Sivistystä tuottava sampo – herrasmiehiä feminismin tarpeisiin?

Herrasmiehen kasvattaminen on perinteisesti vaatinut itsehillintää, toisten huomioon ottamista ja moraalista harkintaa. Moderni yhteiskunta on kehittänyt tehokkaamman menetelmän: loukkaantumisesta tehdään ongelma, ongelmasta normi ja normista käyttäytymisohje.

Kun joku loukkaantuu, kokemus voidaan tulkita merkiksi yhteiskunnallisesta epäkohdasta. Kun tulkinta vakiintuu, laaditaan sääntö. Sääntö puolestaan opettaa ihmiset tunnistamaan tilanteita, joita aikaisemmin ei pidetty ongelmallisina. Kun tapauksia havaitaan lisää, niitä voidaan käyttää todisteena sääntöjen tarpeellisuudesta.

Loukkaantuminen tuottaa normin, normi opettaa tunnistamaan loukkaantumisen ja uudet tapaukset vahvistavat normia. Kehä sulkeutuu.

Prosessi voi paljastaa todellisia epäkohtia ja edistää tasa-arvoa. Mutta se voi myös tuottaa mukautumista ilman moraalista ymmärrystä. Mies oppii, mitä ei saa sanoa, mutta ei välttämättä ymmärrä, miksi toista ihmistä pitäisi kunnioittaa.

Näin syntyy kaksi herrasmiestä: toinen on sisäistänyt oikeudenmukaisuuden, toinen oppinut näyttämään sivistyneeltä.

Eroa ei ratkaista laskemalla sääntöjen noudattamista tai loukkaantumisilmoituksia. On kysyttävä, väheneekö todellinen haitta ja kasvaako ihmisten kyky itsenäiseen moraaliseen harkintaan.

Sillä sivistyksen sampo voi tuottaa moitteettoman käytöksen, mutta se ei takaa omaatuntoa. Ja jos käyttöohje vaihtuu, mukautuva herrasmies vaihtaa käytöstään sen mukana.