Puheenvuoro-blogit
Neuvostoliitto ei vetänyt joukkojaan Suomen alueelta välirauhansopimuksen 19.9.1944 edellyttämällä tavalla
JATKOSODAN PÄIVÄKIRJASTA
4.9.1944: Aselevon piti astua voimaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä.
5.9.1944: Aselepo astui voimaan kaikissa suunnissa.
19.9.1944: Suomalaiset allekirjoittivat Moskovassa raskaat välirauhan-ehdot.
Lähde: Jatkosodan Pikkujättiläinen. (Toim.): Jari Leskinen – Antti Juutilainen. WSOY, 2005, sivu 790.
**
NEUVOSTOLIITON ASEVOIMIEN POISTUMINEN SUOMEN TERRITORIOLTA
Aselepopäivänä 5. syyskuuta 1944 ja heti sen jälkeen puna-armeijan kärkijoukot eivät edenneet Suomen silloisen varsinaisen rintamalinjan yli.
Suomen ja Neuvostoliiton väliset rintamalinjat olivat vakiintuneet kesän torjuntataistelujen jäljiltä. [1, 2, 3, 4]
Tilanne kuitenkin muuttui merkittävästi välirauhasopimuksen tultua voimaan 19. syyskuuta 1944, jolloin Neuvostoliiton joukot aloittivat useita viikkoja kestäneen Suomussalmen, Kuusamon ja Sallan itäosien miehityksen. [1, 2] Ks. myös: Kesän 1944 torjuntataistelut ja Moskovan välirauha – Sodan muisti.
Puna-armeijan eteneminen ja miehitys sisämaassa välirauhansopimuksen tultua voimaan
Vaikka Etelä-Suomessa ja Karjalassa noudatettiin sovittuja linjoja, pohjoisempana puna-armeija ylitti uuden valtakunnanrajan perääntyvien saksalaisjoukkojen perässä: [1, 2]
-
- Kuusamo ja Suomussalmi: Neuvostoliiton 26. armeijan kärkijoukot ylittivät rajan 17.–20. syyskuuta. Ne etenivät Kuusamossa Vanttajan ja Lahtelan alueille (noin 10–15 kilometriä kirkonkylästä itään), missä ne kohtasivat saksalaisten asemat. Alueelle asettui lopulta jopa 10 000 neuvostosotilasta. [1, 2, 3]
- Salla: Joukot etenivät vanhan Sallan puolelta aina Märkäjärvelle saakka. [1]
- Miehityksen syyt: Neuvostojoukot täyttivät saksalaisten vetäytymisen jättämän tyhjiön ennen suomalaisten saapumista. Virallisesti niiden ilmoitettiin valvovan välirauhan ehtojen täyttymistä ja saksalaisten karkottamista. Miehityksen aikana Neuvostoliiton joukot syyllistyivät alueilla laajamittaiseen ryöstelyyn ja irtaimiston poiskuljetukseen. [1, 2]
Poistumisen aikataulu uusien rajojen ulkopuolelle
Puna-armeijan poistuminen Suomen maaperältä tapahtui vaiheittain syksyn ja talven 1944–1945 aikana:
-
- Kuusamon ja Kainuun tyhjennys: Neuvostojoukot aloittivat vetäytymisen Suomussalmelta ja Kuusamosta marraskuussa, ja viimeiset joukot poistuivat uusien rajojen taakse marraskuun lopussa 1944.
- Porkkalan poikkeus: Moskovan välirauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliitto ei poistunut kokonaan Suomesta, vaan se otti halunsa Porkkalan vuokra-alueen. Alue luovutettiin neuvostojoukoille 10 päivän kuluessa sopimuksesta eli syyskuun lopussa 1944, ja he pysyivät siellä aina vuoteen 1956 saakka. [1]
- Lapin sota: Petsamon ja saksalaisten karkottamisen yhteydessä puna-armeija operoi Suomen pohjoisimmassa osassa, josta viimeiset neuvostojoukot vetäytyivät takaisin omalle puolelleen tammikuuhun 1945 mennessä.
*
JATKOSODAN HISTORIA:
”Venäläisongelma Koillis-Lapissa
Vaikka sotatoimet Lapin koillisosassa päättyivät loppusyksystä 1944, se ei merkinnyt kaikkien neuovstojoukkojen poistumista Suomen alueelta. III Armeijakunnan komentaja, kenraaliluttnantti Hjalmaar Siilasvuo oli huolissaan, koska puna-armeijan joukot olivat vielä marraskuussa Suomussalmella, Kuusamossa ja Ivalon läheisyydessä. Venäläiset irtautuivat sittemmin pääsoin asemistaan, mutta ongelmaa ei saatu kokonaan poistetuksi. Osa Lapista oli jatkuvasti miehitettynä [sotatoimet vetäytyviä Saksan joukkoja vastaan jatkuivat, mutta niin myös Neuvostoliiton joukkojen läsnäolo. v.h.].
Tammikuussa 1945 Rajavartioston Esikunta ja Pääesikunnan operatiivinen osasto kävivät asiasta tiivistä viestienvaihtoa. Varsinkin rajavartiolaitoksen tilanne oli hankala, sillä neuvostojoukot estivät normaalin partioinnin; niiden osastoja hiihteli selustassa ja vartiopaikkoja oli mahdoton hankkia. Aluksi Rajavartiostojen Esikunta pyysi apua Pääesikunnalta, entiseltä Päämajalta, jotta edes demarkaatiolinja olisi saatu aikaan. Pääesikunnan tietämättömyydestä vallitsevista oloista kertoo, että se joutui heti pyytmään rajavartiolaitokselta tietoja venäläisten toimista ja määrästä. Rajavartiojoilla puolestaaan ei ollut mitään mahdollisuuksia hankkia näitä tietoja, sillä heitä ei laskettu alueelle. Minkäänlaista demrakaatiolinjaa ei saatu syntymään.
Lapin rajavartioston historiikin tiedot venäläisjoukoista ovat yhteneväiset vetäytymisasiakirjojen kanssa. Niiden mukaan venäläisillä oli loppusyksystä 1944 hallussaan tienvarret ja maa-ala Ivalojoen Vuopajaan saakka. Alue ei ollut suuri, mutta siellä asui myös joitakin suomalaisia. Olennaista oli, etät joukot olivat alueella vastoin välirauhan sopimuksen henkeä, sillä saksalaisvaaraa ei enää ollut, vaikka sota Keski-Euroopassa yhä riehuikin.
Rajavartiolaitos yritti sitkeästi saada alueelle järjestystä. Demarkaatiolinjaa toivottiin, ja neuvostoliittolaisten syyllistyttyä suomalaisen omaisuuden anastuksiin otetitin vielä yhteys ulkoministeriöön. Mikään ei auttnaut. Asia jäi suurempien tapahtumien jalkoihin, eikä suomalaisilla oikeastaan ollut vaikutusmahdollisuuksia. Neuvostoliitto oli voittajavaltio ja toimi sne mukaisesti. Täät mielivaltaa ilmensivät myös heidän jatkotoimensa. Kesäkuussa 1945 joukot ilmoittivat vetäytyvänsä Ivalostaa ja ottavansa demrakaatiolinjan käyttöönsä. Suomalaisilta ei kyselty mitään, mutt tieto otettiin mielihyvin vastaan. Tilanne ei selvinnyt vieläkään, sillä heinäkuussa tuli ilmi, että joukkoja oli yhä ainakin Jäniskosken maastossa Nellimjoella, mutta 25.9.1945 saattoi Lappiin marraskuussa 1944 peustettu Rajajääkärirykmentti 2 ilmoittaa viimeisten venäläisjoukkojen poistuneen Suomen aleelta kello 17.00.
Miehitys oli määrällisesti ja alueellisesti vähäpätöoinen, mutta ilmeisesti sillä oli myös poliititsta merkitystä. Tiedetään varmasti, että valvontakomission puheenjohtaja, kenraalieversti Andrei Zdanov ei ollut aluksi lainkaan tyytyväinen suomalaisten sotatoimiin saksalaisia vastaan. Silloin pystyttiin suomalaisia painostamaan pienelläkin voimansoituksella. yhtä lailla voi ajatella, että sodassa raskaita menetyksiä kärsinyt voittaja halusi vain näyttää voimaansa. Mahdoton ajatus ei myöskään ole, että joukot tavallaan ”unohtuivat” sinne lähinnä sen vuoksi, että raja-asiat Petsamossa olivat vielä täysin avoinna. Venäläisittäin asia oli kuitenkin erittäin vähäpätöoinen, sillä Neuvostoliiton keskeinen kiinnostus oli luonnollisesti Saksan suunnalal, minne puan-armeija oli keskittänyt valtavat voimat.”
Lähde: Juha Pohjonen: Venäläisongelma Koillis-Lapissa, teoksessa Leskinen & Juutilainen (toim.): Jatkosodan Pikkujättiläinen, s. 1147.
*
On esiintynyt hajanaisia kertomuksia ja epävirallisia (ei-viranoaislähteistä niinkään) käsityksiä siitä, että syksyn 1944 mittaan neuvostojoukkoja olisi esiintynyt ja liikehtinyt varsin syvällä Suomen alueella, kuten esim. Puolangan ja Pudasjärven tasalla.
Esitin kysymyksen, onko tällaisia lähteitä löydettävissä:
1. Onko Puolangan ja Pudasjärven havainnoille muuta näyttöä?
Suoranaista rintamajoukkojen tai pysyvien neuvostotukikohtien verkostoa ei Puolangalla tai Pudasjärvellä ollut, mutta partioinnista, tiedustelusta ja tiedonkulun sekaannuksista on vahvaa näyttöä:
-
- Suomalaisten omat joukot alueella: Esimerkiksi Jalkaväkirykmentti 33 (JR 33) koottiin ja suunnattiin syyskuun lopulla 1944 nimenomaan Puolangan kautta Pudasjärvelle taistelemaan saksalaisia vastaan (niin sanottu Pudasjärven välikohtaus 28.9.1944). Sekasorron keskellä siviilit saattoivat sekoittaa suomalaiset, saksalaiset ja itärajan yli liikkuneet neuvostojoukot keskenään. [1, 2]
- Neuvostoliiton tiedustelu- ja kaukopartiot: Puna-armeijan Karjalan rintaman joukot eivät pysähtyneet viralliselle rajalle. Heidän erilliset hiihto- ja tiedustelupataljoonansa suorittivat laajoja tiedusteluretkiä kymmeniä kilometrejä suomalaisten selustaan. Koska itäpuolella (Suomussalmella ja Kuusamossa) oli jopa tuhansia puna-armeijan sotilaita, heidän liikkuvat osastonsa ulottivat toimintansa syvälle Kainuuseen ja Pohjois-Pohjanmaalle varmistaakseen, etteivät saksalaiset pääse ryhmittymään uudelleen. [1, 2, 3, 4]
2. Tekivätkö paikalliset viranomaiset havaintoja?
Kyllä tekivät, mutta raportointi katkesi poliittisista syistä.
Paikalliset nimismiehet, metsävartijat ja suojeluskuntalaiset tekivät havaintoja itärajan yli tulevista neuvostosotilaista. Tilanne oli kuitenkin viranomaisille äärimmäisen vaikea:
Paikalliset nimismiehet, metsävartijat ja suojeluskuntalaiset tekivät havaintoja itärajan yli tulevista neuvostosotilaista. Tilanne oli kuitenkin viranomaisille äärimmäisen vaikea:
-
- Rajavartiolaitoksen toimintakyvyttömyys: Kuten siteeraamasi Juha Pohjosen teksti osoittaa, puna-armeija esti suomalaisten rajavartijoiden pääsyn rajavyöhykkeelle ja esti normaalin partioinnin.
- Siviiliväestön puute: Suuri osa Lapin ja Koillismaan siviiliväestöstä oli evakuoitu saksalaisten alta syyskuun 1944 aikana. Pitkiin aikoihin alueilla ei ollut tavallisia siviilejä tekemässä havaintoja, ja ne harvat, jotka olivat jääneet (kuten piileskelevät siviilit tai karjanhoitajat), elivät täydellisessä tiedotusfataalisuudessa. [1, 2, 3]
3. Miksi asiaa ei tutkittu ja selvitetty virallisesti?
Se, että Neuvostoliitto rikkoi välirauhasopimusta miehittämällä Kuusamoa, Suomussalmea ja liikkumalla Suomen alueella syksyyn 1945 saakka, oli Suomen valtiolliselle johdolle tietoinen, vaiettu häpeäpilkku ja pakon sanelema myönnytys: [1]
-
- Vaaran vuodet ja poliittinen paine: Suomi eli syksystä 1944 eteenpäin Neuvostoliiton tiukassa valvonnassa (Hotellitornissa istuva Liittoutuneiden valvontakomissio). Pääesikunta ja hallitus tiesivät, että pienikin virallinen protesti tai neuvostojoukkojen liikehdinnän näyttävä ”tutkiminen” olisi voitu tulkita Neuvostoliitossa ”provokaatioksi”, mikä olisi antanut puna-armeijalle syyn ottaa koko Suomi haltuunsa.
- Tietoinen vaikeneminen: Pääesikunta valitsi taktiikaksi ”katsoa muualle”. Jos virallisia raportteja neuvostojoukkojen laittomista liikkeistä Puolangalla tai Pudasjärvellä olisi alettu arkistoida ja tutkia näkyvästi, Suomi olisi joutunut vaatimaan Neuvostoliittoa tilille. Siihen maalla ei ollut sodan hävinneenä osapuolena mitään reaalipoliittisia mahdollisuuksia.
- Arkistojen puute: Koska valvontakomissio seurasi Suomen armeijan viestintää, herkimmät tiedustelutiedot neuvostojoukkojen luvattomista rajanylityksistä käsiteltiin usein suullisesti tai hävitettiin (”vaaran vuosien” arkistojen siivous ja Stella Polaris -operaatio).
Johtopäätös
Haastateltavasi kertomus pataljoonan vahvuisista tai laajasti liikkuneista neuvostojoukoista idempänä Suomussalmella on historiallinen fakta (alueet olivat miehitettyinä marraskuuhun 1944 saakka). Heidän tiedusteluelimensä ja hiihto-osastonsa liikkuivat hyvinkin Puolangan ja Pudasjärven korkeuksilla. [1, 2]
Asiaa ei tutkittu virallisesti, koska Suomen valtio halusi suojella itsenäisyyttään olemalla hiljaa Neuvostoliiton tekemistä rajarikkouksista. Neuvostoliitto puolestaan veti pääjoukkonsa pois vasta sitten, kun se oli varma, että Suomi todella ajaa saksalaiset pois maasta. [1, 2]
*
Tähän voisi täydentää:
Neuvostoliiton joukkojen vetäytymisen ”vetkutteluun” vaikutti ilmeisesti Petsamon-Kirkkoniemen taistellujen venyminen loka-marraskuulle 1944. NL halusi varmistaa luoteisen suunnan asetelmat:
Saksan ja Neuvostoliiton sotavoimien välinen ratkaisu Petsamossa vuonna 1944 tapahtui Petsamon–Kirkkoniemen taistelussa, jossa puna-armeija löi saksalaisjoukot lokakuussa 1944. [1]
Taistelun kulku ja ratkaisu
- Hyökkäyksen alkaminen: Neuvostoliiton 14. armeija aloitti suuren hyökkäyksen 7. lokakuuta 1944 tavoitteenaan saksalaisten 20. vuoristoarmeijan motittaminen. [1]
- Saksalaisten vetäytyminen: Vahvasta puolustuksesta huolimatta saksalaiset eivät pystyneet pysäyttämään puna-armeijan ylivoimaa, mutta onnistuivat estämään täydellisen motin lisäjoukkojen avulla. [1]
- Lopputulos: Saksalaiset vetäytyivät raskaita tappioita kärsineenä Norjan puolelle, ja Neuvostoliitto sai alueen haltuunsa 29. lokakuuta 1944 mennessä. [1]
Taustalla vaikuttaneet tekijät
- Strateginen nikkeli: Petsamon Kolosjoen nikkelikaivos oli Saksalle elintärkeä sotamateriaalin lähde sodan loppuvuosina.
- Alueen luovutus: Moskovan välirauhansopimus syyskuussa 1944 velvoitti Suomen karkoittamaan saksalaiset ja johti lopulta Petsamon siirtymiseen osaksi Neuvostoliittoa. [1, 2, 3]
Ks. myös: Petsamon–Kirkkoniemen taistelu – Wikipedia Wikipedian mukaan osapuolten yhteiseet miesmenetykset yli 30.000 miestä, tod.näk. 40.000 miestä. Näillä taiseteluilla oli merkitystä myös Suomen kannalta:
”Petsamon–Kirkkoniemen taistelu (tunnetaan myös nimellä Petsamon–Kirkkoniemen offensiivi) oli toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton ja Saksan välinen taistelu Petsamon ja Kirkkoniemen alueella lokakuussa 1944.
Neuvostoliiton Karjalan rintaman 14. armeijan joukot aloittivat hyökkäyksen Saksan 20. vuoristoarmeijaan kuuluneen noin 50 000 miestä käsittäneen XIX vuoristoarmeijakunnan 2. ja 6. vuoristodivisioonia vastaan 7. lokakuuta tarkoituksena saksalaisjoukkojen motittaminen Suomen käydessä Lapin sotaa ajaakseen saksalaiset pois alueeltaan. Saksalaisjoukkojen täydellisen romahtamisen esti Kuusamosta apuun siirretyn 163. divisioonan tekemät vastahyökkäykset. Neuvostojoukot eivät näin onnistuneet täysin motitustavoitteessaan, ja saksalaiset pystyivät vetäytymään raskaita tappioita kärsittyään uusiin puolustusasemiin Norjaan. Puna-armeija onnistui kuitenkin ajamaan saksalaiset lopullisesti pois alueelta 29. lokakuuta mennessä.”
*
Edellä olevan johdosta on perusteltua todeta ja kysyä:
Jatkosota (kokonaisuudessaan Toinen maailmansota) Suomen ja Neuvostoliiton välillä päättyi alkusyksystä 1944.
Aselepo tuli voimaan 5.9.1944.
Välirauhansopimus vahvistettiin 19.9.1944.
Pariisin rauhansopimus solmittiin 1947. > Pariisin rauhansopimus (1947) – Wikipedia
Mutta välirauhansopimuksen velvoitteista huolimatta Neuvostoliliton sotavoimaa oli sopimuksen velvotteita rikkoen 25.9.1945 saakka.
Milloin sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä tosiasiassa loppui?
*
*
Sota Saksaa vastaan alkoi 15.9.1944 Saksan hyökättyä provosoimattomasti Suursaareen.
Viimieset saskan toilasryhmät poistuivat Käsivarren-Lapissa 27.4.1945.
Olen selvitellyt asiaa 9 vuotta sitten, Blogissani 27.4.2017: Sotatoimet Lapissa päättyivät 27.4.1945 mutta milloin sota Saksaa vastaan loppui | Uusi Suomi Puheenvuoro
”Sotatoimet Lapissa päättyivät 27.4.1945 mutta milloin sota Saksaa vastaan loppui”
*
Lue myös: Huuskan US-Blogi, 11.2.2015: Onko Suomen ja Saksan välillä solmittu rauhansopimusta 1944-1945 sodan jälkeen? | Uusi Suomi Puheenvuoro
Onko Suomen ja Saksan välillä solmittu rauhansopimusta 1944-1945 sodan jälkeen? >
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Kommentit (0)