HEI, EIKÖ SOTAA JA SUUR-SUOMEA TULEKAAN?

Hei, eikö sotaa ja Suur-Suomea tulekaan?
    Yleisen käsityksen mukaan suomalaisia on valmisteltu sotaan. Valmistelu on ollut laaja-alaista koskien myös kansalaisten elämää, mistä esimerkkeinä maakaapelit ja suuri väestönsuojaharjoitus Kuopiossa. Miljardeja on annettu eri tavoin sotaelinkeinolle, itse kärsitty valtavasti pakotteissa ja kaupankäynnissä, ja media on pannut parastaan Venäjän ja sen johtajan tekemisessä hirviöiksi. Ja poliitikot ovat olleet mukana yhtenä rintamana. Presidenttimme sotaisuutta kiitellään maailmalla. Onko tämä kaikki uhraus ollut kuitenkin turhaa? Eikö meille sotaa saadakaan?
    Nyt Venäjän täytyy olla heikoilla, olisi aika hyökätä, kuten Naton eläkeläiskenraali on julkisuudessa neuvonut. Yksimielinen media kertoo kyllä syyn hyökkäykseen.
    Vaan tekeekö Google kaiken turhaksi? Kun se uhraa nopealla aikataululla 13 miljardia Suomen maaperälle, niin ei täällä voida sotia. Google ei halua sotaa, ja piste!
    On selvää, että heikkokin Venäjä voisi superäänisillä ohjuksillaan tehdä ikävää jälkeä datakeskuksissa ja tietoliikenteessä. Lopulta, jos Venäjä jäisi pahasti alakynteen, niin tänne lähetettäisiin muutama keskivoimakas tai pienehkö ydinpommi. Niitä Venäjällä riittää. Ja siinä menisivät Lännen datakeskukset, muutkin kuin Googlen omistamat. Ei Google tällaista mahdollisuutta hyväksy.
    Joten nyt Suomessa on vakava paikka. Politiikka kannattaa reivata täysin uuteen uskoon. Vain uskoon ja toiveisiin nykyinenkin on perustunut. Kannattaa katsoa uutta maailmankarttaa. Vaikka Venäjän koko näyttää pienentyneen, niin siinä se on edelleen heti rajan takana. Kuin houkutteleva omena!
    Suomen valtionjohto on vaan pilannut suhteensa ja kuvansa Venäjällä. Venäjällä on syytä olla ärtynyt, sillä olemme tapattaneet rajojemme ulkopuolella käymässämme sodassa jo tuhansia venäläisiä. Kansainvälisen sotaelinkeinon iloksi. Taloutemme tarvitsee kuitenkin kunnon piristyksen. Mitä voisimme tehdä?
    Ulkopoliittisessa instituutissa on eräs Oliver niminen nuorimies, joka voisi neuvoa isäänsä, että tämä ryhtyisi kansallissankariksi. Alexander Stubb voisi tehdä kuten Risto Ryti Toisen maailmansodan lopussa. Voisi erota kesken presidenttikauden. Eduskunta valitsisi väliaikaisen presidentin, esimerkiksi Paavo Väyrysen, kuten myös C G E Mannerheim aikoinaan valittiin, ja maa pelastuisi!
    Välttämättä ei tarvittaisi edes hallituksen täysremonttia. Parille ministerille pitäisi etsiä suojatyöpaikat, mutta se riittäisi, ja vanha presidentti lähtisi suurlähettilääksi Washingtoniin.
    Vaihtoehto on se tavallinen: valtaklikki ajaa entisellä ohjelmallaan katkeraan päätyyn. Kansa ja talous silloin kärsivät, ja lopulta klikin maine jää huonoksi. Ei siis pitäisi olla vaikeaa valita.
    Sotaelinkeinolla on tosin yksi keino voittaa Google. Se voi pitkittää byrokratian keinoilla Muhoksen, Vaalan, Kajaanin ja Haminan hankkeita niin, että täysimittainen sota saadaan alkamaan ennen varsinaisia investointeja. Keväällä valittavan eduskunnan militaristisuus saattaa olla ratkaiseva tekijä.
Mauri Nygård
toisinajattelija.fi
MauriNygard
Keskusta Kokkola

Ollut Itsenäisyyspuolueen jäsen. Ent. kunnanjohtaja, maakuntaliiton johtaja, tutkija, ym, fil.lis.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu