Perinteisen median merkitys on yhä suuri

Somen perusmalliin kuuluu, että se tarjoaa foorumin yksityisille tiedonannoille, postauksille. Henkilö asettuu siinä tarkastelun kohteeksi. Yleisyyden tavoittaa somessa jossakin määrin paljon seurattujen ja tykättyjen tilien kautta. Objektiivisuus puuttuu koska somen käyttäjä itse valitsee, mitä kertoo ja algoritmit ohjaavat mitä hän saa ”paluupostissa”. Tämä pätee myös somea käyttävään yhteisöön. Toisen ihmisen tuntemukset, kokemukset ja tarinat kiinnostavat, mitä dramaattisempia, sen kiinnostavampia. Yhä lisääntyvät mainokset ohjautuvat käyttäjille postaushistorian ja algoritmien avulla.

Perinteinen media, säilyttääkseen lukijansa, klikkaajansa ja katsojansa, käyttää yhä enemmän yksityisten henkilöiden kokemusten uutisointia ja raportointia. Yleisyyden taso riippuu ”levikkistrategian” ohjaamista toimituksen valinnoista ja painotuksista.

Perinteiseen mediaan liittyvät lukijoiden julkaistut kolumnit ja mielipidekirjoitukset ovat toimituksen valintoja. Niiden merkitys itse median bisneksen tukena tulee nykyään yhä selvemmin esille. Puheenvuoro-blokien tapaiset systeemit antavat hyvän mahdollisuuden spontaaneihin vapaisiin kannanottoihin. Formaatti ja esikuvat vaativat somea enemmän suunnitelmallisuutta. Tietysti tässäkin somen tapaan syntyy samanmielisten yhteisöjä. Kirjoittajan oman henkilöprofiilin rakentaminen ja julkisuuden haku kuuluvat tähän luonnostaan. Viihdyttävääkin tämä on.

Perinteisellä vastuullisella medialla on tiedonvälityksen ohella yhä merkittävä ohjaava vaikutus poliitikkoihin, heidän päätöksiinsä ja käyttäytymiseensä. Siksi on toivottavaa, että se ei luisu kokonaan yksittäisten “tavallisten ihmisten” kokemusten dramatisointiin, vaan säilyttää “vallan vahtikoira”-tehtävänsä. Tämä tehtävä on erityisen tärkeä tilanteessa, jossa populistiset johtajat ja poliitikot valtaavat yhä enemmän mediatilaa valtaa tavoitellessaan.

Kansalaisille olisi hyvä tarjota mahdollisimman kattavia analyysejä sekä Suomen että maailman tilanteesta. Tämän toteuttamisessa on nykytilanteessa luotettava ensisijaisesti perinteiseen mediaan. Valtiojohdolla olisi siihen tietysti myös mahdollisuus. Jospa media yllyttäisi sitä siihen.