaisten rahoitusta, kuten Erasmus+ rahoitusta, on kanavoitunut kymmeniä miljoonia Muslimiveljeskuntaan kytkeytyviä järjestöille. EU hankkeiden rahoituspäätöksissä on keinona toiminut kohdemaan syyllistäminen ja epäonnistuminen integraatiossa. Raportin mukaan avainsanoina on käytetty juuri samoja teemoja, mitä aikaisemmin luettelin Suomen muslimi foorumin lausuntojen sisältäneen: islamofobialla, rakenteellisella syrjinnällä, rasismilla, toiseuttamisella, rodullistamisella, vihapuheella, poliittisella retoriikalla ja instituutioiden puutteellisella kyvyllä huomioida islam.

Sanasto kuulostaa integraation kieleltä, mutta samalla vastakkainasettelua syvennetään sillä, että länsimainen yhteiskunta esitetään järjestelmällisesti syrjivänä ja muslimiyhteisö uhrina. Näin integraation nimissä voidaan rahoittaa rakenteita, jotka tekevät integraatiosta vaikeampaa.

www.ecrgroup.eu/publication/unmasking_the_muslim_brotherhood

Suomessa islamilaisten instituutioiden vahvistamista on perusteltu nimenomaan integraatiolla

Tästä löytyy Suomessa konkreettisia esimerkkejä. Veronmaksajien rahaa on laitettu islamin rakenteita vahvistaviin hankkeisiin.

Jo vuonna 2012 Suomessa pohdittiin islamin integroimista yhteiskuntaan muun muassa rahoittamalla muslimiyhdistysten toimintaa.

www.kansalliskirjasto.finna.fi/Record/arto.013672501

Vuonna 2015 Helsinkiin suunniteltua suurmoskeijaa perusteltiin sillä, että se voisi auttaa maahanmuuttajien integraatiota ja ehkäistä radikalisoitumista. www.yle.fi/a/3-8415109

suurmoskeijahankkeen asiantuntijalausunto kertoi . että “toteutuessaan suurmoskeija todennäköisesti vaikuttaisi myönteisesti muslimien integraatioon Suomessa”.

Asiantuntijana oli muun muassa Teemu Pauha, uskonnonpsykologiaan ja islamin tutkimukseen perehtynyt tutkija Helsingin yliopistosta.

Olen itse istunut Pauhan yhdeksällä islamia käsittelevällä luennolla Helsingin yliopistossa vuonna 2025. Luennoilla ja hänen kirjoituksissaan nousivat esille muun muassa vuoropuhelu shiiamusliminuorten ja yhteiskunnan välillä, islamin inkluusio sekä islamiin liittyvien ennakkoluulojen purkaminen.

Puhuin aiheesta myös täällä: www.youtube.com/watch?v=6qFAPnZOYtk

Suurmoskeijahankkeen valmisteluryhmän kuulemisessa oli mukana myös Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan, eli Rabitan imaami Anas Hajjar

Tällä on merkitystä juuri siksi, että Suomen Islamilainen Yhdyskunta eli Rabita esiintyy myös eurooppalaisia Muslimiveljeskunta-verkostoja koskevassa keskustelussa, jota avasin aikaisemmin.

Myös musliminuorten identiteettiä on vahvistettu julkisella rahalla

Helsingin kaupunki käsitteli vuonna 2021 Nuoret Muslimit Helsinki ry:n hanketta, jonka tarkoituksena oli lisätä musliminuorten yhteiskunnallista osallisuutta. Pyritään siis vaikuttamaan yhteiskunnan rakenteisiin, mutta samalla hankkeella oli tavoitteena vahvistaa yhtä aikaa sekä muslimi- että kansalaisidentiteettiä ja osoittaa, kuinka poliittinen osallistuminen sopii muslimi-identiteettiin. www.paatokset.hel.fi/fi/asia/hel-2021-002680/7a300390-ec76-41cb-bedf-

Pitäisi pysähtyä pysähtyä kysymään:

Miksi julkisen vallan tehtävä on vahvistaa nuoren uskonnollista identiteettiä?

Miksi integraation lähtökohdaksi otetaan islamilaisen identiteetin vahvistaminen sen sijaan, että ensisijaiseksi tavoitteeksi asetettaisiin yhteinen suomalainen kansalaisidentiteetti?

Ja ennen kaikkea: onko koskaan kunnolla tutkittu, tuottaako tämä malli sitä integraatiota, jota sillä väitetään tuotettavan? Entä miksi kristillisten nuorten identiteetin vahvistamiseen en löydä yhtään hanketta?

Palataan PISA-tuloksiin: entä jos diagnoosi on vajaa?

Tästä päästään takaisin Minna Kelhän blogiin ja OPH:n huoleen eriarvoistumisesta.

OPH näkee aivan oikein, että koulut eriytyvät ja toteaa maahanmuuttajataustaisten lasten määrän kasvun. Mutta jos selitys etsitään lähes yksinomaan suomalaisen yhteiskunnan rakenteista, syrjinnästä, resurssien puutteesta ja inkluusion riittämättömyydestä, diagnoosi jää vajaaksi.

Euroopan hallitusten, sisäministeriöiden ja turvallisuuspalvelujen raportit kertovat aivan toisestakin ilmiöstä: poliittis-uskonnollisista verkostoista, joiden strategiaan voi kuulua islamin autonomian vahvistaminen, segregaatio, enklaavien rakentuminen ja islamilaisen identiteetin vahvistaminen suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja mikä hulluinta, samaan aikaan yhteiskunta rahoittaa integraation nimissä erillisten ryhmäidentiteettien ja yhteisörakenteiden vahvistamista.

Tässä on suomalaisen integraatiopolitiikan ristiriita.

Siksi kysymys ei ole enää vain siitä, kuinka paljon rahaa integraatioon käytetään.

Kysymys kuulukin:

Entä jos ongelma ei olekaan vain siinä, ettemme ole integroineet tarpeeksi – vaan siinä, että emme ole uskaltaneet kysyä, kenen agendaa palvelemme syyllistämällä itseämme huonolla integraatiolla ja laittamalla siihen aina vain lisää rahaa? Kysymyksiä voi ja pitää vapaassa demokratiassa uskaltaa kysyä.