Lämpömittarin lukemista

Lämpömittarilla on yksi varsin vaatimaton kyky. Se näyttää lämpötilan. Kun mittarin lukema nousee, se näyttää nousun. Siinä kaikki.

Mutta mistä energia tuli, joka mittarin lukemaa muutti? Tätä lämpömittari ei tiedä.

Se ei tiedä, tuliko lämpö säteilystä, johtumisesta, ilman liikkeestä, maasta, merestä vai jostakin vielä kauempaa. Eikä se varsinaisesti tiedä edes sitä, mitä energia on. Se vain reagoi siihen, mitä sen anturissa tapahtuu.

Tässä kohtaa lämpömittari joutuu samaan seuraan kosmologian kanssa.

Kosmoksessa havaitaan, että maailmankaikkeuden laajeneminen kiihtyy. Sille on annettu nimi: pimeä energia. Nimi on kätevä, mutta siinä on pieni koukku. Nimi ei vielä kerro, mitä pimeä energia oikeastaan on. Se kertoo lähinnä, että havaittu ilmiö voidaan kuvata tällä käsitteellä.

Lämpömittarille voisi siis antaa saman opetuksen.

Kun sen lukema nousee, se ei saa päätellä tietävänsä, mikä energia sen lukemaa nosti. Se tietää lämpötilan muuttuneen. Selitys on sitten toinen asia.

Tämä on tieteen kannalta aika olennainen ero. Havainto kertoo, mitä tapahtuu. Energia- ja kausaalimalli yrittää kertoa, miksi tapahtuu.

Lämpömittari ei siis tiedä pimeästä energiasta yhtään enempää kuin kosmologi tietää lämpömittarin anturista. Molemmissa tapauksissa lukema muuttuu. Sitten ihminen astuu paikalle ja alkaa rakentaa selitystä.

Ehkä lämpömittari pitäisi laittaa energiakouluun. Ensimmäisenä oppituntina voisi olla energian käsite. Toisena syy ja seuraus. Kolmantena erittäin tärkeä tieteellinen kysymys:

Mistä tiedät?

Sillä pelkkä lukeman muuttuminen ei vielä kerro, kuka mittaria tuuppasi.