Helpon kasvun aika on ohi

Helpon talouskasvun aikakausi on päättymässä, eikä kyse ole vain suhdannevaihtelusta vaan pitkäaikaisesta rakenteellisesta muutoksesta.

Helpon kasvun aika on ohi. Se oli Nordic Business Forumissa vierailleen geopolitiikan tutkija Michael Beckleyn pääviesti.

Se on itse asiassa ollut ohi jo kohta 20 vuotta, mutta vasta nyt heräämme sen seurauksiin.

Teollinen vallankumous ja sitä seurannut nopea väestönkasvu, sodanjälkeinen jälleenrakennus ja globalisaatio saivat kukin aikanaan aikaan valtavia kasvuaaltoja, jotka ovat ruokkineet maailmantaloutta yli kahden vuosisadan ajan. Kasvava talous loi mahdollisuuksia paitsi suurvalloille, myös kehittyville talouksille, mikä oli omiaan ylläpitämään geopoliittista tasapainoa. 

Aiemmin eri maiden kasvuaallot vahvistivat toisiaan, mutta nyt niiden hidastuminen tapahtuu samanaikaisesti. Beckley nostaa vuoden 2008 finanssikriisin käännekohdaksi, jonka jälkeen aiemmat kasvuaallot eivät enää ole jatkaneet entisellä käyrällä. Kasvua on koitettu elvyttää velkarahalla oikein urakalla, mutta nyt senkin laskun eräpäivä häämöttää uhkaavasti.

Kasvumoottorien yskiessä niiden vaikutukset hiipuvat samanaikaisesti väestön ikääntymisen ja tuottavuuskasvun hidastumisen kanssa. Kasvu ei ole täysin pysähtymässä, mutta sen edellytykset ovat radikaalisti muuttuneet.  

Samaan aikaan yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: odotuksemme kasvusta.

Odotamme edelleen talouden ja yritysten kasvavan. Jos ja kun odotukset ja todellisuus erkanevat toisistaan, tyytymättömyys kohdistuu helposti niihin, joiden tehtävänä on saada kasvu aikaan.

Beckley yhdisti esityksessään taloudellisen turhautumisen poliittisten johtajien epäsuosioon. Kiinnostavaa olisi jatkaa hänen ajatustaan yritysmaailmaan. Useat datalähteet kun osoittavat, miten toimitusjohtajien kaudet ovat nekin lyhenemään päin. 

Jos yrityksen kasvu hidastuu, toimitusjohtajalta odotetaan uutta strategiaa, parempaa tulosta ja nopeampaa uudistumista. Kun tulokset eivät vastaa odotuksia, laitetaan toimitusjohtaja vaihtoon. Uusi johtaja voi tuoda uuden strategian ja organisaatiouudistuksen, mutta kasvun rakenteelliset edellytykset eivät muutu samalla. Strategian yhteydessä korostan usein muutoksen reunaehtoja, mutta ymmärrämmekö todella mitä ne ovat?

Talouskasvun hidastuminen ja väestön ikääntyminen vahvistavat toisiaan. Työikäisten määrä suhteessa eläkeläisiin on pudonnut monissa talouksissa noin 10–15:stä vain 2–3:een yhtä eläkeläistä kohden. 

Väestön ikääntymisen vaikutusten kompensoimiseksi jokaisen meistä pitäisi tehdä viikoittain 1–5 tuntia enemmän töitä tai saavuttaa 2–5 % vuotuinen tuottavuuskasvu. Se selittää myös sen, miksi tekoälyyn kohdistuu nyt niin valtavat odotukset. Siksi, että muita kasvun lähteitä on aiempaa vähemmän.

Mutta Beckley muistuttaa, että digitaalisten tehtävien tehostuminen ei automaattisesti ratkaise fyysisen maailman tai vuorovaikutuksen pullonkauloja. Teknologian käyttöönotto ja koko talouden tuottavuuskasvu ovat eri asioita. Vauvoja ei synny yhtään enemmän tekoälyä lisäämällä. Päinvastoin.

Mihin tämä kaikki johtaa? Toivottavasti ainakin hemmetin paljon parempiin kysymyksiin.